**SUURPERHEKUUMEILIJOIDEN viikko 35**

Kävin lukemassa viikonlopun kirjoitukset tarkoituksena kommentoida niitä, mutta kävi niin etten muista nyt mitään... Sorry! Mutta kiva oli kun oli paljon tekstiä!



No voi harmi, meriutu! Älä anna periksi!



nyt heräs poika,

moi!

Täällä viimeinen lomaviikko käynnistyi ja sääkin on jo selvästi viileämmän tuntuista kuin viikonloppuna. On ollut ihana olla kotona nämä lukukauden ensi viikot. Lapset ovat tykänneet, kun äiti on kotosalla välipalaa laittamassa, kun saapuvat koulusta. Kuopus meillä aloitti seurakunnan kerhon ja olen saanut saatella häntä kerhoon, mikä on ollut tärkeää meille molemmille. Ensi viikolla pitäisi aloittaa uudessa työpaikassa ja kiireinen arki alkaa taas. Toisaalta nyt on jo ihan levännyt olo ja intoa työrintamallekin. Olen nimittäin pitänyt tänä kesänä luxus-pitkän loman (2,5 kuukautta).



Onko teissä suurperhekuumeilijoissa muita sektiolla vauvoja saaneita äitejä? Minun kaikki kolme lasta ovat syntyneet sektiolla. Mahdollinen neljäs vauva syntyisi siis automaattisesti myös sektiolla. Kuopuksen syntymän yhteydessä lääkäri kyllä mainitsi, että kohtu oli ihan hyvässä kunnossa. Ongelmia oli kuitenkin sektion jälkeen kohdun supistumisessa ja vuosin verta aika paljon. Tämän takia hieman mietityttää, miten kohtu reagoisi mahdolliseen uuteen raskauteen.

Melko luottavaisin mielin kuitenkin olen. Vauvakuume, kun on jo yltynyt kovaksi. Ihana olisi vielä kerran kokea syntymän ihme. Toisaalta taas olen pohtinut sitäkin, että mitenkähän sitä sitten osaisi nauttia raskaudesta ilman turhaa huolestumista, kun ikää on jo 37. Kummittelisikohan kaikenlaiset riskit mielen sopukoissa? Näitä asioita olen joutunut pohtimaan jo aiemminkin, kun sain 25-vuotiaana esikoiseni ja hänellä todettiin harvinainen kehitysvamma. Alun järkytyksen jälkeen kaikki on kuitenkin mennyt melko mukavasti ja vipinää ja haasteita arjessa on riittänyt tämän ihanan pojan kanssa.



Onko teillä muilla kaikki jo valmiina mahdollista uutta vauvaa varten? Minä olen tässä kuopuksen syntymän jälkeen oikeastaan ehtinyt jo antaa melkein kaikki vauvatarvikkeet ja vaatteet pois, kun mies oli pitkään ehdottoman kielteinen uudelle raskaudelle. Jos nyt sitten vauva tulisikin, pitäisi aika paljon hakintoja tehdä. Kaikkea ei kyllä viitsisi uutena ostaa. Autokin pitäisi sitten vaihtaa tilavampaan eli rahanmenoa kyllä olisi tiedossa...



Minä olen ihan onneton, kun unohdan teidän nimimerkit, enkä sitten osaa oikein kommentoida lukemiani viestejä. Sinulle, joka olit saanut tänään ei-toivottuja ultrakuulumisia jaksamista. Vauvan odottelu tuntuu pitkältä, kun ovulaatio on kateissa. Toivottavasti lääkitys vie asiaa eteenpäin... Itselläni kierrot venyvät aina välillä pitkiksi ja tämä myös hidastaa " projektin" eteenpäin viemistä. Tässä iässä ovulaatiokaan ei ole ollenkaan itsestään selvyys joka kierrossa, joten malttia ja kärsivällisyyttä tämä nyt vaatii. On vaan vaikeaa, kun on niin malttamaton luonne.



No, tulihan tässä jo näitä minun turinoitani. Toivottavasti en pitkästytä teitä kuoliaaksi näillä höpötyksilläni.



Kuulaita elokuun viimeisiä päiviä teille kaikille!



oliviaana

Olikin superpitkä koulupäivä, kun maanantaina on muutenkin pisin päiväni (oppitunnit klo 8-14 ja päälle oli vielä 1½ tunnin opekokous. Välillä mietin että miten sitä jaksaisi jos olisi normaalit työajat (klo 8-16 tai pitempäänkin). Sitä ei samalla tavalla miellä työksi ajatustyötä ja suunnittelua joka tapahtuu tietty kaikki oppituntien ulkopuolella...



