Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko minulla skitsofrenia tms.?
07.05.2015 |
Heräsin noin puoli tuntia siihen, että sydämessäni oli taas kerran rytmihäiriö. Yritin kakoa ja saada sitä rytmiä normalisoitumaan. Korvani sekä käsivarteni ja pikkusormeni olivat puuduksissa ja ovat sitä osittain edelleen. Kaulalla oli punainen painautuma. Huulen sisäpinta oli ihan punertava, niinkuin se on ollut sellaisina aamuina, kun oon herännyt taas outoihin oireisiin. Mun vasen käteni tuntuu jäykältä ja kihelmöivältä tässä kirjoittaessa ja mua pelottaa aivan sairaasti. Näin jotain outoa unta ennen kuin heräsin (mun mies oli ruumisarkulla sulkemassa kantta, kun kuollut yhtäkkiä heräsikin - säikähdin itse ja samassa heräsin itsekin). Siis outoa oli se, että se yksi pikkupeittonen oli siististi viiikattuna tuolin reunalle. Voin vaikka vannoa, että se ei ollut sillä tavalla mun jäljiltä ja olin siis laittanut esteet ovien eteen, jotta olisin herännyt siihen, jos mies ois tullut huoneeseen. Tosin tajusin äsken, että ne esteet voisi silti varovasti siirtää ilman, että herään.
Pari päivää sitten (joo, mun muisti oikeasti pätkii ja pahasti) näin myös sellaista unta, jossa mun mies oli ja oli myöskin joku kuolemaan liittyvä uni ja sen päätteeksi myös heräsin hirveään paniikkipulssiin kesken unien. Tuolloin olin illalla oudosti "simahtanut" sänkyni päälle ilman, että ovissa oli mitään lukituksia. Kun heräsin, niin mies oli samasta huoneesta vienyt tavaroita ja ihmettelin sitä ääneen, että mitä oli tapahtunut, kun olin tuolloin nukkunut monta tuntia niin sikeästi kesken illan (?). Mies sanoi, että ei ollut käynyt huoneessani.
Olen käynyt näistä sydänoireista pari kertaa lääkärillä ja mun ois pitänyt mennä labraan, mutta mies ei jaksa/ehdi/halua viedä mua sinne, joten se labralähete on jo varmaan vanhentunut. Mulla on ollut näitä ongelmia jo jonkin aikaa ja mieheni pitää minua mielisairaana. Hän on myös kertonut näistä äidilleen ja hänen äitinsäkin pitää minua hulluna. En siis uskalla oikeastaan kertoa noista muista ajatuksistani ollenkaan, sillä saisin varmaan ns. hullun paperit ja ehkä joutuisin pakkohoitoon tms. Avioliittomme on erittäin onneton ja olen jo pidempään pohtinut eroa. Mieheni inhoaa minua ja pitää minua kelvottomana vaimona. Riitelemme melkein päivittäin; tosin ihan viime päivät on ollut rauhallisempaa. Mikä mua vaivaa? Tämä pelottaa jo. :( Hitto, kun ei uskalla kertoa kenellekään mun muista peloistani ja sydäntä kuunnellessa ei ole tuolloin näkynyt rytmihäiriötä. En myöskään haluaisi uskoa, että mies tekisi minulle mitään pahaa, mutta toisaalta mieheni on joissain asioissa todella erikoinen ja täysin tunteeton. Silti en haluaisi uskoa joitain pelkojani todeksi ja vielä vähemmän uskallan puhua niistä kenellekään.
Kommentit (52)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ap:n tilanne oli tosi ja haki apua, on hän toivottavasti tällä hetkellä jossain aivan muualla kuin av-palstalla.
