Jos perheenäiti voi huonosti, kenen on vastuu mielestäsi?

Kyllä sitä vastuuta kannattaa "äityliinin" kysellä siinä vaiheessa itseltään, kun on "pakko nyt raskautua".

Jos ei tunne omia voimavarojaan ja lähipiiriään, niin ei kannattane raskautua.

Itse olen vähän väsynyt perheenäiti, mutta koen olevani tilanteesta vastuussa itse. Olen halunnut lapsia ja elämäntilanteemme on ikään kuin itse aiheutettu.
Väsyneenä syytän helposti miestä tilanteesta, koska olen uupunut yhteistä kotia hoitaessa - mies ei ole varsinaisesti vastuussa minusta, mutta perheestä on.
Kenellekään ulkopuolisella ei ole velvollisuutta meitä auttaa, mutta pitäisin jossain määrin moraalittomana jos esimerkiksi omat vanhempani eivät auttaisi jos romahtaisin.

[quote author="Vierailija" time="13.02.2015 klo 09:12"]

Minua myös hieman huolestuttaa tämä yksilökeskeinen kulttuuri. Esimerkiksi ulkomailla on tietyissä maissa aivan selkeää että asia kuuluu (perhe)yhteisölle. Eikä asiaa edes kyseenalaisteta. Hyvä sanoa että äiti on yksin vastuussa, kun omani ei tajunnut omaa vikaisuuttaan ja sainkin sitten käsitellä ongelmiani aikuisena terapiassa.

[/quote]

Ulkomailla (vaikka Brasiliassa) tuo tarkoittaa myös sitä, että ihmisellä ei välttämättä ole oikeuksiakaan, koska yhteisö kantaa vastuun. Siten se ottaa kantaakseen myös oikeudet ja voi sanella yksilölle päätöksen, joka ei ole yksilön mieleinen. Eli uupuneelle äidille sanotaan, että lapset lähetetään kaukaisille sukulaisille eikä äiti voi asialle mitään. Hän ei ottanut vastuuta ja kun sen ottaa yhteisö, seuraus on usein tuo.

[quote author="Vierailija" time="13.02.2015 klo 10:38"]Kyllä sitä vastuuta kannattaa "äityliinin" kysellä siinä vaiheessa itseltään, kun on "pakko nyt raskautua".

Jos ei tunne omia voimavarojaan ja lähipiiriään, niin ei kannattane raskautua.
[/quote]

mutta jos ongelmia tuleekin vasta, kum lapset on jo olemassa? On paljonkin tapauksia, että väsynyt äiti on pyytänyt apua, on jopa tehty lastensuojeluilmoituksia, sosiaalityöntekijä käy arviointikäynnillä ja toteaa, ettei kyseistää ongelmaa näe ja apu jää saamatta.. Vieläkö avuntarvitsija on yksin vastuullinen?

[quote author="Vierailija" time="13.02.2015 klo 10:42"]

[quote author="Vierailija" time="13.02.2015 klo 10:38"]Kyllä sitä vastuuta kannattaa "äityliinin" kysellä siinä vaiheessa itseltään, kun on "pakko nyt raskautua". Jos ei tunne omia voimavarojaan ja lähipiiriään, niin ei kannattane raskautua. [/quote] mutta jos ongelmia tuleekin vasta, kum lapset on jo olemassa? On paljonkin tapauksia, että väsynyt äiti on pyytänyt apua, on jopa tehty lastensuojeluilmoituksia, sosiaalityöntekijä käy arviointikäynnillä ja toteaa, ettei kyseistää ongelmaa näe ja apu jää saamatta.. Vieläkö avuntarvitsija on yksin vastuullinen?

[/quote]

Niin, meinaatko että jokaiselle äipälle oma lastensuojelutyöntekijä, kädestäpitäjä tai holhoaja?

Raskautukaa vasta siinä vaiheessa , kun puitteet siihen on oikeasti olemassa.