Oliviaana, minun kolme lastani ovat akikki syntyneet sektiolla. Esikoista synnytin kyllä lähes vuorokauden normaaliin tapaan, mutta synnytys ei edennyt ja päädyttiin sektioon. Vauva oli punkenut päänsä sellaiseen asentoon ettei sitten hyvin " irronnutkaan" ja vaikka vatsassani on päälle päin vain yksi sievä vaakasuora arpi, jouduttiin kohtuun tekemään T-kirjaimen muotoinen haava eli tavallaan kaksi viiltoa, joten siksi seuraavat syntyivät suunnitellusti sektiolla. Toisen jälkeen leikkava lääkäri sanoi, että kohtu kestää vielä hyvin kolmannenkin sektion ja kolmannen jälkeen lääkäri totesi, että " seuraavatkin sitten sektiolla" . Tosin luin epikriisistä että kohdun alaosa on toki ohentunut, mutta luulisin että ei lääkäri olisi sanonut lausahdustaan " seuraavatkin sektiolla" , jos suuri vaara olisi olemassa. Minullakin veren hukka on ollut aika suurta. Periaatteessa olen toipunut hyvin sektioista, mutta ainahan leikkaus on kuitenkin leikkaus...eikä ihan pienikään toimenpide,joten kyllähän siinä aina riskinsä on. Lisäksi kolme edellistä sektiota on tehty Jorvissa ja jos nyt raskautuisin, olisi ihan eri sairaala ja sekin toisi oman lisänsä...Viimeisimmässä raskaudessa minulla myös todettiin raskausajan diabetes, joten sekin olisi hyvin mahdollista myös seuraavassa mahdollisessa raskaudessa. Olen aina ollut ylipainoinen, viime vuonna laihdutin yli 20 kg. Tammikuussa minulta leikattiin suonikohjut (joiden myös pelkään mahd. uudessa raskaudessa pullahtavan uudelleen) ja sen seurauksena kun jouduin olemaan enemmän paikoillani, aloitin paisumisen ja kesään mennessä oli 9kg tullut takaisin. Nyt otin itseäni niskasta kiinni ja nyt on kiloja lähtenyt karisemaan joka toivottavasti antaa potkua myös uudelle raskaudelle.



Meriutu, pää pystyyn. Maasta se pienikin ponnistaa!!Älä lannistu vielä.

Mutta nyt täytyy mennä.

No niin, nyt poika on vielä yöunilla, katotaan montako riviä ennätän kirjoittaa..



Niin, meriutu! Tottakai saat olla pettynyt! Sinulla on toki lapsia ennestään, ja se ei voi estää sinua kaipaamasta ja haluamasta lisää lapsia! Ja tietenkin olet onnellinen näistä mitä sinulla jo on! Mutta eikö olekin hassua, kun jotenkin tuntuu ettei ole tyytyväinen siihen mitä jo on, kun haluaa lisää lapsia... Fiilikset on tutut.



Harmittaa kun menkat ei ole vieläkään alkaneet sen km' n jälkeen. Siitä on jo nyt 7 viikkoa!!!! Uskomatonta, en olekaan laskenut tuota aikoihin, joten aika on mennyt vissiin sitten nopeasti?



Meillä tuo kuopus kun yhä on rinnalla, vähintään aamuin illoin, niin kait se sitten hidastaa menkkojen alkamista..



Oliviaana, samoja miettteitä on myös täällä päin mielessä ollut. Ja olenkin sitä mieltä että tuo minun 7 vkon takainen keskenmeno oli yksi näistä iän tuomista riskeistä.

Saanko kysyä miten teillä tuo esikoisen harvinainen kehitysvamma arkeen vaikuttaa? Tuntuu ihanalta, että tämä kehitysvamma ei kuitenkaan ole estänyt perheen lapsiluvun suurenemista.



Minusta on niin ihana katsoa kuinka tärkeä tuo pienin 1,5 v on noille isommille 9 ja 11 v tytöille. Mietinkin joskus että olisi se ollut sääli jos ei tuo pienin koskaan olisi saanut syntyä meille, miten paljon vaille olisimmekaan jääneet. Nuo isommatkin lapset saa purkaa ihan eritavalla hellyyttä ja hoivaa pikkuveljelleen.



