Lue keskustelun säännöt.
Aamulla ruokakaupassa törmäsin mieheni tyttöystävään!
04.05.2015 |
Olin aamulla yksin kaupassa. Kiinnitin huomiota että minua seurataan. Perääni hihiteltiin ja tuijoteltiin. Sittem älysin! Se oli se saatanan ämmä jota mieheni känni paneskeli viime kesänä! Miehen kanssa asiat ihan reilassa nyt mutta kylläpä viha ja raivo taas kumpusi sisältä kun näin tämän tyttösen! Mieleni teki huutaa! Toisaalta itkeä. Se vei jotain minulta mitä en saa takaisin. Huh, sainpas sanottua. Olo vieläkin jotenkin järkyttynyt.
Kommentit (49)
No se ämmä huomasi minit ja tunnisti kuka olen. Sitten se naureskeli kaverilleen suureen ääneen että kato kato!!!! Alkoivat seurailla minua ja naureskelivat perässä. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan varmaa ja just.oletteko jo yläasteella?
Ja tuollaisiin pentuihin miehes sekoillu joskus! Hah! Nosta pääsi ja ole aikuinen nainen, jota jonkun keskenkasvuisen kännitoilailut ei hetkauta! Ei ihme, että mieheskään ei siitä sen enempää, kun selvistä päin tajusi, mikä aivoton hihittelijä!
Itse olen 30+ ja tämä suttura 19-20
Ap, alle 15-vuotiaisiin poikiin ei viitata sanalla 'mies'.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisin kyllä kääntynyt ja kysynyt että mitäs vitun kakaroita olette.
Ihan aidosti toivon, että tämä on provo. Jos ei ole, niin ihan aidosti ap:n kannattaa hakeutua hoitoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua se vaan loukkasi suuresti. Ensi teki temput mieheni kanssa ( ei toki syytön mieskään!!!) mutta sitten vielä naureskelee julkisesti minuöle että onpahan päässyt ruonkin miestä "ajamaan". Ne jutut oli ihan hirveitä. Kehui kaverilleen tekojaan ja mä tunain itseni surkeaksi ja huonoksi! Enhän minä enää koskaan yletä parikymppisen tasolle fyysisesti. Lapsia on. Ap
Nyt en ymmärrä...miksi hankkiutua hoitoon? Vastaani tuli aviomiehen kännipano ja se naureskeli minulle . Loukkaannuin. Olemme miehen kanssa 30+ tyttönen parikymppinen. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olisin nauranut sille nuorelle takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No joo, mullakin on ollut pari päivää ihan hirveä paskatauti. Siis pönttö täysin kurassa. Paska lentää kaaressa. Kumpi nyt sitten on pahempi?
Huomaatko, että selkeästi et ole päässyt pettämisen yli. Jos olisit, kyseinen tyttönen ei hetkauttaisi sinua mihinkään.
Kannattaisi miettiä, oletko valmis jatkamaan suhdetta miehesi kanssa. Tyttönen (tai vaikka tulevia miehesi kännipanoja) tulee vastaan jatkossakin. Oletko tarpeeksi vahva kestämään pilkan ja nauramisen myös tulevaisuudessa?
Mies on tehnyt sinua kohtaan väärin, mutta oletko valmis antamaan anteeksi ja jatkamaan suhdetta? Mieti asiaa, ole rehellinen itsellesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhut tyttöystävästä - eli jatkuuko suhde miehesi ja tämän tytön välillä?
[quote author="Vierailija" time="04.05.2015 klo 12:51"]
Nyt en ymmärrä...miksi hankkiutua hoitoon? Vastaani tuli aviomiehen kännipano ja se naureskeli minulle . Loukkaannuin. Olemme miehen kanssa 30+ tyttönen parikymppinen. Ap
[/quote]
Niinpä. Olet 30+ ja haet sitten tukea av-palstaltalta tällaiseen traumaan...oi voi. Kerroitko muuten kohtaamisestasi miehellesi?
Miksi olet vieläkin yhdessä miehen kanssa, joka on pettänyt sinua?
Suhde ei jatku. Mutta sitä tapahtui pari kertaa vuosi sitten, aina humalassa. Ei ne seurustellut, mutta ikänsä puolesta tytöttelin. En varmaankaan ole päässyt siitä vielä yli. Silloim tällöin häneen törmään. Joka kerta sama tunneryöppy. Henkinen turpaan veto. Mutta yhdessä me edelleen olemme. Pieniä lapsia. En vaan mahda sille mitään että hänellä on jonkinlainen yliote minusta. Kerroin miehelle. Itkin kotona. Hän lohdutti ja pahoitteli että joudun vieläkin kärsimään. En halua erota. Meillä on ihana perhe ja rakastan miestäni. Hän teki väärin ja ymmärtää kyllä sen. Mutta tämä suttura...en vaan halua kohdata sitä. Olen aina ollut vahva ihminen mutta sen tullessa vastaan vajoan maan tasalle.
[quote author="Vierailija" time="04.05.2015 klo 13:54"]
Suhde ei jatku. Mutta sitä tapahtui pari kertaa vuosi sitten, aina humalassa. Ei ne seurustellut, mutta ikänsä puolesta tytöttelin. En varmaankaan ole päässyt siitä vielä yli. Silloim tällöin häneen törmään. Joka kerta sama tunneryöppy. Henkinen turpaan veto. Mutta yhdessä me edelleen olemme. Pieniä lapsia. En vaan mahda sille mitään että hänellä on jonkinlainen yliote minusta. Kerroin miehelle. Itkin kotona. Hän lohdutti ja pahoitteli että joudun vieläkin kärsimään. En halua erota. Meillä on ihana perhe ja rakastan miestäni. Hän teki väärin ja ymmärtää kyllä sen. Mutta tämä suttura...en vaan halua kohdata sitä. Olen aina ollut vahva ihminen mutta sen tullessa vastaan vajoan maan tasalle.
[/quote]
Reaktiosi on ihan ymmärrettävää. Mutta jos jatkossa tämän "sutturan" näet, niin älä anna hänelle yliotetta sinusta. Hymyile ja vaikka tervehdi iloisesti, vaikka kuinka tuntuisi pahalta sisältä. Näyttele itsevarmaa ja näytä, että olet päässyt asiasta yli - vaikket olisikaan. Älä ikinä koskaan näytä tätä heikkouttasi sille toiselle naiselle, muuten se hihittelee hautaansa asti.
En tunne sua, mutta kuka hullu hihittelee toisten perään kaupassa?