Jos perheenäiti voi huonosti, kenen on vastuu mielestäsi?

Itse olen myös vahvasti sitä mieltä, että jokainen ihminen on vastuussa itsestään. Vain silloin jos kyseessä on oikeasti joku mielenterveyssairaus, niin silloin vastuu omasta itsestään on ymmärrettävästi heikentynyt, mutta ei silloinkaan voi täysin muita syytellä.

Toki äidin kanssa vastuussa on myös puoliso, koska hän voi kuitenkin niin ratkaisevasti vaikuttaa tilanteeseen. Mutta riippuu niin monista asioista, että ketä voi ajatella vastuussa olevan. Perhesuhteet kun ovat niin erilaisia. Yhteiskuntaa jos ajattelee, niin vastuussa ovat ne jotka päättävät säästää väärässä kohtaa eli perheen tukitoimissa. Mutta eipä ne tietenkään siitä koskaan tilille joudu.

Mitä tarkoitat vastuulla?

Jos äiti on siis esim. psykoosissa ja satuttamassa itsään/muita, niin silloin varmaan puolisolla olisi vastuu soittaa hätäkeskukseen ja silloin valtion vastuulla viedä suljetulle.

Tai ehkä ei, koska jos äiti tekisi jotain itselleen, niin ei siitä kyllä ketään syytettäisi, eli periaatteessa ei ole kenelläkään vastuuta.

[quote author="Vierailija" time="13.02.2015 klo 08:59"]

Kiva tätä yksilökeskeistä kulttuuria. Irvokasta. Kukaan ei välitä toisesta, yksin on pärjättävä. Ei kenelläkään ole vastuuta toisesta ihmisestä, edes se ei paina, jos väsynyt äiti on vastuussa pienistä puolustuskyvyttömistä lapsista.

[/quote]

Lapsia ei ole mikään pakko hankkia. Onnellista, täysipainoista elämää voi elää vähintään yhtä helposti myös lapsettomana. Kaikki tietävät, että lasten hoitaminen on uuvuttavaa ja epäkiitollista, ja että lasten hankintaan liittyy aina vakavia riskejä. Suomessa jokainen nainen on vapaa itse päättämään, onko valmis ottamaan nuo riskit ja kantamaan niiden toteutumien seuraukset. Ei ole muiden asia kantaa vastuuta toisen (sangen itsekkäästä ja itserakkaasta) lisääntymisprojektista. -3

Kellä tahansa joka asian huomaa, mutta myös itsellä. Vaarallista on pallotella vastuuta ja pitää sitä vain yhden tahon tehtävänä. Parempi että kannetaan ylimääräistäkin vastuuta kuin se että kukaan ei kanna vastuuta kun se kaikkien mielestä kuuluu jollekin muulle.

[quote author="Vierailija" time="13.02.2015 klo 09:06"]

Kellä tahansa joka asian huomaa, mutta myös itsellä. Vaarallista on pallotella vastuuta ja pitää sitä vain yhden tahon tehtävänä. Parempi että kannetaan ylimääräistäkin vastuuta kuin se että kukaan ei kanna vastuuta kun se kaikkien mielestä kuuluu jollekin muulle.

[/quote]

On tietysti hyvä, että jeesaamme toisiamme. Mutta on eri asia jeesata toista kuin olla vastuussa hänen hyvinvoinnistaan. Vastuu nimittäin tarkoittaa aina jonkinlaista moraalista velvollisuutta toimia. Toisin sanoen ihmistä, joka ei toimi vastuunsa edellyttämällä tavalla, voidaan moittia väärin tekemisestä (tai tekemättä jättämisestä). Minä en ainakaan suostu moitittavaksi vain siksi, etten siivoa sotkuja, jonka tekemiseen olen täysin osaton. -3

Minua myös hieman huolestuttaa tämä yksilökeskeinen kulttuuri. Esimerkiksi ulkomailla on tietyissä maissa aivan selkeää että asia kuuluu (perhe)yhteisölle. Eikä asiaa edes kyseenalaisteta. Hyvä sanoa että äiti on yksin vastuussa, kun omani ei tajunnut omaa vikaisuuttaan ja sainkin sitten käsitellä ongelmiani aikuisena terapiassa.