Niin, kysyit onko kaikki valmiina mahd vauvalle. No meillä on vielä pinnis käytössä, vaunut on ikäloput, ja olenkin varma että jos vielä uusi vauva tulis niin uudet menopelit hankittaisiin. Siis nuo meinaa laueta hetkenä minä hyvänsä, ovat siis jo toistakymmentä vuotta vanhat...Luulenpa että meillä muuten kaikkea löytyis tämän kuopuksen jäljiltä. Paitsi että jos tulija olisi tyttö... eihän voisi pojan vaatteita tytöllä pitää, eihän:)



Juoksin viikonloppuna vuokatissa puolimaratonin, ja meni tosi ihanasti, hyvä fiilis jäi, ja kaveri hehkuttaa että ens kesänä sitten mennään helsinki city maratonille kokonaiselle. No minä siihen että voisihan se olla tavoite, ellen sitä ennen tule raskaaksi.. Eli minulla on ensi vuodelle kaksi tavoitetta, maraton tai raskaus. Ja molemmat olisi sellaisia tavoitteellisia juttuja. Jos tulen raskaaksi, jätän oikein mielelläni tuon maratonin tulevaisuuden haaveeksi. Ja jos taas mitään ei kuulu, juoksu saa olla osa minun arkeani... hyvä henkireikä!



Tanni, minä kävin joskus lääkärissä valittamassa mun kipeästä toisen jalan pullottavasta suonikohjusta, tai alkavasta tai jotain sinne päin, mutta lääkäri vähän tiedusteli mahdollista lapsiluvun lisääntymistä vielä, ja sitten sanoi, ettei laita minua leikkausjonoon, kun epäröin vielä. Siis että riski on suuri uudessa raskaudessa että suonet taas pullahtaisi esiin. Joten tässä ollaan, pullottavien suonten kera:)



Niin, vielä viittaan otsikkoon, täällä sataa, on 9 astetta lämmintä ja mulla meinaa tulla flunssa... Jes!

Täytyy mennä kattoo, mikä poikaa vaivaa, vielä nukkuu....No sade ropisee kattoon, mikä voisikaan olla unettavampaa..



Mukavaa päivää!

piti vielä lisätä että teillähän on ollut mukavaa viikonloppuna!!!

Kiva!

Olen nopeasti kehittänyt näköjään jonkinlaisen riippuvuussuhteen näihin Vauva-sivuihin. Mukava käydä lukemassa samassa elämäntilanteessa olevien mietteitä. Ensi viikosta alkaen oma arkeni on taas täydenpää uuden työn alkaessa ja voi olla, että kirjoittelu vähän vähenee tai sitten ei, kun odottelen ovulaatiota kuumeisesti...



Tanni, sinun esikoisen syntymä on mennyt aika lailla samaa rataa, kun meillä. Ehdin ponnistellakin poikaa tuskaiset 2 tuntia ja imukuppiakin jo otettiin apuun, kunnes vauvan sydänäänet heikkenivät ja päädyttiin sektioon. Vauva ei jostakin syystä myöskään meillä laskeutunut riittävän alas. Toista odottaessani lantioni kuvattiin ja pienoista ahtautta lantiossa todettiinkin. Toinen oli sitten suunniteltu sektio mutta vauva päättikin ruveta syntymään jo paria päivää ennen suunniteltua leikkauspäivää. Leikkaus kuitenkin tehtiin sitten, kun olin ensin supistellut muutaman tunnin yöllä lääkäriä odottaen. Kolmas syntyi viikkoa ennen laskettua aikaa, suunnitellusti sektiolla. Olen toipunut kohtuullisen hyvin sektioista mutta jostakin kumman syystä kehitän aina synnytysten jälkeen kipeitä, tulehtuvia peräpukamia yms. muita haavaumia ja elämä on ollut sitten aika kivuliasta.



Lievästi kehitysvammainen esikoinen tuo arkeemme haasteita ja iloa. Hän on tätä nykyä jo melko omatoiminen mutta monessa asiassa tarvitsee vielä pitkään tukea ja ohjailua. Meidän arki on varmasti melko helppoa monen muun kehitysvammaisen lapsen perheen arkeen verrattuna, koska poikamme pystyy ilmaisemaan itseään puhumalla varsin hyvin. Yksin häntä on uskaltanut jättää kotiin vasta aivan viimeaikoina pieniksi hetkiksi, koska hän on varsin kekseliäs kaveri ja saattaa esim. alkaa keittämään kahvia tai leipomaan pullia ja jälki on sitten aikamoista. Monessa tilanteessa hän on myös varsin omaehtoinen ja tämä yhditettynä voimakkaaseen tahtoon tuo myös esim. kauppareissuihin vieläkin haastetta, vaikka ikää on jo se 11 v..