[quote author="Vierailija" time="13.02.2015 klo 10:40"]

[quote author="Vierailija" time="13.02.2015 klo 09:12"]

Minua myös hieman huolestuttaa tämä yksilökeskeinen kulttuuri. Esimerkiksi ulkomailla on tietyissä maissa aivan selkeää että asia kuuluu (perhe)yhteisölle. Eikä asiaa edes kyseenalaisteta. Hyvä sanoa että äiti on yksin vastuussa, kun omani ei tajunnut omaa vikaisuuttaan ja sainkin sitten käsitellä ongelmiani aikuisena terapiassa.

[/quote]

Ulkomailla (vaikka Brasiliassa) tuo tarkoittaa myös sitä, että ihmisellä ei välttämättä ole oikeuksiakaan, koska yhteisö kantaa vastuun. Siten se ottaa kantaakseen myös oikeudet ja voi sanella yksilölle päätöksen, joka ei ole yksilön mieleinen. Eli uupuneelle äidille sanotaan, että lapset lähetetään kaukaisille sukulaisille eikä äiti voi asialle mitään. Hän ei ottanut vastuuta ja kun sen ottaa yhteisö, seuraus on usein tuo.

[/quote]

Aika harvinaista minusta että että ensisijaisesti otetaan lapset pois äidiltään. Yleensä nimittäin noissa yhteisökulttuureissa ongelmat eivät pääse edes leviämään käsiin samalla tavalla kuin Suomessa, koska alaspäin meno huomataan heti ja sitä kautta siihen voi puuttua muilla tavoilla. Sitä paitsi sukulaisetkin asuu tuolla usein lähellä tai yhdessä ja tukevat sitä kautta. Näin ollen tuo pelko lasten pois viemisestä, on varmaan enemmän länsimaalainen ilmiö.

[quote author="Vierailija" time="13.02.2015 klo 10:45"]

[quote author="Vierailija" time="13.02.2015 klo 10:42"]

[quote author="Vierailija" time="13.02.2015 klo 10:38"]Kyllä sitä vastuuta kannattaa "äityliinin" kysellä siinä vaiheessa itseltään, kun on "pakko nyt raskautua". Jos ei tunne omia voimavarojaan ja lähipiiriään, niin ei kannattane raskautua. [/quote] mutta jos ongelmia tuleekin vasta, kum lapset on jo olemassa? On paljonkin tapauksia, että väsynyt äiti on pyytänyt apua, on jopa tehty lastensuojeluilmoituksia, sosiaalityöntekijä käy arviointikäynnillä ja toteaa, ettei kyseistää ongelmaa näe ja apu jää saamatta.. Vieläkö avuntarvitsija on yksin vastuullinen?

[/quote]

Niin, meinaatko että jokaiselle äipälle oma lastensuojelutyöntekijä, kädestäpitäjä tai holhoaja?

Raskautukaa vasta siinä vaiheessa , kun puitteet siihen on oikeasti olemassa.

[/quote]

Vaikka en omakaan lapsia, niin ei kukaan meistä voi ennustaa omaa terveydentilaa ja muita tekijöitä seuraavaksi 20 vuodeksi että voisi "turvallisesti" raskautua.

[quote author="Vierailija" time="13.02.2015 klo 09:35"]

[quote author="Vierailija" time="13.02.2015 klo 09:27"]

[quote author="Vierailija" time="13.02.2015 klo 09:22"]