Äidillä itsellään pääsääntöisesti, mutta sen jälkeen puolisolla, äidin omilla sisaruksilla/vanhemmilla, ystävillä.

Mutta jokainen on vastuussa itsestään.

[quote author="Vierailija" time="13.02.2015 klo 08:59"]Kiva tätä yksilökeskeistä kulttuuria. Irvokasta. Kukaan ei välitä toisesta, yksin on pärjättävä. Ei kenelläkään ole vastuuta toisesta ihmisestä, edes se ei paina, jos väsynyt äiti on vastuussa pienistä puolustuskyvyttömistä lapsista.
[/quote]
No niin se nyt vaan menee

[quote author="Vierailija" time="13.02.2015 klo 09:11"][quote author="Vierailija" time="13.02.2015 klo 09:06"]

Kellä tahansa joka asian huomaa, mutta myös itsellä. Vaarallista on pallotella vastuuta ja pitää sitä vain yhden tahon tehtävänä. Parempi että kannetaan ylimääräistäkin vastuuta kuin se että kukaan ei kanna vastuuta kun se kaikkien mielestä kuuluu jollekin muulle.

[/quote]

On tietysti hyvä, että jeesaamme toisiamme. Mutta on eri asia jeesata toista kuin olla vastuussa hänen hyvinvoinnistaan. Vastuu nimittäin tarkoittaa aina jonkinlaista moraalista velvollisuutta toimia. Toisin sanoen ihmistä, joka ei toimi vastuunsa edellyttämällä tavalla, voidaan moittia väärin tekemisestä (tai tekemättä jättämisestä). Minä en ainakaan suostu moitittavaksi vain siksi, etten siivoa sotkuja, jonka tekemiseen olen täysin osaton. -3
[/quote]
Vastuu voi tarkoittaa hieman eri asioita. Läheisen ei odoteta toimivan samalla tavalla kuin viranomaisen ja viranomainen ei oikein koskaan voi toimia samalla tavalla kuin ystävä. Omista tekemisistään tai tekemättä jättämisistää jokainen tosin on viime kädessä vastuussa itse. Siitä että en ole siivonnut en voi virittää vastuuta muille ellen sitten ole sattunut delegoida tehtävän jonkun muun vastuulle.

Moraalinen vastuu jokaisella kuitenkin on mielestäni toimia jollakin tavalla jos huomaa että toinen on sairas ja uupunut. Se voi olla sitä että ottaa asian puheeksi 'kuinka sinä voit, kun näytät noin uupuneelta. Jollekin toiselle vastuu voi merkitä sitä että hankkii apua tilanteeseen, vie henkilön läkäriin,hankkii apua lastenhoitoon tai vaikka tekee ls-ilmoituksen jos huomaa että uupumus aiheuttaa jo sen että lapset ei voi myöskään hyvin.

[quote author="Vierailija" time="13.02.2015 klo 09:16"]

[quote author="Vierailija" time="13.02.2015 klo 08:59"]Kiva tätä yksilökeskeistä kulttuuria. Irvokasta. Kukaan ei välitä toisesta, yksin on pärjättävä. Ei kenelläkään ole vastuuta toisesta ihmisestä, edes se ei paina, jos väsynyt äiti on vastuussa pienistä puolustuskyvyttömistä lapsista. [/quote] No niin se nyt vaan menee

[/quote]

Niin. Näkeehän tuon vilkkaalla kadullakin. Jos joku on kaatunut maahan, niin aina voi ajatella että joku toinen huolehtii asiasta. Esimerkiksi jos on saanut sairaskohtauksen. 

[quote author="Vierailija" time="13.02.2015 klo 08:56"][quote author="Vierailija" time="13.02.2015 klo 08:52"]

Joo, mutta kun mä juuri aloituksessani toin esiin, että entä jos perheenäiti ei näe omaa tilaansa. Ei siis "pysty" ottamaan vastuuta siitä, mitä ei edes tunnista itse.

ap

[/quote]

No sitten se on perheenäidin oma ongelma.
[/quote]
Kun perheenäiti romahtaa, se on monen muunkin ongelma eikä vähiten lasten. Pahoinvoiva äiti -> pahoinvoivat lapset -> monenlaiset ongelmat -> yhteiskunta maksaa seuraukset. Olisiko kannattanut välittää vähän enemmän ja tarjota apua?

