Lue keskustelun säännöt.
16v tytöllä vauvakuume :/
07.03.2015 |
Minulla on ollut nyt yli vuoden verran vauvakuumetta, ikää löytyy 16 vuotta. Meneekö tämä ohi ajallaan? Aina kun nään julkisella paikalla pienen vauvan tai taaperon, niin vatsassa tuntuu kihelmöintiä, vähän samaan tapaan kuin juuri rakastuneella. Luen paljon vauvablogeja ja katson videoblogeja aiheeseen liittyen. Joskus on jopa häiritsevää ja haitallista, kun huomaan välillä ajattelevani kesken oppitunnin lapsia ja tulevaisuuttani sen sijaan, että kuuntelisin opettajaa tai tekisin tehtäviä.
Olen aika usein hoitanut siskoni lasta ja se on vain pahentanut kuumeilua, tulee vain sellainen olo, että haluaisi itsekin oman pienen aarteen jota voisi rakastaa ja hoivata koko sydämen kyllyydestä. Itse en koskaan tuntenut pienenä itseäni välitetyksi ja rakastetuksi, mikä on luultavasti osasyynä suureen hellimisen ja rakastamisen tarpeeseeni etenkin vauvoja ja lapsia kohtaan. Tiedän, ettei lasten kasvattaminen ole helppoa, vaan päinvastaisesti hyvin vaativaa ja sitovaa ja siinä olisi hyvä olla paljon tietämystä eri elämän osa-alueilta. Siitä huolimatta en pysty lopettamaan asian ajattelua ja haaveilua. Tulevaisuudessa haluaisin lapsia kuitenkin vasta oikean kumppanin löydyttyä, mutta ei ole varmaa toteutuuko suurin unelmani koskaan.
Onko vauvakuumeesta mahdollista päästä eroon vai lähteekö se vain ajan kanssa? Sattuisiko jollain olemaan mitään helpottavia vinkkejä? Kiitos paljon etukäteen.
Kommentit (23)
Voit ottaa ne lapsuuden vauvanuket taas esille :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli mulla myös vauvakuumetta kun olin 16v. Ei se koskaan lähtenyt. Tapasin lasteni isän siitä ja kun olimme vakiintuneet päätimme perustaa perheen. Olin tosin 21v tällöin, en enää 16.. Kannattaa vaan jatkaa niitä siskon lapsen hoitamista, itse hoidin myös mielelläni, saat hyvää kokemusta :)
Minun vauvakuumeeni päättyi vauvaan ja alkoi sitten uudelleen vauvan ollessa puolivuotias. Tässä sitä nyt ollaan neljän lapsen ikivauvakuumeisena äitinä. Mies itsekkäästi laittoi piuhat poikki, joten kuumeinen sitten hiljaa itsekseni.
No voi jumalauta. Älä ainakaan ryhdy teiniäidiksi, niitä on jo ihan liikaa.
Vauvakuume on ihana tunne, varsinkin miehen kanssa samaan aikaan:) Ollaan 19v ja ehkäisy jätettiin viime kuussa pois.Saas nähdä koska tärppää :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vinkkejä minulla ei ole, mutta 3v vauvakuumeilut 17-v tyttö täällä hei! :D Välillä, viimeksi tänään, ihan tuntuu miten "sydän pakahtuu", jos näen vauvoja, tai edes ajattelen niitä. Olen puolileikilläni ehdottanut poikaystävälle (seurustelua takana 4v) välivuoden pitämistä ja perheen perustamista, mutta omakin järki sanoo, että ensin koulut läpi, töihin ja töissä vähintään pari vuotta ennen vauvajuttuja. Ihan jo Suomen nykyisen tilanteen takia en uskalla luottaa siihen, että valtio elättäisi minut ja lapsen tuilla (lapsilisiä leikataan jatkuvaan, tukia pienennetään yms), joten siksi pitäisi olla töissä vähintään se pari vuotta ennenkuin alan edes miettimään perheen perustamista.