[quote author="Vierailija" time="13.02.2015 klo 09:11"][quote author="Vierailija" time="13.02.2015 klo 09:06"] Kellä tahansa joka asian huomaa, mutta myös itsellä. Vaarallista on pallotella vastuuta ja pitää sitä vain yhden tahon tehtävänä. Parempi että kannetaan ylimääräistäkin vastuuta kuin se että kukaan ei kanna vastuuta kun se kaikkien mielestä kuuluu jollekin muulle. [/quote] On tietysti hyvä, että jeesaamme toisiamme. Mutta on eri asia jeesata toista kuin olla vastuussa hänen hyvinvoinnistaan. Vastuu nimittäin tarkoittaa aina jonkinlaista moraalista velvollisuutta toimia. Toisin sanoen ihmistä, joka ei toimi vastuunsa edellyttämällä tavalla, voidaan moittia väärin tekemisestä (tai tekemättä jättämisestä). Minä en ainakaan suostu moitittavaksi vain siksi, etten siivoa sotkuja, jonka tekemiseen olen täysin osaton. -3 [/quote] Vastuu voi tarkoittaa hieman eri asioita. Läheisen ei odoteta toimivan samalla tavalla kuin viranomaisen ja viranomainen ei oikein koskaan voi toimia samalla tavalla kuin ystävä. Omista tekemisistään tai tekemättä jättämisistää jokainen tosin on viime kädessä vastuussa itse. Siitä että en ole siivonnut en voi virittää vastuuta muille ellen sitten ole sattunut delegoida tehtävän jonkun muun vastuulle. Moraalinen vastuu jokaisella kuitenkin on mielestäni toimia jollakin tavalla jos huomaa että toinen on sairas ja uupunut. Se voi olla sitä että ottaa asian puheeksi 'kuinka sinä voit, kun näytät noin uupuneelta. Jollekin toiselle vastuu voi merkitä sitä että hankkii apua tilanteeseen, vie henkilön läkäriin,hankkii apua lastenhoitoon tai vaikka tekee ls-ilmoituksen jos huomaa että uupumus aiheuttaa jo sen että lapset ei voi myöskään hyvin.

[/quote]

Kyllä, mutta edelleen vastuu jotatakin, mitä pitää tehdä, ja jonka laiminlyönti on väärin. Jos on minun vastuullani ottaa toisen hyvinvointi puheeksi, minua voidaan moittia siitä, jos en tee noin. Katastrofin tapahtuessa olen siis osasyyllinen siihen, etten tehnyt mitään. Minulle voitaisiin sanoa: "Sinäkin olet vastuussa tapahtuneesta, koska et tehnyt mitään."

Tämä on ainakin minusta ilmeisen epäreilua. On hieno juttu, että huolehdimme toisistamme, ja hyvä ystävä varmasti puuttuu toisen hyvinvointiin, mutta vastuussa siitä hän ei ole. -3

[/quote]

Onpas mielenkiintoista että tartut siihen että sinua saatetaan moittia jostain. Ensinnäkin, jos sinä et omasta mielestäsi ole ollut tarpeeksi lähellä, tai lähipiirissä tätä uupunutta henkilöä niin eihän sinua tietenkään voi syyttää mistään jos et ole myöskään huomannut mitään. Toisaalta en tiedä miten voit elää itsesi kanssa, jos olet ollut näkemässä laiminlyöntiä etkä siltikään reagoi, jos sinulla on mahdollista tehdä jotain. Nämä ovat tietenkin tapauskohtaisia ja omasta arvioinnista riippuvaisia. Tapaukset, joissa oma henki ja terveys voisi vaarantua, ovat myös asioita erikseen. 

[/quote]

"Voida moittia" on moraalifilosofiassa käytettävä ilmaus. Se ei tarkoita itse moittimisen puheaktia (sillä kuka tahansa voi tietenkin motkottaa toiselle mistä tahansa asiasta, oli aihetta tai ei) vaan oikeutettua moraalista paheksuntaa. Pahoitelen, jos olin epäselvä. -3

[quote author="Vierailija" time="13.02.2015 klo 10:38"]Kyllä sitä vastuuta kannattaa "äityliinin" kysellä siinä vaiheessa itseltään, kun on "pakko nyt raskautua".

Jos ei tunne omia voimavarojaan ja lähipiiriään, niin ei kannattane raskautua.
[/quote]

Lapset unohtavat noissa mielipiteissään aina elämän monimuotoisuuden
Puoliso voi jättää, sukua kuolla, itse voi sairastua... vieläkö olisit samaa mieltä?
Voi hitsi, että meninkin valitsemaan puolison, joka sairastui ja kuoleekin joskus. Onneksi se minun omaa syytä... :-D

[quote author="Vierailija" time="13.02.2015 klo 09:42"]

