Avioero raskaana?

En tiedä miten tässä kävi näin. Menin mieheni kanssa naimisiin vähän yli vuosi sitten ja olen nyt puolessa välissä raskaana. Olemme seurustelleet 8 vuotta. Raskausuutinen oli molemmille erittäin onnellinen, mutta aika pian plussauksen jälkeen ongelmat alkoivat. Kärsin erittäin voimakkaasta raskauspahoinvoinnista ensimmäiset 6 viikkoa ja olin lähes vuodepotilaana. Mieheni ei voinut sietää saamattomuuttani ja ainut "hellyys", jota hän osoitti oli seksin ronkuaminen. En voinut kuvitellakaan seksiä, sillä jo pelkkä käveleminen tuntui liian raskaalta. Mies suuttui tästä joka kerta ja lähti muutaman kerran ovet paukkuen kavereiden luokse. Minä jäin tietenkin kotiin itkemään. Tämä toistui muutamia kertoja ja aina seurauksena oli miehen puolelta alkanut erokeskustelu. Hän ei kuulemma voinut elää seksittömässä parisuhteessa.

Oloni on nyt jo parempi, mutta seksihalut eivät koskaan palanneet. Mies ei ole enää kiinnostunut minusta, eikä tulevasta vauvasta. Hän tekee töitä kaikki illat ja puhuu kanssani tiuskien. Läheisyyttä meillä ei ole laisinkaan, vaikka nyt raskaana tarve hellyydelle ja koskettelulle (silittely ym.) on omalta puoleltani huomattavasti suurempi kuin ennen raskautta. Olen yksin yrittänyt etsiä tietoa vauvan hoidosta ja tarvittavista hankinnoista, mies ei ole tehnyt elettäkään siihen suuntaan.

Itken päivittäin ja luulen olevani jo lähellä masennusta. Mikään ei enää tunnu miltään. Haluan olla onnellinen vauvan synnyttyä ja siksi mietinkin eroa yhtenä vaihtoehtona. Nyt vauvan syntymään olisi vielä sen verran aikaa, että ehtisin aloittamaan elämän puhtaalta pöydältä ja totuttautumaan ajatukseen elämästä kaksin vauvan kanssa. 

Onko muita samassa tilanteessa? Mitä minun kannattaisi tehdä? Vauvalle ei varmastikaan ole hyväksi minun jokapäiväinen suru ja ahdistus :(