Mitä muistoja sinulla on kotonasi edesmenneiltä isovanhemmiltasi?

Äidin puolen mummolta 2 huivia, isän puolen papalta rintamalla tehty ajantappopuutyö, vanerista tehty säilytysastia. Jos ei olisi vaneria, olisi jopa kaunis, mutta sitäkin rakkaampi, pappa kuoli rintamalla. Koskaan en siis pappaa oppinut tuntemaan muuta kuin valokuvista ja sukulaisten kertomuksista. Kertomusten varassa olen lähes kaikkien isovanhempieni suhteen, olin 6v kun viimeinen heistä kuoli :(

Äidinisän työkalupakki sisältöineen, isänäidin antiikkinen peili ja lempikirja, äidinäidiltä vaikka mitä - kirjoja, tekstiilejä, laseja ja koruja (on siis ainoana isovanhemmistani hengissä ja lähettelee kuukausittain tavaraa josta haluaa eroon). Isänisältä ei taida olla mitään, meillä ei ollut mitään yhteistä.

Kun olin 2-vuotias, isäni isä kuoli, joten minulla ei ole omia muistaoja hänestä. Eikä sen puoleen tavaroitakaan. Mutta kerran ollessani aikuinen isäni löysi kiven, jonka isoisä oli poiminut (Italian?) rannikolta jokin aika sen jälkeen kun olin syntynyt. Etunimeni alkaa H-kirjaimella, ja luonto on kuvioinut tähän mustaan, sileään kiveen H:n. Tämä kivi on minulla muistona isoisästäni. Hän oli siis yllättävän herkkä ihminen, tarinat eivät muista häntä aivan sellaisena.

Matto mihin kiinnyin lapsena, kun leikin aina sen päällä mummolassa ja peilipöytä.

Nimikoituja lakanoita, runokirja, tyyny, pari juomalasia ja yksi koriste-esine.

Mummoni keinutuoli on minun ja puolisoni asunnossa.

Syvästi uskovaisella mummolla oli tapana virkata parinsänkyyn sänkypeitto häälahjaksi lapsenlapsilleen. Minä olin lapsenlapsista ainoa joka sai sellaisen ennen kuin menin naimisiin.

Äidinäidin nimellä varustettu kukkamaljakko, hänen merkkaamansa pöytäliina ja pari mattoa.

Ädinisän painipalkinto ja lehdestä leikattu kisatulos.

Isänäidin rippilahjaksi antama valokuva yksivuotiaasta minusta heidän keittiössään. Lempi Aku Ankan taskukirjani (on varmaan nuorimman sedän mummolaan jättämä).

Isänisästä ei ole mitään muistoja, hän kuoli suht nuorena jo ennen syntymääni.

Isoäitini kutomia mattoja ja joitain huonekaluja ja koruja.

Papan tosi voimakkaat paksulasiset silmälasit.

Tärkein muistoni on isoäidiltä jäänyt koriste-enkeli. Hänellä oli niitä lukuisia, hänen kuolemansa jälkeen ne jaettiin lapsille ja lapsenlapsille. Isoäiti oli hyvin uskonnollinen, vaikken itse olekaan niin tykkään ajatella että jos ylipäätään joku niin hän on päässyt taivaaseen, ja sieltä enkelinä vahtii meitä jälkeläisiään.

8: Miten se oli mukamas tapana, jos kerran sinä ainoana sait peiton?

13, luepas uudestaan.