[quote author="Vierailija" time="13.02.2015 klo 09:05"][quote author="Vierailija" time="13.02.2015 klo 08:59"] Kiva tätä yksilökeskeistä kulttuuria. Irvokasta. Kukaan ei välitä toisesta, yksin on pärjättävä. Ei kenelläkään ole vastuuta toisesta ihmisestä, edes se ei paina, jos väsynyt äiti on vastuussa pienistä puolustuskyvyttömistä lapsista. [/quote] Lapsia ei ole mikään pakko hankkia. Onnellista, täysipainoista elämää voi elää vähintään yhtä helposti myös lapsettomana. Kaikki tietävät, että lasten hoitaminen on uuvuttavaa ja epäkiitollista, ja että lasten hankintaan liittyy aina vakavia riskejä. Suomessa jokainen nainen on vapaa itse päättämään, onko valmis ottamaan nuo riskit ja kantamaan niiden toteutumien seuraukset. Ei ole muiden asia kantaa vastuuta toisen (sangen itsekkäästä ja itserakkaasta) lisääntymisprojektista. -3 [/quote] Ei aina voi tietää miten elämässä voi käydä. Ennen lasten hankintaa asiat voivat olla mallillaan. Sitten kuolee puoliso, lapsi, oma sisar tms. Jotkut eivät näitä asoita pysty käsittelemään (ovat tietysti kova pala jokaiselle) ja yksi ongelma johtaa toiseen.

[/quote]

Niin, tuota riskin ottaminen juuri tarkoittaa. -3

[quote author="Vierailija" time="13.02.2015 klo 10:49"]

[quote author="Vierailija" time="13.02.2015 klo 10:45"]

[quote author="Vierailija" time="13.02.2015 klo 10:42"]

[quote author="Vierailija" time="13.02.2015 klo 10:38"]Kyllä sitä vastuuta kannattaa "äityliinin" kysellä siinä vaiheessa itseltään, kun on "pakko nyt raskautua". Jos ei tunne omia voimavarojaan ja lähipiiriään, niin ei kannattane raskautua. [/quote] mutta jos ongelmia tuleekin vasta, kum lapset on jo olemassa? On paljonkin tapauksia, että väsynyt äiti on pyytänyt apua, on jopa tehty lastensuojeluilmoituksia, sosiaalityöntekijä käy arviointikäynnillä ja toteaa, ettei kyseistää ongelmaa näe ja apu jää saamatta.. Vieläkö avuntarvitsija on yksin vastuullinen?

[/quote]

Niin, meinaatko että jokaiselle äipälle oma lastensuojelutyöntekijä, kädestäpitäjä tai holhoaja?

Raskautukaa vasta siinä vaiheessa , kun puitteet siihen on oikeasti olemassa.

[/quote]

Vaikka en omakaan lapsia, niin ei kukaan meistä voi ennustaa omaa terveydentilaa ja muita tekijöitä seuraavaksi 20 vuodeksi että voisi "turvallisesti" raskautua.

[/quote]

Et ymmärtänyt pointtiani lainkaan. Äidit kilahtelee, pahoinpitelee  ja tappaa ilman että lähipiiri edes huomaa.

Eli kaikki mammat stasi-tyyppiseen seurantaan ja kyttäykseen? Kyllä se vastuu alkaa siitä raskautumisesta.

Kyllähän se on niillä läheisillä ihmisillä jotka on tekemisissä kyseisen ihmisen kanssa. Jokaisenhan meidän pitäisi reakoida jos näkee ettei toinen voi hyvin. Keskustella ja yrittää ohjata hoitoon. Jokainen meistä on lähimmäisestään vastuussa.

Ei yhteiskunta voi valvoa miten joku yksittäinen ihminen voi. Jotta yhteiskunta voi puuttua tilanteeseen on jonkun tehtävä tilasta ilmoitus ja katsottava että asia ei unohdu.  Suomessa on kyllä sellainen ihme elämäntapa että kukaan ei halua kontolleen ihmistä joka sairastuu henkisesti. Hän jää vääjäämättä tässä maassa ilman hoitoa ja tukea. Sanoisin heitteille ellei hällä ole tarpeeksi vahvaa tukiverkkoa läheisissä ihmisissä jotka huolehtii siitä että saa hoitoa.