Yhteiskunta on vastuussa, eli maksaa lopulliset seuraukset. Yhteiskunta olemme me kaikki.

[quote author="Vierailija" time="13.02.2015 klo 08:52"]

Joo, mutta kun mä juuri aloituksessani toin esiin, että entä jos perheenäiti ei näe omaa tilaansa. Ei siis "pysty" ottamaan vastuuta siitä, mitä ei edes tunnista itse. 

ap

[/quote]

Vastuu tilastaan on silti hänen itsensä. Sinä yrität saada kysytyksi kenellä on vastuu hänen paranemisestaan, mutta kysyt väärin.

[quote author="Vierailija" time="13.02.2015 klo 09:22"]

[quote author="Vierailija" time="13.02.2015 klo 09:11"][quote author="Vierailija" time="13.02.2015 klo 09:06"] Kellä tahansa joka asian huomaa, mutta myös itsellä. Vaarallista on pallotella vastuuta ja pitää sitä vain yhden tahon tehtävänä. Parempi että kannetaan ylimääräistäkin vastuuta kuin se että kukaan ei kanna vastuuta kun se kaikkien mielestä kuuluu jollekin muulle. [/quote] On tietysti hyvä, että jeesaamme toisiamme. Mutta on eri asia jeesata toista kuin olla vastuussa hänen hyvinvoinnistaan. Vastuu nimittäin tarkoittaa aina jonkinlaista moraalista velvollisuutta toimia. Toisin sanoen ihmistä, joka ei toimi vastuunsa edellyttämällä tavalla, voidaan moittia väärin tekemisestä (tai tekemättä jättämisestä). Minä en ainakaan suostu moitittavaksi vain siksi, etten siivoa sotkuja, jonka tekemiseen olen täysin osaton. -3 [/quote] Vastuu voi tarkoittaa hieman eri asioita. Läheisen ei odoteta toimivan samalla tavalla kuin viranomaisen ja viranomainen ei oikein koskaan voi toimia samalla tavalla kuin ystävä. Omista tekemisistään tai tekemättä jättämisistää jokainen tosin on viime kädessä vastuussa itse. Siitä että en ole siivonnut en voi virittää vastuuta muille ellen sitten ole sattunut delegoida tehtävän jonkun muun vastuulle. Moraalinen vastuu jokaisella kuitenkin on mielestäni toimia jollakin tavalla jos huomaa että toinen on sairas ja uupunut. Se voi olla sitä että ottaa asian puheeksi 'kuinka sinä voit, kun näytät noin uupuneelta. Jollekin toiselle vastuu voi merkitä sitä että hankkii apua tilanteeseen, vie henkilön läkäriin,hankkii apua lastenhoitoon tai vaikka tekee ls-ilmoituksen jos huomaa että uupumus aiheuttaa jo sen että lapset ei voi myöskään hyvin.

[/quote]

Kyllä, mutta edelleen vastuu jotatakin, mitä pitää tehdä, ja jonka laiminlyönti on väärin. Jos on minun vastuullani ottaa toisen hyvinvointi puheeksi, minua voidaan moittia siitä, jos en tee noin. Katastrofin tapahtuessa olen siis osasyyllinen siihen, etten tehnyt mitään. Minulle voitaisiin sanoa: "Sinäkin olet vastuussa tapahtuneesta, koska et tehnyt mitään."

Tämä on ainakin minusta ilmeisen epäreilua. On hieno juttu, että huolehdimme toisistamme, ja hyvä ystävä varmasti puuttuu toisen hyvinvointiin, mutta vastuussa siitä hän ei ole. -3