Toisaalta hän on sitten ihanan avoin ja huumorintajuinen ja onneksi myös hurmaantuu vauvoista. Viikonloppuna tapasimme ystäväni 4 kk:n ikäisen vauvan ja poika on kovasti puhunut sen jälkeen, että ovatpa ne vauvat sööttejä.



Minä olen myös aina välillä suunnitellut tuota puolimaratonia siinä vielä onnistumatta. Juokseminen on tässä elämäntilanteessa osoittautunut varsin käteväksi liikuntamuodoksi, kun aika on kortilla. Lenkkarit vaan jalkaan ja menoksi, kun sopiva sauma ilmaantuu. Tosin kesällä olen kyllä hieman laiskotellut tuon liikunnan suhteen. Enemmän on tullut huhkittua noiden pihatöiden parissa. Hirmuisesti en nyt syksynkään tullen taida pitkiä lenkkejä tehdä, kun olen huomannut runsaan juoksemisen venyttävän kuukautiskiertojani.



Kiva, että joukossa on myös muita pikku-jalkapalloilijoiden äitejä. Meillä 9-vuotias on harrastanut jalkapalloa jo muutaman vuoden. Jalkapallo on osoittautunut kyllä monessakin mielessä hyväksi harrastukseksi.



Nyt täytyy irrottautua näppiksestä ja tarttua imurin varteen



oliviaana kp 6/30-50

MERIUTU, suuri rutistus sinne!



Olen tässä itsekin käynyt läpi noita mietteitä, että kun on jo kolme tervettä lasta, että saako sitä enää enempää edes toivoa tai uskaltaako riskiä enää ottaa... Ja järki - miksi haluan enää lisää lapsia? Tähän kun vastaus olisikin, mutta kun sydän tuntee jollain tavalla ei siinä järki silloin auta :).



Meillä alkaa lapset olemaan jo voiton puolella flunssasta. Itsellä on nenä vielä jokseenkin tukossa.



Ja täällä myös yhden pienen jalkapalloilijan äiti :). On se hyvä juttu kun lapsilla on harrastuksia, olkoon ne mitä tahansa. Kannatan ohjattua vapaa-ajan tekemistä, pysyy jonkinlainen kontrolli paitsi vanhemmilla lapsiinsa, niin lapsilla omaan tekemiseensä.



*kaakaokirahvi kp1/?? =) - (ei silti vielä vauvantekopuuhissa...) *

Eilisen harmituksen jälkeen alkaa taas tuntua paremmalta. Eihän tässä mikään kiire mihinkään ole. Kahden clomin kanssa mahdollisuudet ovat lääkärin mukaan selvästi paremmat. Ja sitten jos ei vauvaa kuulu, niin hyvä meillä on näinkin. Se on jännä, miten ei omasta mielestään saisi kaivata jotakin vielä lisää, koska asiat ovat suht hyvin.

Aikanaan kun tätä taloa haaveilin, niin painiskelin tuon saman huonon omantunnon kanssa. Meillä oli kiva ja avara rivariasunto ja tunsin itseni kiittämättömäksi kun vielä haaveilin omakotitalosta.

Onneksi täällä tuntuu olevan paljon muitakin, joilla on samat mietteet.



Oliviaana kyseli, onko kaikki tavarat valmiina mahdollista uutta tulokasta varten. Minä olen kyllä aika tarkkaan hävittänyt kaikki kamppeet. Muutama pieni vaate on säästetty ja ensisänky. Eli pikkunelonen tietäisi aika loven lompakkoon :) Onhan se kyllä niin, että turvakaukalon, hoitopöydän, pinnasängyn ja pieniä vaatteita saisi aika edullisesti hankittuna käytettynäkin. Vaunut olisi ihanaa ostaa uutena. Olen päättänyt, että jos meille vielä neljäs suodaan, niin otan vaikka pienen laina, jotta saan ostaa uudet ja mieluisat vaunut.