Kyllä sulla vähän taitaa olla, ehkei noiden oireiden perusteella vaan sitä että pelkäät kuollaksesi miehesi tappavan sinut, kuten aiemmissa keskusteluissa tuli ilmi. Sun pitäisi vaatia että miehesi veisi sinut sinne labraan tai sitten ihan tosissasi menet itse jotenkin. Et voi olla vain kotonasi ilman kontaktia ulkomaailmaan ilman miestäsi, kuten nyt olet ollut. Eroa sun pitäisi hakea ja mielenterveydellistä apua itsellesi. Jos varaisit lääkäriajan ja kertoisit sinne mitä ajattelet miehestäsi ja kertoisit haluavasi erota, asiat varmasti selkenisivät. Vaikka pelkästään asumusero tekisi teille hyvää. Ole kiltti ja noudata täältä saatuja ohjeita, äläkä vain tee uusia keskusteluja joka kerta jossa sulle sanotaan samat asiat mutta mitään et muutoksen vuoksi tee.
[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 06:17"]
Kyllä sulla vähän taitaa olla, ehkei noiden oireiden perusteella vaan sitä että pelkäät kuollaksesi miehesi tappavan sinut, kuten aiemmissa keskusteluissa tuli ilmi. Sun pitäisi vaatia että miehesi veisi sinut sinne labraan tai sitten ihan tosissasi menet itse jotenkin. Et voi olla vain kotonasi ilman kontaktia ulkomaailmaan ilman miestäsi, kuten nyt olet ollut. Eroa sun pitäisi hakea ja mielenterveydellistä apua itsellesi. Jos varaisit lääkäriajan ja kertoisit sinne mitä ajattelet miehestäsi ja kertoisit haluavasi erota, asiat varmasti selkenisivät. Vaikka pelkästään asumusero tekisi teille hyvää. Ole kiltti ja noudata täältä saatuja ohjeita, äläkä vain tee uusia keskusteluja joka kerta jossa sulle sanotaan samat asiat mutta mitään et muutoksen vuoksi tee.
[/quote]
Ok, eli siis sanon, että pelkään jatkuvasti, että mieheni tekee minulle pahaa. Se liittyy siis rytmihäiriöihin pääasiassa. Joudunkohan johonkin pakkohoitoon? Pelottaa sellainenkin kamalasti. Tässä on taustalla sekin, että kerran ihan oikeasti heräsin siihen, että miehen käsi oli mun suuni ja nenänsierainten päällä ja miehellä itsellään oli tuolloin silmät auki (oli vain yö ja melko pimeää, niin ensin avasin silmäni raolleen ja katsoin häntä epäuskoisesti, kunnes riuhtaisin itseäni siten, että ote irtosi). Hänellä oli tuolloin todella outo, lasittunut ja "tyhjä" katse - hän ei katsonut minuun, vaan seinään päin ja tuijotti tyhjin katsein. Tuolloin epäilin, että hän teki sen unissaan. Sittemmin tosiaan muutin toiseen huoneeseen nukkumaan ja melkein aina silloin harvoin (esim. kyläilemässä anopin luona), kun oon ollut miehen vieressä nukkumassa, niin on jossain vaiheessa yötä tullut joku pulssiongelma+kauhea hikoilu+jälkiä kaulalla. Mies on myös ollut hieman väkivaltainen minua kohtaan pari kertaa. Ai niin, ja lisäksi kropassani on varmaan kymmeniä pikkuruisia verenpurkaumapisteitä. Niitä on tullut parin viime vuoden aikana vähitellen lisää. Niitä siis ei välttämättä huomaa helposti (ehkä noin 5 niistä on melkein näppylän kokoisia, mutta loput pikkuruisia). Lisäksi mun silmieni valkuaiset ovat pysyvästi punoittavat (näytän jatkuvasti erittäin väsyneeltä silmistäni, kun ne punoittavat niin voimakkaasti). Noin viikko sitten just joltain iltauniltani herättyäni toinen silmäni oli puoliksi ihan kirkaanpunainen, mutta se on jo normalisoitunut. Sinkkuaikoina mulla oli ihan kirkkaat silmät vielä. :/
Jotenkin tuntuu siltä, että olisi helpompaa vain erota kuin joutua itse vaikeuksiin, jos menen lääkärille kertomaan peloistani. Miehen äiti tosiaan jo pitää minua hulluna. :(
Kukaan ei tule sinua kotoa hakemaan lääkäriin, joten nyt se puhelin käteen kello 8 ja soitat itsellesi ajan jo tälle aamulle. Ajanvaraukseen selität, että olet sekoamassa ja tarvitset nopean ajan vielä kun kykenet tällaisiin puheluihin. Sanot sinne myös, että et saa kyytiä sinne. En tiedä miten kaukana lääkäristä asut, mutta tuo kyydittömyys tai miehen kiinnostuksen puute auttaa sinua ei ole syy olla hoitamatta itseäsi. Fillarilla pääsee, samoin kävellen jos haluaa.