[quote author="Vierailija" time="13.02.2015 klo 10:51"][quote author="Vierailija" time="13.02.2015 klo 09:42"]

[quote author="Vierailija" time="13.02.2015 klo 09:05"][quote author="Vierailija" time="13.02.2015 klo 08:59"] Kiva tätä yksilökeskeistä kulttuuria. Irvokasta. Kukaan ei välitä toisesta, yksin on pärjättävä. Ei kenelläkään ole vastuuta toisesta ihmisestä, edes se ei paina, jos väsynyt äiti on vastuussa pienistä puolustuskyvyttömistä lapsista. [/quote] Lapsia ei ole mikään pakko hankkia. Onnellista, täysipainoista elämää voi elää vähintään yhtä helposti myös lapsettomana. Kaikki tietävät, että lasten hoitaminen on uuvuttavaa ja epäkiitollista, ja että lasten hankintaan liittyy aina vakavia riskejä. Suomessa jokainen nainen on vapaa itse päättämään, onko valmis ottamaan nuo riskit ja kantamaan niiden toteutumien seuraukset. Ei ole muiden asia kantaa vastuuta toisen (sangen itsekkäästä ja itserakkaasta) lisääntymisprojektista. -3 [/quote] Ei aina voi tietää miten elämässä voi käydä. Ennen lasten hankintaa asiat voivat olla mallillaan. Sitten kuolee puoliso, lapsi, oma sisar tms. Jotkut eivät näitä asoita pysty käsittelemään (ovat tietysti kova pala jokaiselle) ja yksi ongelma johtaa toiseen.

[/quote]

Niin, tuota riskin ottaminen juuri tarkoittaa. -3
[/quote]

Minusta on silti moraalitonta, itsekästä ja lapsellisen ymmärtämätöntä olla käsittämättä sellaisen ihmisen hätää. Itse en ole edes vaikeassa elämäntilanteessa, vaan mikäli läheisiä ei ole, on yhteiskunnan velvollisuus ja meidän kaikkien vastuu auttaa. Riskin ottaminen ei tarkoita, että voisi arvioida omia voimavaroja ennalta kriisin yllättäessä.

Huokaus - näistä keskusteluista huomaa, kuinka vanha itse on ja edustaa vähemmän itsekästä ajattelua, kuin nykyiset nuoret. Joita ei ole kasvatettu sosiaalisuuteen.

Ei kenenkään vastuu. Itse on vastuussa tekemisistään, mutta asiat jotka johtavat pahoinvointiin ovat monen tekijän summa.

[quote author="Vierailija" time="13.02.2015 klo 10:56"]

Kyllähän se on niillä läheisillä ihmisillä jotka on tekemisissä kyseisen ihmisen kanssa. Jokaisenhan meidän pitäisi reakoida jos näkee ettei toinen voi hyvin. Keskustella ja yrittää ohjata hoitoon. Jokainen meistä on lähimmäisestään vastuussa.

Ei yhteiskunta voi valvoa miten joku yksittäinen ihminen voi. Jotta yhteiskunta voi puuttua tilanteeseen on jonkun tehtävä tilasta ilmoitus ja katsottava että asia ei unohdu.  Suomessa on kyllä sellainen ihme elämäntapa että kukaan ei halua kontolleen ihmistä joka sairastuu henkisesti. Hän jää vääjäämättä tässä maassa ilman hoitoa ja tukea. Sanoisin heitteille ellei hällä ole tarpeeksi vahvaa tukiverkkoa läheisissä ihmisissä jotka huolehtii siitä että saa hoitoa.

[/quote]

Ehkä siksi otankin asian sydämeeni, koska olen yksi noista ihmisistä. En syytä ketään, joskin sekä vanhemmillani oli vastuu aikanaan sekä hoitotahoilla silloin kun pyysin apua ja pyydän edelleen. Kaikista radikaalisin pohdinta heikossa asemassa olevana, on se että mikä idea minulla edes on kokea olevani osa yhteiskuntaa ja yhteisöä. Kummallakaan ei ole mitään merkityksellistä roolia minun elämässäni. T.joku random

[quote author="Vierailija" time="13.02.2015 klo 09:02"]

Mitä tarkoitat vastuulla?

Jos äiti on siis esim. psykoosissa ja satuttamassa itsään/muita, niin silloin varmaan puolisolla olisi vastuu soittaa hätäkeskukseen ja silloin valtion vastuulla viedä suljetulle.