Vastuu on minusta ensisijaisesti ihmisellä itsellään. Vaikka lapset on etusijalla, pitäisi jokaisen olla terveesti niin itsekäs ja rohkea, että huolehtii itsestään ja jaksamisestaan ajoissa ja  hakee apua läheisiltä tai yhteiskunnalta. Jos sitä apua ei selkeistä avunpyynnöistä huolimatta saa niin vastuu siirtyy kyllä sille jolta apua on haettu. Puolisolla on vastuu jos ei näe omaa napaansa pidemmälle. Meillä Suomessa on kyllä sellainen kulttuuri että vaatii muulta lähipiiriltä, jopa ystäviltä ja sukulaisilta melkolailla rohkeutta puuttua toisten elämään ja jaksamiseen jos ei henkilö itse hae apua. Saattaa myös olla että yhteiskunnan toimijoiden eli neuvolan, sos.toimen, päivähoidon tms. on tosi vaikea havaita, että toinen on avun tarpeessa. Osa pitää tiukasti kulisseista kiinni vaikka menisi äärirajoilla. Se on tätä pärjäämisen kulttuuria jota meillä korostetaan ja joka täälläkin tulee jyrkissä asenteissa ilmi. Ei uskalleta olla heikkoja ja tunnustaa että nyt ei jaksa. Se on surullista.

[quote author="Vierailija" time="13.02.2015 klo 08:41"]

Jos äiti voi henkisesti niin huonosti, ettei käytännössä enää itse "näe" omaa tilaansa.

Onko vastuu sinun mielestäsi:

1. Yhteiskunnalla? Jos, niin kenellä toimijalla?

2. Puolisolla eli omalla ydinperheellä?

3. Lähisukulaisilla?

4. Ystäväverkostolla?

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="13.02.2015 klo 09:27"][quote author="Vierailija" time="13.02.2015 klo 09:22"]

[quote author="Vierailija" time="13.02.2015 klo 09:11"][quote author="Vierailija" time="13.02.2015 klo 09:06"] Kellä tahansa joka asian huomaa, mutta myös itsellä. Vaarallista on pallotella vastuuta ja pitää sitä vain yhden tahon tehtävänä. Parempi että kannetaan ylimääräistäkin vastuuta kuin se että kukaan ei kanna vastuuta kun se kaikkien mielestä kuuluu jollekin muulle. [/quote] On tietysti hyvä, että jeesaamme toisiamme. Mutta on eri asia jeesata toista kuin olla vastuussa hänen hyvinvoinnistaan. Vastuu nimittäin tarkoittaa aina jonkinlaista moraalista velvollisuutta toimia. Toisin sanoen ihmistä, joka ei toimi vastuunsa edellyttämällä tavalla, voidaan moittia väärin tekemisestä (tai tekemättä jättämisestä). Minä en ainakaan suostu moitittavaksi vain siksi, etten siivoa sotkuja, jonka tekemiseen olen täysin osaton. -3 [/quote] Vastuu voi tarkoittaa hieman eri asioita. Läheisen ei odoteta toimivan samalla tavalla kuin viranomaisen ja viranomainen ei oikein koskaan voi toimia samalla tavalla kuin ystävä. Omista tekemisistään tai tekemättä jättämisistää jokainen tosin on viime kädessä vastuussa itse. Siitä että en ole siivonnut en voi virittää vastuuta muille ellen sitten ole sattunut delegoida tehtävän jonkun muun vastuulle. Moraalinen vastuu jokaisella kuitenkin on mielestäni toimia jollakin tavalla jos huomaa että toinen on sairas ja uupunut. Se voi olla sitä että ottaa asian puheeksi 'kuinka sinä voit, kun näytät noin uupuneelta. Jollekin toiselle vastuu voi merkitä sitä että hankkii apua tilanteeseen, vie henkilön läkäriin,hankkii apua lastenhoitoon tai vaikka tekee ls-ilmoituksen jos huomaa että uupumus aiheuttaa jo sen että lapset ei voi myöskään hyvin.

[/quote]

Kyllä, mutta edelleen vastuu jotatakin, mitä pitää tehdä, ja jonka laiminlyönti on väärin. Jos on minun vastuullani ottaa toisen hyvinvointi puheeksi, minua voidaan moittia siitä, jos en tee noin. Katastrofin tapahtuessa olen siis osasyyllinen siihen, etten tehnyt mitään. Minulle voitaisiin sanoa: "Sinäkin olet vastuussa tapahtuneesta, koska et tehnyt mitään."