Joku eroaminen ei ole tässä nyt todellakaan ensimmäinen asia mitä lähteä hoitamaan, pääsi terveys on. Pääsi ei parane odottelulla ja asian vatkaamisella, päinvastoin. Jos haluat apua, pitää sinun siis ihan itse tehdä jotakin ja kun avun luokse pääset, niin puhu. Puhut vaikka tunnin, mutta et jätä asiaa kesken. Lääkäri ei lue ajatuksiasi ja ei voi tehdä sinun hyväksesi mitään jos et valota hänelle pääsi sisäistä maailmaa. Joitakin "sydänvaivoja" valittaessasi et saa oikeaa lääkitystä mielenterveytesi hoitoon, siitä voit olla varma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuossa aamummalla, kun menin jäkättämään miehelle siitä, kun pelkäsin, että hän oli taas käynyt huoneessa ja tehnyt mulle jotain nukkuessani, niin hän heitti mua yhdellä mun kirjallani siten, että sen kirjan selkämys vääntyi ja osin murskaantui seinään osuessaan. :( Mutta tosiaan oon nyt parina yönä nähnyt kuolema-aiheisia unia ja mies on ollut siinä sen kuolleen vieressä tms. Kerroin miehelle ihan vilpittömästi, niin hän vain tuttuun tapaansa suuttui ja alkoi huutaa minulle. Mua osin pelottaa siksi, kun mä nukun oikeasti todella sikeästi (en herää juuri mihinkään) ja mieheni on taas tehnyt elämänsä aikana tosi ilkeitä juttuja joillekin esim. ollessaan itse lapsi tai nuori. Lisäksi mieheni ei rakasta minua ihan oikeasti lainkaan. Hän ei myöskään koe ikinä olevansa syyllinen mihinkään - aivan kuin hänellä ei olisi omaatuntoa lainkaan (oli mm. lapsena tappanut pikkulintujen poikasia ja piti sitä asiaa jonain hauskanakin juttuna muka - itse olin syvästi järkyttynyt moisesta). :O Mutta olen itsekin alkanut myöntää, että voi mulla heittää päässä jotenkin ja oon oikeasti hullu, niinkuin mieheni ja hänen äitinsä väittävät. :( Otin kyllä kännykällä kuvan tuosta viltistä, joka on aivan varmasti ihan eri paikassa ja eri tavalla viikattu kuin jos se olisi mun jäljiltä (kun menin nukkumaan, niin se lojui tuolin päällä). Mutta joo, pitää mennä lääkärille sitten ja kertoa näistä - varmaan varuiksi ensin yksityiselle, jos se vaikka vähän hidastaisi pakkohoitoon päätymistä. :(
Ai niin, viikonloppuna mieheni myös pyysi, että menisin tekemään itsemurhan. Hän on myös yrittänyt usuttaa minua hyppäämään parvekkeelta useamman kerran, jos olen ollut alakuloinen ja surullinen jostain asiasta. Yritin talvemmalla erota ja hankin asunnonkin, mutta mies ei halunnutkaan taloudellisista syistä erota (hän saa minulta vastikkeen ja muita kuluja maksetuiksi - toisaalta hänellä on melko suuri omaisuus eikä meillä ole avioehtoa, joten hän pelkää, että sittenkin vaatisin erossa ositusta. Olen luvannut, että en vaadi ositusta ja pysyn sanassani (toisin kuin valehteleva mieheni), mutta mies ei usko minua. Varmaan siksi, kun hän itse valehtelee jatkuvasti ihan pikkujutuistakin. Mutta näköjään kommentoijat ovat samaa mieltä kuin mieheni ja anoppini eli olen oikeasti mielenterveysongelmainen. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meinasin tulla sanomaan, ettei skitsofrenia ole niiin paha asia aina ja tervetuloa kerhoon, mutta luettuani kommenttisi pyydän sinua hakemaan apua itsellesi. Nuo esteet oven edessä yms yms yms eivät kuulosta terveelle. Tuskin minnekkään pakkohoitoon joudut. Itsekkin pelkäsin joutuvani, mutta en sitten joutunutkaan.
t. 17v skitsofreenikko
Älä mieti jotakin pakkohoitoa nyt ja jos sellainen eteen tulee, niin eiköhän se oli helpotus? Ns. hullun paperit saat, mutta miten se sinun elämääsi muuttaa? Tuskinpa mitenkään muuten kuin parempaan suuntaan, joten niitäkään ei tarvitse pelätä. Nyt tässä on tunti aikaa etsiä lääkärin ajanvarauksen puhelinnumero ja vähän paperille kirjoittaa allekkain mitä asioita haluat tuoda lääkärillä esiin. Et ole ensimmäinen tällaisen asioiden takia lääkärin puheille menevä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole lukenut aiempia keskusteluitasi ja olen pahoillani, mutta onko miehesi "oikea"...? Ei vain harha? Itse juttelin kuukausia yhden ihmisen kanssa, joka tuli mun kotiin ja käski minun tappaa itseni ja vasta osastolla (jonne menin vapaaehtoisesti, ei pakotettu tms) selvisi, että se ihminen oli vain harha.
Missä päin Suomea asut? Ja montako kilometriä sieltä on fillarilla lähimmän kaupungin keskustaan, entä bussipysäkille josta pääsisit bussilla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarvitset apua, jos siihen kuuluu pakkohoitoa ota se vastaan. Tilanteesi pitää korjautua, mitä aikaisemmin pääset hoitoon tilanteesi selkeytyy nopeammin. Terveenä elämä on paljon helpompaa.
Siis.. Miksi kaikki leimaa ap:n hulluksi?? Toi mies on selvästi se ongelma!! Kuullostaa todella häiriintyneeltä ja vaaralliselta. Jos esim. kiusaa untasi tietämättäsi ei oo ihme että sydän tykyttelee ja on vainoharhainen olo, nyt HETI karkuun!!! Ap mm. Kertoi että mies on yrittänyt yöllä tukehduttaa hänet, ei ole tervettä! Eikä myöskään itsemurhaan painostus. Heti. Jonnekkin. Vaikka sit hotelliin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 07:03"]
En ole lukenut aiempia keskusteluitasi ja olen pahoillani, mutta onko miehesi "oikea"...? Ei vain harha? Itse juttelin kuukausia yhden ihmisen kanssa, joka tuli mun kotiin ja käski minun tappaa itseni ja vasta osastolla (jonne menin vapaaehtoisesti, ei pakotettu tms) selvisi, että se ihminen oli vain harha.