Toisaalta tuokin, että suunnittelee perustavansa perheen vasta, kun pystyy ihan itse omilla töillä saaduilla rahoilla elättämään oman perheensä, auttaa vähän, mutta vauvakuume on kova! :D
Olen ihan liian väsynyt just nyt kirjoittamaan yhtään mitään, sen vuoksi sekava kommentti, mutta jään taustalle seurailemaan ketjua, koska itsekkin kaipailisin vinkkejä.
"Aina kun nään julkisella paikalla pienen vauvan tai taaperon"
Ei ne kuule sellaisina kauaakaan pysy. On hyvä ymmärtää, että vauvakuume on vaistojen ohjaama toiminto. Sillä ei ole mitään tekemistä järjen kanssa. Lisääntymisviettisi vain yrittää saada sinut porsimaan lisää pentuja valmiiksi ylikansoitetulle pallolle :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla vauvakuume ei lähtenyt pois ennen esikoista, synnytyksen jälkeen sitä ei ollut enää yhtään kun arki on vaativan ja huonosti nukkuvan vauvan kanssa niin uuvuttavaa... Ota aloittaja meidän 9kk hoitoon niin kuume lähtee taatusti ainakin hetkeksi....
Mullakin on ollut vauvakuume 5-vuotiaasta saakka, oikeasti, mutta sain lapset vasta hyvin paljon vanhempana ja avioliitossa. Älä tee lapsia noin nuorena, sulla oikeasti on vielä niin paljon asioita koettavana ennen lastensaantia. Tottahan vauvat ovat maailman ihanimpia, siksi monet aikuisetkin tekevät heti useamman peräjälkeen. Mutta kun ne kasvavat myös isoiksi. Niiden kanssa täytyy olla ja tehdä kaikkea, niitä täytyy jaksaa, niiden kaikki tarpeet täytyy kyetä hoitamaan vähintään seuraavat 18 vuotta. Kuinka voit huolehtia vauvasta ja myöhemmin lapsesta, jos sinulla ei ole vielä mitään ammattia ja työtä?
Keskity siskonlapseen ja jos kuume ei hellitä, niin kysele vaikka Ensi- ja turvakotien liitosta, että pääsisitkö hoivaamaan vauvoja vaikka johonkin heidän yksikköön, mutta älä ala tekemään vielä omia lapsia. Kiitos
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan normaalia sun ikäsillä tytöillä. "voi että kun on niiiiiin söpö vauva, mäkin haluun hei, mut en kyl oo valmis vaihtamaan mitään kakkavaippoja!!"
Minäkin suosittelen että opiskelet ainakin ammattikoulun tai lukion loppuun. Itse olen ammattikorkeassa, ja voin myöntää ihan rehellisesti että pienten lasten kanssa opiskelu on raskasta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsia ehtii kyllä tehdä, keskity nyt opiskeluihin niin pystyt myöhemmin myös elättämään omat muksut. Kummityttäreni kävi muuten MLL:n lastenhoitajakoulutuksen, saattaisi kiinnostaa sinuakin? Sen jälkeen voi tehdä keikkaa lastenhoitajana ja tienata muutaman kympin per keikka.