Onpas sinulla Sinuvi jo pitkä aika keskenmenosta ja kuukautisia ei näy. Mä olen varmaan jo liian kyllästetty tällä keltarauhashormonilla, mutta pitäiskö sinunkin hakea Terolut/Primilut kuuri? Saisit vuodon käyntiin. Tai ehkä ainakin kannattaisi käydä ultrassa, jotta näkisi onko limakalvo missä vaiheessa.



Mä ihailen teitä kaikkia juoksijoita. Nuorempana urheilin itsekin paljon, mutta viimeiset kymmenen vuotta on ollut sellaista laiskottelua, että ihan hävettää. Aina välillä yritän sauvakävellä, mutta liian harvoin sitä saa lähdettyä lenkille. Olisi kiva alkaa treenaamaan juoksua, jos vaikka naisten kympin joskus jaksaisi pinkoa. Eihän se ole kuin itsestä kiinni, joten yritän saada tsemppiä päälle. Auttaisi tuohon raskautumiseenkin, jos saisi vähän painoa pois ja liikettä niveliin.

Tuntuu sekin olevan aika yleinen vaiva. Mulla on toisessa jalassa kipeä kohju. Kerran oli jo aika lääkärille sitä näyttämään, mutta jouduin perumaan ajan sairauden takia. En kyllä tiedä, suostuisivatko tuota leikkamaan. Tuntuu, että pitää olla aivan kamalat kohjut ennen kuin julkisella puolella aletaan leikkauspuuhiin.

Välillä heikkoina hetkinä olen kauhulla ajatellut, että miten kestäisin kohjun kanssa vielä raskauden. Olen vakuuttunut, että kipeää tekisi ja kovaa!

Onko kenelläkään tietoa, mitä yksityisellä kustantaisi esim. se uusi vaahtohoito kohjuihin?

Meikäläinenkin on hävittänyt lähes kaikki pikkulapsitavarat, koska mies oli ihan satavarma että kolme riittää, niin minäkin ainakin julkisesti ääneen, kunnes siis pikkuhiljaa mieskin intaantui. On toki yhä enemmän sillä kannalla että kolmekin riittäisi. Ja aina välillä muistuttelee minua että " eikö sulle nyt mikään sitten riitä" ja että miten sitten, onko seuraava neljännen jälkeen viides...vaikka ainakin toistaiseksi olen kyllä vakaasti sitä mieltä että neljä olisi se lopullinen luku. Ihan jo sen takia että on noita sektioita se kolme jo takana. Mutta eihän sitä tosiaan ikinä tiedä. Ja täytyy olla onnellinen siitä että on jo nuo kolme, toisille kun ei suoda sitä ensimmäistäkään.



Meilläkin tuo esikoinen pelaa jalkapalloa. Olen vähän yrittänyt jarrutella - olen nimittäin seurannut sivusta jalkapalloilijaveljeni elämää-eikä se nyt aina niin herkkua ole ollut. Veljeni pelaa siis työkseen palloa, tällä hetkellä Veikkausliigaa, on kyllä ollut vuoden ulkomaillakin palloilemassa. Toisaalta olen toki sitä mieltä että erityisesti joku joukkueurhreilulaji on hyvä. Erityisesti omalle epäsosiaaliselle ja häviämistä hyvin huonosti sietävälle 9-vuotiaalleni.



Minulla oli noita suonikohjuja koko vasen jalka pullollaan ja olivat tosi kipeitä. Leikattiin siis julkisella puolella. Tiedän, ne varmasti pahenevat mahdollisen uuden raskauden myötä, mutta täytyy yrittää sitten päästä leikkaukseen uudemman kerran.



Sateinen keli jatkuu. Syksy on näemmä saapunut, ainakin tänne meille. Tanni

Meriutu; kyllä houkuttaisi mennä lääkäriin, ja ultraan.. ja jos saisi tuon kuurin.. Mutta yritän vielä viikon päivät odottaa. Mutta jos ei mitään tunnu tapahtuvan kuukautisvuodon puolella, täytynee ottaa itseä niskasta kiinni ja soittaa lääkäriin.



Kävitkö sinä tk' ssa vai ihan yksityisellä? Meillä täällä ole mitään yksityisiä lääkäriasemia, se tietää aina kaupunkireissua, ja tämän puolitoistavuotiaan kanssa se ei ole mitään herkkua.



