Maksoin jumpat mutten uskalla mennä...
Taas rahan menoa. Välillä tuntuu että tämä ahdistus helpottaa. Silloin ajattelen että olisi hyvä harrastaa liikuntaa ja haluaisinkin käydä salilla ja varsinkin kokeilla tanssia. Sitten kun paikalle pitää vääntäytyä saatan pakata kassit mutta salin pihassa, ovella tai pukukopissa iskee kauhu. Salimaksut ja tanssimaksut juoksee, minä en. Pahus vieköön. Ollapa yksikin ystävä joka lähtisi edes kerran kanssani esiliinaksi...
Kommentit (8)
MIssä sä asut? Ainakin pääkaupunkiseudulla on olemassa palvelu ahdistushäiriöisille yms (vamos) juuri noita tilanteita varten.
[quote author="Vierailija" time="13.02.2015 klo 11:04"]Siis mikä siinä on niin kauheaa?
[/quote]
Sen kun ymmärtäisi. Sama iskee hiihtoladulla, jopa kotipihassa kun koittaa viedä roskat. Välillä töissäkin.
Tiedän tunteen. Taustalla on pelko osaamattomuudesta, kunnon rittämättämyydestä, vertailusta muihin.
Mutta lohduttaudu sillä, että moni muukin pelkää. Mene joskus sinne kaikista ajatuksista huolimatta. Huomaat että seuraavalla kerralla on jo ihan erilaista!
Itsellä vieläkin joskus noita ajatuksia, vaikka liikakilot jo karistettu ja ihan timmi kroppa. Varsinkin tauon jälkeen.
Jumpathan on just (myös) yksinäisten juttuja, pallopelit suosituille.
Täällä on yksi vähemmän lahjakas jumppaaja, moi :D Haluan vain tsempata, että jumppaa voi harrastaa ihan omaksi iloksi. Yksilölajeissa on se hyvä puoli, että ei tarvitse olla vastuussa ryhmän suorituksesta. Rohkeasti mukaan vain, ei siellä ketään kiinnosta antaa arvosanaa muille jumppaajille.
Kerran se kirpasee, sit haluut jo uusiks.