Musta tuntuu, että sulla on se romanttisuuskausi menossa lasten ja vauvojen suhteen. Omalla kohdallani pamahti päälle paha vauvakuume kun olin saman ikäinen, ja se oli ainakin siihen asti kunnes täytin 20. Sen jälkeen olin vain helpottunut, etten ollut keksinyt lisääntyä tai ei ollut käynyt vahinkoa kenenkään kanssa. Maailmankuva muuttunut aika reilusti, ja sitten kun mietin taakse päin aikaa kun olin 16 ja niitä miehiä tai pojanretaleita joiden kanssa siihen aikaan liikuin - voi luoja, onneksi en ole yhdenkään kanssa "naimisissa" lapsen kautta, koska olisin hankaluuksissa. Niiden miesten nykyiset hankalat vaimot ja niiden penskat kuuluisivat nykyiseen settiin aika läheisesti, valvottuja tapaamisia, en voisi muuttaa mihin haluan ja minne haluan ja koska haluan ja äh. Liikaa vaivaa D:
Ajattelin tuolloin lasten hankinnan olevan kauhean ihanaa ja onnen täyttymystä. Kaikki on hyvin kun tikku näyttää plussaa, hieman on pahoinvointia ja mies palvelee ja kohtelee kuin prinsessaa koska minusta tulee äiti. Sitten kun lapsi alkaa hellästi potkia niin se on aina osoitus rakkaudesta. Kun nyytin vihdoin saa syliin, ongelmia ei ole ja blaablaa. Vertaamme suvun kanssa kenen nenän lapsi on saanut ja verrataan vanhempien vauvakuvia kenellä oli samanlainen otsakiehkura kuin vastasyntyneellä..
Kuitenkin noissa ajatuksissa on todellisuus kaukana. Se odotusaika on kuin ympärivuorokautista krapulointia ruotsinlaivalla joka ei koskaan saavu satamaan, maha repee joka suuntaan ja muksu potkii keuhkot kasaan sekä kiusaa virtsarakkoasi niin ettet uskalla mennä edes kerrostalon portaita alas ilman että mietit kusetko housuusi nyt vai heti. Mitä olen kavereitteni lisääntymistä seurannut, niin jokaisella on ollut pieniä ongelmia joko saada lapsen isä käyttäytymään tai sitten lapset eivät ole olleet oppikirjanomaisia kullanmuruja.
Jotkut naiset tuntuvat tehneen lapsen kotoa pois muuttaessaan, ja joku selitti sitä sillä, että haluaa viedä lapsuudenkodin mallin mukanaan tai täyttää itsessään jonkinlaista tyhjiötä mitä varhaisaikuistumisen kynnyksellä kokee - haluaa kuulua johonkin, olla jollekin tärkeä. Omalla kohdallani voisin ainakin allekirjoittaa tuon väitteen joissain määrin, sillä olin 16 kun muutin opintojen perässä pois kotoa ja silloin eniten sitä aikuistumisen ja muun muutosten myllerryksissä ajattelin että lapsi paikkaisi asioita. Onneksi en sikinyt, sillä se olisi vain sotkenut asioita pahemmin ja päinvastoin luonut lisää sekasortoa!
Jotkut naiset ovat myös tehneet sen lapsen saadakseen elinikäiset suhteet sen aikaiseen poikaystäväänsä ja elätelleet aivan omituisia ajatuksia mitä lapsi saattaisi tuoda mukanaan. Yksi ihan aikuinenkin ihminen halusi lapsen miehensä kanssa, joka oli aivan sika, koska ajatteli että se lapsi tuo mukanaan onnea ja mies alkaa kohdella häntä sen myötä kuin prinsessaa.. Jaa-a. Mietin vain niitäkin äitejä lähipiiristäni, jotka ovat melkein pakottaneet miehen tekemään lapset itsensä kanssa (kyllä, "pillerit petti"- setittäjät), niin melkein poikkeuksetta jokainen on eronnut ja kiroaa eksäänsä mitä se lusmu nykyään puuhaa.
Kannattaa myös miettiä - tämä on muuten tabu aihe kaikkialla - nuorta vartaloasi. Se riski kannattaa muistaa, ettet saa enää ikinä ihanaa nuorta vartaloasi takaisin, sillä kaikilla iho ei palaudu. Se tietenkin on pientä verrattuna elämänihmeeseen, mutta musta 16 vuotiaana kannattaa antaa vatsassa tuntua vielä ihastumisen perhosia eikä kasvavan vauvan potkuja. Sinuna nauttisin omasta vapaasta ajastani, nuoresta bikinikropastani jota ei ole kasvava lapsi ensikehtonaan vielä käyttänyt, öistä jotka saat valvoa itsesi ja hauskanpidon etkä itkuisen vauvan vuoksi sekä haaveilusta mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Maailmankuvasi ehtii muuttua moneen otteeseen ennen kuin täytät edes 18.