Tämä meidän pikku monsteri ei pysy kauppareissulla ostoskärryissä, eikä autokärryissä, vaan siirtyy lajittelemaan kaupan tavarat uuteen uskoon. Se olis tosi hyvä pikkuapulainen kauppaan, hämmensi ja siirteli juustoja uuteen järjestykseen, sen jälkeen maitohyllylle, josta nosteli puolitoista litraisia lattialle, ja sitten jatkoi matkaa.. Mun miehen piti nolona kerätä ne sen jäljestä takas.. Onneksi en nähnyt, vähänkö olis nolottanut.

Sitten löysi karkkihyllyt.. voi hurja mikä huuto kun otin pojan ja lähdettiin ulos!!! Toiset katto vähän säälivästi, en tiedä minua vai poikaako---



Siis ei ihan heti kauppoihin kaverin kanssa.

joka ei viihdy kaupan ostoskärryissä. Pikku herrasta on paljon mukavampaa kävellä itse ja heitellä ostoskärryyn jos vaikka mitä. Minä sitten vaivihkaa poistelen näitä " ostoksia" kärrystä.



Meillä jalkapalloa pelaa 10 v poika ja 9v tyttö ja iskä valmentaa, joten jalkapalloa on taas kesällä ollut riittämiin harkkoineen ja peleineen. Toinen paljon aikaa vievä harrastus on ratsastus. Minun ja tyttären yhteinen. Meillä on ollut viisi vuotta oma heppa ja tämä lohkaisee lähes päivittäin oman aikansa, kuten myös ison loven kukkaroon. Mutta nämä harrastukset meille niin mieluisia että touhu on mukavaa eikä suinkaan työlästä. Hevosen hoito on lisäksi itselleni se henkireikä. Muutama tunti puuhastelua tallilla ja taas on akut ladattu. Teillä ketkä juoksette ajaa juokseminen varmasti saman asian.



Meillä on vielä vaunut tallella, koska käytän rattaita kun lenkitetään kuopuksen kanssa koiraa. Kaikesta muusta olenkin luopunut. Vaatteet jne olen lahjoittanut eteenpäin kun en tiennyt että uusi vauvakuume vielä iskisi. Mutta onhan se sitten mukava taas hankkia uutta vauvaa varten tarpeellista tavaraa. Eikä kaikkea tosiaan tarvitse ostaa uutena ja kalliina.



Sateinen päivä näyttää tulevan. Mutta ei haittaa. Voi olla hyvillä mielin sisällä. Terkuin Sofur.

Olen kuumeisen lapsen kanssa kotona ja on aikaa puuhastella kaikkea " hassua" .

Tein ovulaatiotestin ja se oli aivan selvästi positiivinen. Olen testaillut ovista samoilla testeillä koko kierron ajan ja ne ovat selvästi olleet negatiivisia.

Maanantaina juuri ultassa todettiin, että follikkelit eivät ole kasvaneet tarpeeksi. Valehteleeko nyt testi vai ultra. Apuuuuu.

Älä vaivaa päätäsi kumpi ei pidä paikkaansa, vaan tempaise mies vällyjen alle ja vikkelään! Aika hurjaa! Pari aktiivista päivää ja sitten voit yrittää olla jännäämättä, sillä väkisinhän nyt joutuu jännätä!

Heh, toivottavasti saat selvän sekavasta sepustuksestani!



Nyt hommiin, poju nukkuu, pitäis saada kotitöitä tehtyä..

Meriutun innoittamana päätin itsekin tehdä ovistestin.. en kyllä tiedä miksi, koskei niitä himskatin menkkoja ole edes kuulunut, mutta mutta, eka kerran eläissäni (lue muutamien viimekuukausien ) sain OVISPLUSSAN.



HÖH, se tietää meriutu meillekin vipinää petipuolelle - täytyy ottaa ihan HUVIN kannalta.. nämä ajat tuntuu olevan niin kovin epävarmat..



Jes poika nukkuu vielä,

sain just siivottua astianpesukoneen, jatkan muita hommia.

Sinuvi voisiko mitenkään olla mahdolista, että olisit raskaana?

Oletko testannut keskenmenon jälkeen raskauden mahdollisuutta?

Ajattelin vaan kun ilmeisesti ovistesti voi näyttää plussaa raskaudenkin johdosta. Mutta jos raskaus on pois suljettu, niin onnea sitten tulevalle ovulaatiolle ;) Kyselit muuten, että olenko käynyt terveyskeskuksessa vai yksityisellä. Olen käynyt yksityisellä. Ei tk:ssa oikein ole lääkäreillä riittävää osaamista näiden asioiden hoitoon.