Tai ehkä ei, koska jos äiti tekisi jotain itselleen, niin ei siitä kyllä ketään syytettäisi, eli periaatteessa ei ole kenelläkään vastuuta.

[/quote]

No kyllä tuo laiminlyönnistä käy jos katsoo vierestä miten toinen ottaa vaikka yliannoksen pillereitä ja antaa asian olla eikä hanki apua.

[quote author="Vierailija" time="13.02.2015 klo 09:42"][quote author="Vierailija" time="13.02.2015 klo 08:56"][quote author="Vierailija" time="13.02.2015 klo 08:41"]

Jos äiti voi henkisesti niin huonosti, ettei käytännössä enää itse "näe" omaa tilaansa.

Onko vastuu sinun mielestäsi:

1. Yhteiskunnalla? Jos, niin kenellä toimijalla?

2. Puolisolla eli omalla ydinperheellä?

3. Lähisukulaisilla?

4. Ystäväverkostolla?

[/quote]

Ei kenelläkään noista. Vain ja ainoastaan itse on vastuussa itsestään eikä kukaan muu.
[/quote]

Paitsi siinä vaiheessa kun kuviossa on mukana lapset ja lasten hyvinvinvointi on uhattuna äidin uhattuna vastuu on isällä/puolisolla. Suvussani hieno esimerkki tästä, isä ei ole pistänyt tikkua ristiin vaikka äiti voinut huonosti aina, eikä koe olevansa sairas.
[/quote]
Entäs, kun isukki ei ole kuviossa mukana tai ei halua olla? Eipä tuolloin voi vastuuta laittaa isälle. Kyllä se on ihmisen otettava vastuu itsestään.

[quote author="Vierailija" time="13.02.2015 klo 10:59"]

Minusta on silti moraalitonta, itsekästä ja lapsellisen ymmärtämätöntä olla käsittämättä sellaisen ihmisen hätää.

[/quote]

Eipä tässä käsittämisestä ole kukaan puhunut. Onhan se selvää, että lasten hankkiminen voi pahimmillaan johtaa todella suureen kärsimykseen ja vahinkoon, josta joutuvat osalliseksi paitsi vanhempi, myös lapset ja lähipiiri. Mutta kun kysymys kuuluikin, kenelle kuuluu vastuu tällaisen riskin toteutuessa. Tähän vastaus on selvä: sille, joka riskin hyväksyi. Onhan riski täysin vapaaehtoinen ja valinnainen, ja sen mahdolliset seuraukset hyvin kaikkien tiedossa.

Minä kannatan sitä, että autamme toisiamme mahdollisuuksiemme mukaan ja myös tilanteissa, joihin ajaudumme emme ennakoimattomien onnettomuuksien vaan omien tyhmien päätöstemme seurauksena. On hyvä, että meillä on selviämisasemat juoppoja varten ja pelastuspalvelut vuorikiipeilijöille. On myös hyvä, että kysymme tutuilta kuulumisia ja pidämme huolta toisistamme.

Tällainen apu ei kuitenkaan perustu mihinkään moraaliseen velvollisuuteen vaan hyväntahtoisuuteen, solidaarisuuteen ja yhteiseen etuun. Avusta huolimatta ihminen on silti itse vastuussa omista valinnoistaan ja riskeistä, jotka hyväksyy. -3

[quote author="Vierailija" time="13.02.2015 klo 10:51"]

[quote author="Vierailija" time="13.02.2015 klo 09:35"]

[quote author="Vierailija" time="13.02.2015 klo 09:27"]

[quote author="Vierailija" time="13.02.2015 klo 09:22"]