[/quote]
Siis on ihan oikea ja nukkuu tuolla toisessa huoneessa vissiin. Myös hänen lyömisistään aiheutuneet mustelmat ovat ihan oikeita. Niitä väkivallantekoja on olleet kuulemassa myös mm. hänen omat vanhempansa (ovat omin silmin kuulleet sekä omin korvin kuulleet). Ja hän myös ihan oikeasti on laittanut kätensä mun suuni päälle nukkuessani monta vuotta sitten (tuolla kerralla tosin heräsin siihen). Ja ihan oikeasti hän on joka kerta suuttunut, kun olen kertonut sydänoireistani. Olen myös ottanut kännykällä valokuvat niistä painaumista kaulallani (kuvat löytyvät koneeltani ja kännykästäni). Ja mieheni oikeasti on patologinen valehtelija (valehtelee joskus lämpimikseen ihan epäolennaisista, hyödyttömistäkin asioista). Mä olen laittanut palikat oven väliin siksi, että kuulisin, jos hän yrittäisi tulla huoneeseen nukkuessani. En sen yhden oikean tukehduttamisyrityksen jälkeen ole enää uskaltanut nukkua ilman, että ovien edessä on jotain. T. Se hullu eli ap
^Tai no joo, en siis tiedä, olenko oikeasti hullu (toivottavasti en ole), mutta mieheni, anoppini ja melkein kaikki kommentoijat niin ainakin väittävät. :/ T. ap
Ai sinä taas, ja edelleen siinä. Milloinkohan luin ekan aloituksesi? Pari vuotta sitten? Ja sama aloituis toistuu kuukausittain, vähän muunneltuan/uusia asioita kerottuna.
Onnea ihanaan avioliittoosi josta et pois näköjään halua. Turhaan ruikutat jos et itse ole valmis mitään tekemään.
Tässä(kin) ketjussa on hyviä neuvoja, niinkuin niissä kaikissa muissakin mitä olet kirjoittanut.
Sinun pitäisi lähteä nyy aamusta terveyskeskukseen. Jos sieltä et saa apua, menet turvakotiin. Kukaan ei joudu "pakkohoitoon" vastentahtoisesti ellei ole radikaalisti vaaraksi itselleen tai muille. Sinä et tekstien perusteella sitä ole.
Miehesi käytös on vaarallista. Sosiaalitoimisto yhdessä terveyskeskuksen ja turvakodin kanssa auttavat sinua kaikissa asunto- ja muissa asioissa. Lisäksi siellä autetaan sinua myös luultavasti erottamaan, mitkä asiat ovat oikeita ja mitkä eivät, jos sitä epäilet.
[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 07:15"]
^Tai no joo, en siis tiedä, olenko oikeasti hullu (toivottavasti en ole), mutta mieheni, anoppini ja melkein kaikki kommentoijat niin ainakin väittävät. :/ T. ap
[/quote]Huokaus. Mieti jo välillä sitä lääkäriin menoa ja lopeta täällä jaarittelu. Jos yksityistä lääkäriä mietit niin tuskinpa rahasta on puute, joten varaa nyt se aika lääkärille ja tilaa taksi hakemaan. Ihan sama mitä se mies siellä tekee, hoida itsesi ja pääsi kuntoon tai sitten lopetat valittamisen. Tee jotakin järkevää.
Ap kynä ja paperi käteen. Nyt kirjoitat siihen valmiiksi mitä sanot kun kohta eli 8.00 soitat itsellesi lääkärin. Nykyään pakkohoitoon ja muutebkin hoitoon päästään ei jouduta!
Alue: Aihe vapaa
Joo ei noi sun fyysiset oireet skitsofreniaan liity vaan noi sun harhaluulot jotka liittyy mieheesi. Toki jos kyseessä ei ole harhaluulot niin sinun täytyy ehdottomasti lähteä suhteesta ja katsoa pystytkö eheytymään yksinäsi taas "normaaliksi." Mutta uskon että tarvitset silti psykiatrista apua siihen eheytymiseenkin. Eli eroat nyt heti ja sitten tehdään diagnoosi valmiiksi.