Sain äsken lääkärin luurin päähän ja kysyin tästä hassusta tuloksesta. Hän sanoi, että mahdolisuudet ovat monet. Joskus saattaa pienempikin follikkeli puhjeta tai pieni ottaa parissa päivässä kovan kasvuspurtin. Toista munasarjaani ei nähty ma ultassa kunnolla, joten siellä saattaa olla munasolu irtoamassa. Tai sitten hormoni saattaa nousta, vaikka ovista ei tapahdukaan.

Eli mikä vaan voi olla syynä, mutta on tuo ukkokulta silti saatava illalla vällyjen väliin. Ihan vaan kaiken varaltakin :)

Itse en ole ovistestejä hankkinut enkä kokeillut, mutta ehkä jossakin vaiheessa, jos ei ala muuten tapahtumaan. Tulin vaan toivottaan teille mukavaa iltaa!! Lapset ajoissa nukkumaan ja vauvanteko puuhiin...Nythän on sit otolliset hetket ja todelliset piinaviikot edessä. Jänskää!!! Kunpa teillä molemmilla nyt tärppäisi ja meillä muillakin tietysti. Kerrotteko miehille mistä tämän illan erityinen innokkuus johtuu???!!!

Kyllä mä ainakin laitoin miehelle viestiä töihin, että tänään olis sitten hommaa tiedossa illalla ja pistin ihan syynkin.

Periaatteessa ajatuskin tikkujen kanssa ajoitetusta puuhastelusta tuntuu ahdistavalta, mutta kun tilanne on mikä on, niin se täytyy vaan " kestää" .



" Nyt lapset äkkiä iltapalelle ja hampaat pesemään" Meriutu

kerroin miehelleni, hän oli vähän yllättynyt että onko niitä sellaisiakin testejä.. oli kyllä heti juonessa mukana:)



myös lapset iltapalalle ja rauhottumaan omiin puuhiin.



Viimehetken vaatesovitukset esikoisella menossa, mitkä on pieniä, mitä syysvaatetta tarttis hankkia. Nyt ollaan pian lähdössä jyväskylän liepeille vuorokauden reissulle, sielä vois yrittää löytää housuja ym neidille.

Hienoa Sinuvi ja Meriutu! Ihanaa, kun plussa ilmestyy ovistikkuun yllättäin. Voi, kuinka jännittävää nyt sitten odotella tuleeko myöhemmin plussa toiseenkin tikkuun :). Kivaa tämä yhdessä jännääminen. Mitenkä pitkä aika sinulla Sinuvi on keskenmenosta? Miten pitkällä raskaus oli, kun keskenmeno tapahtui? Pahoittelut näin jälkikäteen keskenmenon johdosta.



Täällä menossa kp 7 ja kuukautiset nyt sitten vihdoin loppumassa. Pitkään tuo vuoto taas kestikin. Vielä en viitsi ovistikkuja alkaa käyttämään, kun minulla on nämä kierrot ovat niin pitkiä. Ehkäpä tuossa viikon päästä voisi alkaa tikkuja taas tutkia. Toivottavasti mies on sitten meilläkin innolla leikissä mukana.



Minäkin täällä olen tehnyt kaappien siivousta ja paljon vaatteita veinkin eilen keräyslaatikkoon. Ihana tunne, kun saa noita kaappeja hetkeksi järjestykseen ja hyllyille lisätilaa. Kävin lasten kenkiäkin sillä silmällä läpi, että mitä kannattaisi säästää mahdolliselle uudella vauvalle. Aika paljon kyllä heitin pois, kun olivat jo niin kuluneita. Tuntuu myös, että kaappitila loppuu kesken, jos säilytän kaikki meidän 11- ja 9-vuotiailta pojilta pieneksi jäävät vaatteet odottamassa vuosikaudet. Meidän 4-vuotias tyttö on kovin tyttömäinen tyllerö ja hänelle on ollut kiva ostaa tyttöjen kamppeita, joten poikien pieneksi jääneitä vaatteita on tullut laitettua eteenpäin.



Olkaahan aktiivisia makuuhuoneen puolella. Toivotaan, että useampi meistä saa siirron odotuspuolelle lähiaikoina.



Mukana jännittäen oliviaana