Lue keskustelun säännöt.
Tiedättekö, mikä mua ottaa päähän?
27.04.2015 |
Harvat asiat ärsyttävät mua niin paljon, että jaksaisin niistä vaahdota, mutta yksi tulee mieleen: ruokafanatismi. On tosu hyvä juttu syödä terveellisesti, valita luomua ja herkutella kohtuudella, tästä en nyt puhu. Puhun siitä, että ruoka saa uskonnon aseman. Tiedättehän esim. nämä rasvahullut, jotka tekevät tännekin voialoituksia? Samoin nämä vilja-on-saatanasta -ja ei-sokeria-edes-synttäreillä-tyypit. Ymmärrän, että överiksi mennyt ruokapipertely on yritys hallita maailman kaoottisuutta, mutta jos sen lieveilmiönä on jopa tutkijoiden uhkailu (Yle uutisoi tästä viime viikolla), aletaan liikkua aika pakkomielteisissä sfääreissä.
Kommentit (4)
[quote author="Vierailija" time="27.04.2015 klo 16:00"]
Sama. En tiedä mistä se fanatismi johtuu. Se on kuin uususkonto. Kun on junttia olla uskishihhuli, niin se oma sisäinen fanaatikko löytää ruuasta temmellyskentän ja loppumattoman riidan aiheen. Ajattelen että se ehdottomuus ja aggressiivisuus kumpuaa samasta lähteestä olipa se kannatettu aate tai uskonto tai ruokavalio mikä hyvänsä. Ja täällä rikkaassa länsimaisessa maailmassa on varaa nirsoilla ruuasta ja valita mitä syö, jossain köyhässä maassa varmaan pyöriteltäisiin silmiä moiselle.
[/quote]
Se, mitä sanot viimeisessä lauseessa on totta - vaikkei toisaalta elmää hyvinvoinnin keskellä voikaan järjestää periaatteella "kehutysmaan ihmiset olisivat tästä kiitollisia". Mä olen samaa mieltä kuin sinä tuosta ruokafanaattisuuden uskonnollisuudesta. Varmasti moni vain kaipaa elämäänsä jotain koodia, jonka mukaan elää. Tällä hetkellä pinnalla olevia koodeja ovat tuo ruokafanaattisuus ja fitness-meininki.
Ei ehkä pitäisi ottaa toisten ihmisten tekemisistä näin paljon iholle, mutta usein, kun ole lukenut Hesarista Joonas Konstigin kolumnin, mun tekee mieli huutaa "GAAAAAAH"!
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisko niin että elämän ja elintarvikkeiden valtavassa ja hämmentävässä valinnanvapaudessa - kun ihmisen ei tarvitse enää juosta riistan perässä kirjaimellisesti eikä "otsansa hiessä syötävä leipäänsä" - kun kaupoissa on yksistään erilaisia margariineja ja maitolaatuja kymmeniä ja samoin muita elintarvikkeita niin ylenpalttisesti että niitä menee kaatopaikalle tonneittain, niin ihmisen vastareaktio tähän on rajoittaa valinnanvapautta. Juuri se koodin kaipuu. Se tuokin turvaa ja rauhaa, kun ei enää suostu mättämään suuhunsa kaikkea mitä kaupan hyllyssä on. Tuo tunnetta siitä, että hallitsee tilannetta, kehoaan, suolistoaan, elämäänsä.
[quote author="Vierailija" time="27.04.2015 klo 16:11"]
Olisko niin että elämän ja elintarvikkeiden valtavassa ja hämmentävässä valinnanvapaudessa - kun ihmisen ei tarvitse enää juosta riistan perässä kirjaimellisesti eikä "otsansa hiessä syötävä leipäänsä" - kun kaupoissa on yksistään erilaisia margariineja ja maitolaatuja kymmeniä ja samoin muita elintarvikkeita niin ylenpalttisesti että niitä menee kaatopaikalle tonneittain, niin ihmisen vastareaktio tähän on rajoittaa valinnanvapautta. Juuri se koodin kaipuu. Se tuokin turvaa ja rauhaa, kun ei enää suostu mättämään suuhunsa kaikkea mitä kaupan hyllyssä on. Tuo tunnetta siitä, että hallitsee tilannetta, kehoaan, suolistoaan, elämäänsä.
[/quote]
Varmasti juuri näin! Ja kyllä mä osittain ihan ymmärrän näitä ihmisiä, mutta tuota fanaattisuutta ja aggressiivisuutta mun on vaikea sulattaa.
Ap
Sama. En tiedä mistä se fanatismi johtuu. Se on kuin uususkonto. Kun on junttia olla uskishihhuli, niin se oma sisäinen fanaatikko löytää ruuasta temmellyskentän ja loppumattoman riidan aiheen. Ajattelen että se ehdottomuus ja aggressiivisuus kumpuaa samasta lähteestä olipa se kannatettu aate tai uskonto tai ruokavalio mikä hyvänsä. Ja täällä rikkaassa länsimaisessa maailmassa on varaa nirsoilla ruuasta ja valita mitä syö, jossain köyhässä maassa varmaan pyöriteltäisiin silmiä moiselle.