Vauvakuume, muttei viel vauvan aika.Onko muita?
Tunnen olevani ihan pihalla tääl palstalla, kun et tajua mitään noista kaiken maailman termeistä ja koen olevani tosi ulkopuolella, siksi aloitin oman keskustelun.=O)
Itselläni on tosi kova vauvakuume, muttei ihan viel taida olla uuden aika. Olen seurustellu uus-vanhan poikaystäväni kanssa n.½ vuotta(olemme tunteneet n. 10v). Tiedän, että hänkin haluaisi lapsen, mutta sitä ennen haluamme molemmat kunnon duunipaikat (aika paljon pätkätöitä) ja muutenkin talouden ja elämän kuntoon. Haluisin myös naimisiin, mutta en uskalla edes ottaa puheenaiheeksi.*hih* Olemme kovin onnellisia. =o)
Välillä kuumeilu on ihan mahdotonta. Jään tuijottamaan pieniä vauvoja, ihan itku kurkussa muistelen esikoiseni ihanaa vauvahajua ja tuhinaa. Raskausaikani oli ihanaa, olin erittäin hyvinvoiva ja nautin huomiosta ja " äitiydestä" . Pahinta kuitenkin on se, että KAIKKI negatiivinen,raskausaikana alkupahoinvointi(4kk),aika kamala synnytys(jota kyllä pidän maailman ihanimpana asiana, vaikka todellisuudessa se oli tosi vaikea) vauvan kanssa yöheräily, maito-pumppailut, ym. ovat unohtuneet tyystyn. Muistaa vaan kaiken ihanan!=O)
Onko minulla kohtalotovereita?
Olisi mukavaa vaihtaa ajatuksia..
-Mimma ja poju 1v7kk
Kommentit (14)
koska kuumeilen ja yritän esikoista jo täyttä päätä, mutta nostin hetki sitten tuon " Palstaslangia uusille kuumeilijoille" , josta löytyy tuota termistöä!
Kyllä kai täällä pyörii myös kanssasi vastaavassa tilanteessa olevia, ainakin sellaisia joilla kova kuume, mutta esim. mies ei ole vielä suostunut yrittämiseen. Löytyisiköhän heistä sulle seuraa? Tulkaas ilmoittautumaan Mimmalle! :)
Toivotaan että pääset pian tositoimiin! :)
Killa
meillä 1v 8kk tyttö, olen naimisissa ja opiskelen.
Mieskin on töissä mutta harjoitteleupalkalla vielä vuoden.
Uutta vauvaa ei siis ehkä kannata hankkia ennenkuin niin että vauva syntyy vasta tuon harjoitteluajan jälkeen jolloin rahatilanne kohenee...
Vauvakuume kuitenkin vaivaa!!!!!
Sama täällä, mielessä pyörii vain ihana raskausaika (minulla kaikki meni tosi hyvin), nautin raskaudestani ja masustani.
Mielessä pyörii myös ihana vauvantuoksu ja muut ihanat asiat, kaikki heräilyt ja muut ikävämmät asiat ei niinkään...
Kohta on ihan pakko jättää ehkäisy pois, niin kuumeisesti uutta vauvaa jo kaipaan!!!!!
Ehkäpä vaan jättäisi ehkäisyn pois ja menisi tulee jos on tullakseen meiningillä?
Viime vauvaa teimme 2 vuotta vaikka yritimme tosissamme!
Ite kävin vastaavan pinon laittaa ja sinne ei ilmestyny ketään.
Mulla esikoinen on 4kk. Vähän ennen sen syntymää tapasin ihanan miehen joka tulee poitsun kaa tosi hyvin juttuun. Ollaan paljon juteltu yhteisestä tulevaisuudesta ja lapsesta ja puhuttu että ensi keväänä aletaan yrittää kaveria. Ei mahdollista aikasemmin koska se on töissä ulkomailla. Mutta voitte vaan kuvitella miten kova vauvakuume täällä on, etenki miehellä, eikä toista voi alottaa yrittämään vielä vähään aikaan vaikka menkat onki jo alkanu.
Kerrankin minulle aihe, hip hei! :)
Juttu on nyt niin, että olen vauvapalstalla pyörinyt sellaiset parisen vuotta ja vauvakuumetta on ollut enemmän tai vähemmän jo sanoisinko.. kolme-neljä vuotta. Kova olisi innostus liittyä johonkin joukkoon, mutta kun en taida haaveilijakaan vielä olla. Täällähän joskus oli (?) odotuksen odotuksen odottajat, mutta nykyisissä haaveilijoissa taitaa useimmilla homma olla kiinni puolison vastustuksesta lapsen hankintaan liittyen..
Minulla ja miehekkeelläni on sellainen tilanne, että lapsi ei ole ajankohtainen. Koulut kesken, ei työpaikkoja, epävakaa tilanne elämässä ja kaikkea muuta. Järki huutaa, että ei vielä.. Ja kissakuumekin on oikeasti vauvakuumetta kovempi tällä hetkellä! :) Mutta mitkä lie hormonit, ai ai.. Kyllä sitä tulee kullattua mielikuvaa raskaudesta, katseltua kauniin pyöreitä masuja ja varsinkin roikuttua vauva-palstalla! :D Tosin perustelen tämän itselleni nimi-osiolla, mutta toki olen muitakin osioita " vilkuillut" .. No, ehkä vielä tulee minunkin aikani, tai ainakin hieman parempi hetki ja innostus vaavien hankintaan. Tällä välin toivotan vaan tsemppiä muille yrittäjille ja haaveilijoille! :)
Kiva, että on kohtalotovereita...=O)
Ja kiitos Killa tuosta vinkistä...enhä nyt olen vähän viisaampi... ;O)
Poikaystävän kanssa käveltiin tänään kaupungilla ja minä en kuunnellut häntä yhtään, kun vastaan tuli äiti, joka kantoi pientä vauvaa sylissään. Vähän ajan päästä kysyä säpsähdin että:Hä, sanoit sä jotain?!? Mies siihen, että:Tais olla ajatukset tuossa vauvassa...