Tämä on ainakin minusta ilmeisen epäreilua. On hieno juttu, että huolehdimme toisistamme, ja hyvä ystävä varmasti puuttuu toisen hyvinvointiin, mutta vastuussa siitä hän ei ole. -3
[/quote]
Ehkä epäreilua, mutta sinun moraaliasi toimia ei saisi moittia. Jos pidät moitteita aiheettomina osaat varmasti sanoa että tuossa asiassa en voinut kantaa vastuuta.

[quote author="Vierailija" time="13.02.2015 klo 09:27"]

[quote author="Vierailija" time="13.02.2015 klo 09:22"]

[quote author="Vierailija" time="13.02.2015 klo 09:11"][quote author="Vierailija" time="13.02.2015 klo 09:06"] Kellä tahansa joka asian huomaa, mutta myös itsellä. Vaarallista on pallotella vastuuta ja pitää sitä vain yhden tahon tehtävänä. Parempi että kannetaan ylimääräistäkin vastuuta kuin se että kukaan ei kanna vastuuta kun se kaikkien mielestä kuuluu jollekin muulle. [/quote] On tietysti hyvä, että jeesaamme toisiamme. Mutta on eri asia jeesata toista kuin olla vastuussa hänen hyvinvoinnistaan. Vastuu nimittäin tarkoittaa aina jonkinlaista moraalista velvollisuutta toimia. Toisin sanoen ihmistä, joka ei toimi vastuunsa edellyttämällä tavalla, voidaan moittia väärin tekemisestä (tai tekemättä jättämisestä). Minä en ainakaan suostu moitittavaksi vain siksi, etten siivoa sotkuja, jonka tekemiseen olen täysin osaton. -3 [/quote] Vastuu voi tarkoittaa hieman eri asioita. Läheisen ei odoteta toimivan samalla tavalla kuin viranomaisen ja viranomainen ei oikein koskaan voi toimia samalla tavalla kuin ystävä. Omista tekemisistään tai tekemättä jättämisistää jokainen tosin on viime kädessä vastuussa itse. Siitä että en ole siivonnut en voi virittää vastuuta muille ellen sitten ole sattunut delegoida tehtävän jonkun muun vastuulle. Moraalinen vastuu jokaisella kuitenkin on mielestäni toimia jollakin tavalla jos huomaa että toinen on sairas ja uupunut. Se voi olla sitä että ottaa asian puheeksi 'kuinka sinä voit, kun näytät noin uupuneelta. Jollekin toiselle vastuu voi merkitä sitä että hankkii apua tilanteeseen, vie henkilön läkäriin,hankkii apua lastenhoitoon tai vaikka tekee ls-ilmoituksen jos huomaa että uupumus aiheuttaa jo sen että lapset ei voi myöskään hyvin.

[/quote]

Kyllä, mutta edelleen vastuu jotatakin, mitä pitää tehdä, ja jonka laiminlyönti on väärin. Jos on minun vastuullani ottaa toisen hyvinvointi puheeksi, minua voidaan moittia siitä, jos en tee noin. Katastrofin tapahtuessa olen siis osasyyllinen siihen, etten tehnyt mitään. Minulle voitaisiin sanoa: "Sinäkin olet vastuussa tapahtuneesta, koska et tehnyt mitään."

Tämä on ainakin minusta ilmeisen epäreilua. On hieno juttu, että huolehdimme toisistamme, ja hyvä ystävä varmasti puuttuu toisen hyvinvointiin, mutta vastuussa siitä hän ei ole. -3

[/quote]

Onpas mielenkiintoista että tartut siihen että sinua saatetaan moittia jostain. Ensinnäkin, jos sinä et omasta mielestäsi ole ollut tarpeeksi lähellä, tai lähipiirissä tätä uupunutta henkilöä niin eihän sinua tietenkään voi syyttää mistään jos et ole myöskään huomannut mitään. Toisaalta en tiedä miten voit elää itsesi kanssa, jos olet ollut näkemässä laiminlyöntiä etkä siltikään reagoi, jos sinulla on mahdollista tehdä jotain. Nämä ovat tietenkin tapauskohtaisia ja omasta arvioinnista riippuvaisia. Tapaukset, joissa oma henki ja terveys voisi vaarantua, ovat myös asioita erikseen. 