- keittiöpsykologi tyttö 28
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Normaalia, mutta vauvan aika ei taida olla ihan vielä :D
Sinulla on ainakin parikymmentä vuotta hyvää aikaa tulla äidiksi. Enemmän kuin olet vielä edes elänyt.
[quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 00:18"]
Minun vauvakuumeeni päättyi vauvaan ja alkoi sitten uudelleen vauvan ollessa puolivuotias. Tässä sitä nyt ollaan neljän lapsen ikivauvakuumeisena äitinä. Mies itsekkäästi laittoi piuhat poikki, joten kuumeinen sitten hiljaa itsekseni.
[/quote]
Aika itsekästä kyllä mieheltäsi kieltää jo neljän lapsen jälkeen oikeutesi äitiyteen ja onneen.
Olen itse jo 37 mutta 16-vuotiaana mun kaverilla oli vauvakuume. Se puhui vauvoista koko ajan. Kerran sanoin sille leikillään että kuvitellaan että vauvasi saa alkunsa tänä iltana, kerro mulle sitten kun se syntyy. Itse unohdin koko jutun mutta 9 kk myöhemmin kaveri sanoi yks päivä että vauva syntyisi tänään. En ollut uskoa korviani että se oli tosiaan miettiny vitsistä alkanutta juttua niin pitkään. Ei kaverini vauvoja oikeasti tehnyt teininä mutta aina silloin tällöin hän kertoi minkä ikäinen mielikuvituslapsi nyt olisi. Kaipa se kaveri oppi elämään kuumeensa kans. Aikanaan kasvoi aikuiseksi, opiskeli, meni töihin, vakiintui ja sai oikeita lapsia.
Koita kestää ja niin kuin joku jo sanoikin, hoida niitä siskon lapsia ja nauti heistä.
Vaikutat fiksulta ikäiseksesi. Odottavan aika on pitkä vauvakuumeessa, mitäpä jos esim. hankkisit jonkun lemmikin(koiran pennun?) tai ryhtyisit vaikka mll.n lastenhoitajaksi tmv.? Saisit koulut loppuun ja hieman lisää ikää. Ja tosiaan sen puolisonkin :)
Sinun ikäisesi tyttö on riskisynnyttäjä. Et ole siis fyysisestikään vielä kypsä synnyttämään turvallisesti ikäsi puolesta, joten odota hyvä lapsi!
[quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 00:18"]
Minun vauvakuumeeni päättyi vauvaan ja alkoi sitten uudelleen vauvan ollessa puolivuotias. Tässä sitä nyt ollaan neljän lapsen ikivauvakuumeisena äitinä. Mies itsekkäästi laittoi piuhat poikki, joten kuumeinen sitten hiljaa itsekseni.
[/quote]Mielestani ei ole itsekasta....meilla on myos nelja lasta, ja lapset jatkuvasti taistelevat huomiosta. Toiset hiljaisemmin kuin pari muuta....Neljan kanssa on tasapainottelua, etta kaikilla on yhta hyva olla....Viidennen kanssa kenellekkaan ei riittaisi aikaa. Meille on todella tarkeaa etta lapset saavat myos omaa, yksittaista aikaa molempien vanhempien kanssa.
vaikutat fiksulta ikäiseksesi. minulla oli ensimmäinen kunnon vauvakuume n. parikymppisenä mikä kesti muutaman vuoden ja lähti sitten itsestään.koita keksiä muuta ajateltavaa niin kyllä se siitä.