Vähän nolotti...mutta kun äidinvaistot herää heti...=O)
Kuumeilu jatkuu...
-Mimma
Jatkanpa omaan viestiini, ollaan puhuttu, että 1 1/2 vuoden kuluttua aletaan harkitsemaan pikkukolmosta, mutta kyllä sitä vauvoja tulee ihasteltua aina kun näkee =) Raskausaikaa ei ole ikävä, mutta sitä ihanaa vastasyntynyttä nyyttiä joka tuhisee on kamala ikävä.
Mareila+poitsut
Kotona vilistää kaksi pientä poikaa (04, 05) ja kolmannesta haaveillaan täyttä päätä. Ollaan sovittu, et ens keväänä saa ehkäsy jäädä ja toivotaan kovasti jouluvauvaa 2007. Odottavan aika vaan on niin pitkä...
Meillä mies kovasti toivoo omaa esikoistaan, tai siis meidän pikkukakkosta. Kyllä mä ymmärrän senki miten hienoa on saada omia lapsia. On mä itekki tosi ylpee omasta aikaansaannoksestani. Vaikkei sillä mitään väliä meille olekkaan kenen lapset ovat. Niitä on kyllä tosi ihana katsoo yhdessä, ne tulee tosi hyvin toimeen. Varmaan helpottaa ku oikeeta isää ei pahemmin ole näkyny.
Meillä on suunniteltu että ens vuonna alotetaan yrittää, ajasta ei vielä ollu puhetta. Mies ku palaa vasta nyt loppuvuodesta takas suomeen ja mäki oon menossa keväällä töihin.
Meillä tytöt -02 ja -05. Kolmannesta ollaan puhuttu " sitten joskus" , kunhan saatais uus kämppä jne. jne. Vauvakuume iskee välillä, tosin raskausaikaa ei ole yhtään ikävä, kun tuo edellinen oli niin vaikea ja huolta täynnä.
Me eilen taas miehen kaa juteltiin pitkään pikkukakkosesta ja söpöistä pikkumasuista. Ja se sitten sano että turhaan mä alotan pillereitä muutaman kuukauden takia, siis sitten kun se tulee takas suomeen ja samoihin aikoihin varmaan esikon imetyskin jää. Eli siis meille sopis vauvan yrittäminen aloittaa joskus maaliskuun jälkeen. Vähän olen innoissani. Toivottavasti vuoden pääst olis jo pikku masu. Tosin kiva mennä töihin ja vajaa vuoden sisällä taas jäädä mammalomalle.
Ihanaa muutenki ku mies tulee taas ensiviikolla suomessa käymään.
Meillä on 5kk poika ja äidillä on jo kauhea kuume=) mutta mies on että sullahan on jo vauva.... Mutta kun tahtois olla uudestaan raskaana ja kun synnytys meni niin ihanasti eikä ole ollut koliikkia eikä mitään muutakaan suurempaa vaivaa niin innostus olisi kova. Noh, jos antais pojan ensin kasvaa hiukan niin ehkä sitten.....
Miehen kaa lähes päivittäin jutellaan pikkukakkosesta, mies varsinki on ihan innoissaan. Nyt vaan on tosi tylsää odottaa että se pian kotiutuis ja voitais alkaa suunnittelee sitä pikkusta ja muutenki järjestelee elämää enemmän. Yhden pienen lapsen kanssa ku mahtuu vielä juuri ja juuri olee kaksiossa ainaki vauva ajan. Mutta 2 aikuista, 2 lasta ja 2 isoo koiraa on vähän liikaa.
Tekis jo kauheesti mieli liittyy tonne TP listalle mut siellä kyllä pää sekoaa plussanneita vahtiessa. Jos vaikka vasta sitten kun edes olisi mies samassa maassa.
Täällä ilmoittautuu myös yksi pikkukakkosesta haaveileva.. esikoinen on jo esikouluiässä ja elämme uusperheen arkea kolmisteen " uuden" mieheni kanssa. Olemme jo keskustelleet aiheesta, mutta yhteisestä päätöksestä odottelemme vielä ainakin ensi kesään ennenkuin asiaa aletaan tosissaan harkitsemaan. Miehelläni on vielä opinnot kesken ja itselläkin työtilanne sellainen, että on parempi odottaa. Järkiratkaisu, tuntuu vaan välillä todella pitkältä ajalta kun nii kovasti haluaisi taas kokea raskauden ja synnytyksen ja sen pienen ihmeen käsivarsillaan. Kaiken lisäksi ystäville tuntuu haikara tupsahtelevan liiankin tiuhaan, jos minulta kysytään.. :)
Meillä vähän samanlainen tilanne, vauva olisi ihana saada, mutta tilanne ei ole sopiva, ennestään löytyy kaksi poikaa 1v ja 5v. Opiskelut on molemmilla siinä jamassa, ettei pikku kolmonen ehkä ole hyvä idea. Ja jos totta puhutaan, kuopuksen hyvin haastava vauva aika on vienyt mehut aika hyvin. Taaperona poika on hyvin itsepäinen ja vaativa, joten oma jaksaminen pelottaa, mutta haaveilla voi aina =)
Mareila+Poikaset