Sain mieheltä aivan karsean laukun synttärilahjaksi =(

totuus on aina parempi, tuleehan niitä virhearvioita... asian voi tietysti esittää monella eri tavalla..

Ja mitä järkeä siinä olis että teeskentelisin tykkääväni laukusta, jota en tulis koskaan edes käyttämään myös sen epäkäytännöllisyyden takia!?

ap

Miksi ihmeessä menit sanomaan, että " rumin laukku mitä olet ikinä nähnyt" ?!

Olisit vaikka höpissyt jotain tähän tyyliin: " Voi kulta, tää on ihan kiva ja nätti, kiitos kauheesti kun ajattelit minua, mutta tiedätkö kun haluaisin ehkä kuitenkin sellaisen jossa on pahvi pohjalla, ja ehkä vähän pienemmän ja napakamman. Tiedäthän, että meillä naisilla on hirveen tarkat omakohtaiset näkemykset ja tarpeet käsilaukuillemme (ja tämä siis silleen vitsityyliin ja pilke silmäkulmassa), en haluaisi että laukku menee ihan littanaan maahan laskettaessa..." jne. Olisit voinut olla vähän empivä, tyyliin " On tääkin kyllä ihan kiva, ehkä tällekin olis oma käyttönsä" ja sitten lopulta päätyä siihet, että " Mitäs jos kuitenkin vaihtaisin tän vähän pienempään, ethän loukkaannu kulta" ..." Ettei tarvitse sitten ostaa vielä toista laukkua ja tuhlata siihenkin rahaa, kun tosiaan tarvisin sen pienemmänkin"



Jotain tämän tapaista minä olisin suoltanut. Ihan vaan siksi, että mies on kuitenkin aika huomaavainen a)kuunnellessaan sinua kun höpötät laukkutarpeistasi (arvaa kuinka paljon miestä oikeasti kiinnostaa käsilaukkuasiasi) ja b) vielä yrittäessään tehdä asialle jotain.



Mieti jos sinä olisit ostanut jotain miehellesi, mitä tiedät hänen haluavan ja sitten miehesi sanoisi tyyliin " Hyi helvata, nää on muuten epäkäytännöllisimmät ja ehdottomasti huonoimmat ongintavälineet mitä olen ikinä nähnyt" ...

Olisit sitten vaikka keskittynyt siihen, mitä laukulta tarvitset (että se olisi eri kokoinen ja pahvipohjainen) ei siihen, mikä ko. laukussa on vikana (että se on rumin ikinä näkemäsi).



Asiat voi todellakin esittää monella eri tavalla, eikä rehellisyys tarkoita kaiken kertomista. Vai onko muka pelkästään rehellistä mennä vaikkapa sanomaan kadulla vastaan tulevalle ihmiselle, että hänellä on ihan vitun rumat vaatteet? Tottahan tämä - kuten moni muukin ikävä asia - saattaa olla, mutta ei niitä tarvitse ääneen laukoa. Rehellisyys ja huono käytös ovat kaksi asiaa erikseen.

ja jo 5min kuluttua nauroimme asialle vedet silmissä! Sääli, jos teillä ollaan niin teennäisiä ja itsetunto ei kestä suoraa sanomista =D

ap

Arvostelin laukkua, en miestäni. Fiksu mieheni ei ota pulttia sellaisesta! ap

Ja vaikki se minkä rumiluksen sieltä tois, en ikinä uskaltais sanoa mitä ajattelen. Hän ihan varmaan ainakin sisimmissään loukkaantuis, vaikka karski kaveri muuten onkin.

Mitä jos mies sanoo sinulle seuraavan kerran vaikkapa ulos/juhliin/treffeille lähtiessänne, että " Onpas ruma asu, ehkä rumin ikinä ja sinun päälläsi aivan kauhean näköinen" . Ja kuvitellaan vielä, että olisit valinnut asun ehkäpä hieman myös miestäsi tai yhteistä menoasi ajatellen. Nauraisitko sinä silloin vedet silmissä ja ajattelisit " No, enhän minä tätä asua TEHNYT" . Eihän miehesikään silloin arvostelisi sinun makuasi, eihän? Ihan vaan sitä Jack Potin vaatesuunnittelijaa, joka asun piirsi ja sitä ompelijaa, joka sen ompeli?



Ihme logiikka. Juuri MIEHESI MAKUAHAN sinä arvostelit. Mitä ihmeen väliä sillä on, kuka laukun on TEHNYT?

Tunnen hänen 10v ajalta sen verran hyvin, että tiedän kyllä jos häntä joku painaa. Ja edelliselle tiedoksi; opettele lukemaan ja ymmärtämään lukemasi;se oli OLKALAUKKU, ei käsilaukku!

ap

Ei se suinkaan tarkoita sitä, että saman tien rupeaa vaahtoamaan ja räyhäämään. Ensin katsellaan ja kiitellään ajatuksesta, sitten voikin kertoa mielipiteensä. Ei meillä kumpikaan siitä loukkaannu, vaan molemmat ovat tyytyväisiä, että asioista voidaan puhua kiertelemättä ja kaunistelematta.