[quote author="Vierailija" time="13.02.2015 klo 09:11"][quote author="Vierailija" time="13.02.2015 klo 09:06"] Kellä tahansa joka asian huomaa, mutta myös itsellä. Vaarallista on pallotella vastuuta ja pitää sitä vain yhden tahon tehtävänä. Parempi että kannetaan ylimääräistäkin vastuuta kuin se että kukaan ei kanna vastuuta kun se kaikkien mielestä kuuluu jollekin muulle. [/quote] On tietysti hyvä, että jeesaamme toisiamme. Mutta on eri asia jeesata toista kuin olla vastuussa hänen hyvinvoinnistaan. Vastuu nimittäin tarkoittaa aina jonkinlaista moraalista velvollisuutta toimia. Toisin sanoen ihmistä, joka ei toimi vastuunsa edellyttämällä tavalla, voidaan moittia väärin tekemisestä (tai tekemättä jättämisestä). Minä en ainakaan suostu moitittavaksi vain siksi, etten siivoa sotkuja, jonka tekemiseen olen täysin osaton. -3 [/quote] Vastuu voi tarkoittaa hieman eri asioita. Läheisen ei odoteta toimivan samalla tavalla kuin viranomaisen ja viranomainen ei oikein koskaan voi toimia samalla tavalla kuin ystävä. Omista tekemisistään tai tekemättä jättämisistää jokainen tosin on viime kädessä vastuussa itse. Siitä että en ole siivonnut en voi virittää vastuuta muille ellen sitten ole sattunut delegoida tehtävän jonkun muun vastuulle. Moraalinen vastuu jokaisella kuitenkin on mielestäni toimia jollakin tavalla jos huomaa että toinen on sairas ja uupunut. Se voi olla sitä että ottaa asian puheeksi 'kuinka sinä voit, kun näytät noin uupuneelta. Jollekin toiselle vastuu voi merkitä sitä että hankkii apua tilanteeseen, vie henkilön läkäriin,hankkii apua lastenhoitoon tai vaikka tekee ls-ilmoituksen jos huomaa että uupumus aiheuttaa jo sen että lapset ei voi myöskään hyvin.

[/quote]

Kyllä, mutta edelleen vastuu jotatakin, mitä pitää tehdä, ja jonka laiminlyönti on väärin. Jos on minun vastuullani ottaa toisen hyvinvointi puheeksi, minua voidaan moittia siitä, jos en tee noin. Katastrofin tapahtuessa olen siis osasyyllinen siihen, etten tehnyt mitään. Minulle voitaisiin sanoa: "Sinäkin olet vastuussa tapahtuneesta, koska et tehnyt mitään."

Tämä on ainakin minusta ilmeisen epäreilua. On hieno juttu, että huolehdimme toisistamme, ja hyvä ystävä varmasti puuttuu toisen hyvinvointiin, mutta vastuussa siitä hän ei ole. -3

[/quote]

Onpas mielenkiintoista että tartut siihen että sinua saatetaan moittia jostain. Ensinnäkin, jos sinä et omasta mielestäsi ole ollut tarpeeksi lähellä, tai lähipiirissä tätä uupunutta henkilöä niin eihän sinua tietenkään voi syyttää mistään jos et ole myöskään huomannut mitään. Toisaalta en tiedä miten voit elää itsesi kanssa, jos olet ollut näkemässä laiminlyöntiä etkä siltikään reagoi, jos sinulla on mahdollista tehdä jotain. Nämä ovat tietenkin tapauskohtaisia ja omasta arvioinnista riippuvaisia. Tapaukset, joissa oma henki ja terveys voisi vaarantua, ovat myös asioita erikseen. 

[/quote]

"Voida moittia" on moraalifilosofiassa käytettävä ilmaus. Se ei tarkoita itse moittimisen puheaktia (sillä kuka tahansa voi tietenkin motkottaa toiselle mistä tahansa asiasta, oli aihetta tai ei) vaan oikeutettua moraalista paheksuntaa. Pahoitelen, jos olin epäselvä. -3

[/quote]

Tuo ei muuta viestini sisältöä. Jos sinä koet toimivasi moraalisesti oikein että et puuttunut ta voinut puuttua johonkin niin ei silloin pitäisi olla ongelmaa. Tai tiedät itse että et voinut tehdä mitään asian korjaamiseksi tai ylipäätään tiedostanut tilannetta. Jos taas "häiriinnyt" toisten paheksunnasta, niin tiedät itsekin toimineesi väärin. 

Kaikki tahtovat oikeudet ilman velvollisuuksia. Auta armias, kun neuvolantädin tulkinnasta joutuu psykologille ja lastensuojelu tulee käymään kotona, niin loukkauksenahan se koetaan.