30v ja elämätön elämä

Mitähän saavutuksia ne sinne nyt sitten listaa? En jaksa lukea. 

Fakta kuitenkin on se, ettei suurin osa ihmistä ole tuohon ikään saavuttanut varsinaisesti mitään "mainitsemisen arvoista" - eikä tule saavuttamaankaan. Äärimmäisen pieni osuus ihmistä tekee koskaan mitään erikoista tai merkittävää. 

Joten jos kovin kummoisista jutuista on kyse, epäilen vahvasti pientä av-lisää. 

Et ole pohjasakkaa, mutta kateudella työnnät ihmisiä pois luotasi etkä saa hyviä tyyppejä kavereiksi.
Kitke se kauteus itsestäsi pois, niin sun elämässä alkaa tapahtumaan kaikkea kivaa.

Olet vasta 30, viela ehtii vaikka mita. Ei kannata vertailla itseaan muihin vaan keskittya siihen omaan elamaan!

Joo, tännekin kaivattais vinkkejä miten kitkeä kateus ja katkeruus pois, kun omassa elämässä ei tapahdu mitään mukavaa :/

Mistä saavutuksista tässä nyt puhutaan?

Itse aloin suunnilleen iässäsi tehdä asioita joita en ollut koskaan ennen tehnyt. Kaikkea pientä, mitä pystyi tekemään joko ilman rahaa tai sillä määrällä rahaa kuin sattui olemaan saatavilla.

Esim. Oletko kävellyt tai juossut maratonia, hiihtänyt 50 km:n matkan, pyöräillyt 150 km:n matkan, syönyt sushia, kirjoittanut runoja/novelleja/romaanin, opetellut uuden kielen, lentänyt kuumailmapallolla, hypännyt laskuvarjohypyn, ratsastanut, käynyt hierojalla/kosmetologilla, tehnyt kimchiä itse, osallistunut ravintolapäivään, ollut aktivisti, tehnyt vapaaehtoistyötä, auttanut naapuria, soittanut soitinta ja esiintynyt yleisölle, pitänyt puheen juhlissa, puhunut tuntemattomalle bussissa/junassa/kaupassa....

Tätä listaa voi jatkaa niin pitkästi että ehdit täyttää 80 vuotta.

Miltä tämä kuulostaa vai olenko täysin pihalla saavutusten kanssa?

Sinä ehdit tehdä vielä vaikka mitä! Älä ole huolissasi. Ehdit aloittaa jonkun mielenkiintoisen harrastuksen, mennä opiskelemaan, matkustella ja nähdä maailmaa. Tutustua uusiin ihmisiin. Auttaa hyväntekeväisyyden kautta joitain (aina on apua tarvitsevia). 

Ei kannata arvottaa elämää saavutusten ja maalien saavuttamisen mukaan, vaan sen mukaan onko onnellinen ja tehnyt elämässään asioita jota haluaa. Olen pian 30v ja asunut useaan otteeseen ulkomailla, josta olin haaveillut, mutta en pidä niitä minään saavutuksina. Eletään jokainen kuten parhaaksi näemme, ilman vertailuja.

Olwn karvan verran yli 30v ja minulle on saavutus se, että en ole kuormittanut tätä yhteiskuntaa suorina tulonsiirtoina opintotukea enemmän ja nytkin kannattelen ns. vähempiosaisia 1,5k € veroilla kuukaudessa. Niin, KTM olen.

Eikö se riitä, että jokainen saavuttaa ne omat unelmansa? Jos ei ole suurempia unelmia, niin ei sitä nyt hävetä tarvitse. Se taas on surullista, että unelmoi suuria eikä tee asialle mitään. Ne suuret unelmat kun yleensä vaatii vähän enemmän vaivannäköä.

Täällä myös yksi 30v opiskelijamies ja sinkku, joka ei myöskään ole saavuttanut elämässään vielä mitään kovinkaan mainittavan arvoista. Yritän kuitenkin ajatella niin, ettei tässä elämässä kannata yrittää elää muiden odotusten ja vaatimusten mukaan, vaan keskittyä omaan elämäänsä ja koittaa olla onnellinen siitä mitä on ja nauttia niistä pienistäkin asioista.Jos joku pitää minua pohjasakkana, niin pitäkööt, todennäköisesti sekään ihminen ei kovin onnellinen ole, jos on aikaa keskittyä muiden ihmisten arvosteluun.

Kyllähän sitä helposti voi tulla kateuden tunteita kun näkee kuinka toisilla menee hyvin ja elämä kukoistaa, mutta kannattaa myös ajatella että itselläkin menee aika hyvin jos vertaa taas joihinkin toisiin ihmiskohtaloihin. Ei ole yhtä oikeaa tapaa elää tätä elämää ja tulevaisuus on kuitenkin vielä auki. Voihan se olla niinkin, että joku meidän silmissä täydellistä elämää elävä katselee meihin päin kateellisena vapaudestamme ja tyytymättömänä tekemiinsä valintoihin. Niinhän se on että kun jonkun valinnan tekee, niin pyllistää jollekin toiselle valinnalle. Kaikkea ei voi kukaan saada. Ihmisillä on usein taipumus nähdä vain omat ongelmat ja muiden onni, vaikka kaikilla ne omat ongelmansa on.

Täällä myös yksi yli kolmekymppinen opiskelija, nainen ja sinkku. Mun suurimmat saavutukset? Varmaan se, että en ole ollut 16 vuotta täytettyäni päivääkään työttömänä, hyvä koulumenestys peruskoulussa ja lukiossa sekä opiskelupaikan saaminen yliopistosta. Mä olen ihan tyytyväinen, toki on paljon juttuja joita haluan vielä saavuttaa ja kokea (ei, lasten saaminen ei ole yksi noista asioista), mutta on mulla toivottavasti vielä paljon aikaakin jäljellä.