[quote author="Vierailija" time="13.02.2015 klo 08:41"]

Jos äiti voi henkisesti niin huonosti, ettei käytännössä enää itse "näe" omaa tilaansa.

Onko vastuu sinun mielestäsi:

1. Yhteiskunnalla? Jos, niin kenellä toimijalla?

2. Puolisolla eli omalla ydinperheellä?

3. Lähisukulaisilla?

4. Ystäväverkostolla?

[/quote]

Kaikilla.

[quote author="Vierailija" time="13.02.2015 klo 09:05"][quote author="Vierailija" time="13.02.2015 klo 08:59"]

Kiva tätä yksilökeskeistä kulttuuria. Irvokasta. Kukaan ei välitä toisesta, yksin on pärjättävä. Ei kenelläkään ole vastuuta toisesta ihmisestä, edes se ei paina, jos väsynyt äiti on vastuussa pienistä puolustuskyvyttömistä lapsista.

[/quote]

Lapsia ei ole mikään pakko hankkia. Onnellista, täysipainoista elämää voi elää vähintään yhtä helposti myös lapsettomana. Kaikki tietävät, että lasten hoitaminen on uuvuttavaa ja epäkiitollista, ja että lasten hankintaan liittyy aina vakavia riskejä. Suomessa jokainen nainen on vapaa itse päättämään, onko valmis ottamaan nuo riskit ja kantamaan niiden toteutumien seuraukset. Ei ole muiden asia kantaa vastuuta toisen (sangen itsekkäästä ja itserakkaasta) lisääntymisprojektista. -3
[/quote]

Ei aina voi tietää miten elämässä voi käydä. Ennen lasten hankintaa asiat voivat olla mallillaan. Sitten kuolee puoliso, lapsi, oma sisar tms. Jotkut eivät näitä asoita pysty käsittelemään (ovat tietysti kova pala jokaiselle) ja yksi ongelma johtaa toiseen.

[quote author="Vierailija" time="13.02.2015 klo 08:56"][quote author="Vierailija" time="13.02.2015 klo 08:41"]

Jos äiti voi henkisesti niin huonosti, ettei käytännössä enää itse "näe" omaa tilaansa.

Onko vastuu sinun mielestäsi:

1. Yhteiskunnalla? Jos, niin kenellä toimijalla?

2. Puolisolla eli omalla ydinperheellä?

3. Lähisukulaisilla?

4. Ystäväverkostolla?

[/quote]

Ei kenelläkään noista. Vain ja ainoastaan itse on vastuussa itsestään eikä kukaan muu.
[/quote]

Paitsi siinä vaiheessa kun kuviossa on mukana lapset ja lasten hyvinvinvointi on uhattuna äidin uhattuna vastuu on isällä/puolisolla. Suvussani hieno esimerkki tästä, isä ei ole pistänyt tikkua ristiin vaikka äiti voinut huonosti aina, eikä koe olevansa sairas.

Vastuu siitä että huomaa tilanteen on periaatteessa kaikilla, mutta tavallaa myös tilanne josta ketään ei voi yksilöidysti syyttää. Puoliso voi hyvin olla samassa tilateessa kuin uupunut itse eli ei vain huomaa sitä miten väsynyt toinen on. Vastuu omasta tilanteensa huomaamisesta voi ajatella olevan myös viime kädessä yksistään itsellä. Vain itseään voi syyttää jos ei pysty kertomaan rehellisesti omasta tilastaan. Jos ja kun sen kertoo rehellisesti esim. terveydenhoitajalle joka syystä tai toisesta vähättelee tilannetta on vastuu myös hänellä siitä että on toiminut väärin tai arvioinut tilanteen virheellisesti. Samalla tavalla ei huomaamatta jäämisestä syyttää edes perheen jäseniä, koska heidän ei odoteta toimivan ammattimaisesti. Toimimatta jättämisestä voidaan läheisiä kuitenkin moittia tilanteessa jos he väsymyksen/uupumuksen selvästi ovat huomanneet, mutta eivät katso aiheelliseksi toimia mitenkään koska eivät mielestään ole mitenkään vastuussa läheisestään.