Jos perheenäiti voi huonosti, kenen on vastuu mielestäsi?

[quote author="Vierailija" time="13.02.2015 klo 10:59"][quote author="Vierailija" time="13.02.2015 klo 10:51"][quote author="Vierailija" time="13.02.2015 klo 09:42"]

[quote author="Vierailija" time="13.02.2015 klo 09:05"][quote author="Vierailija" time="13.02.2015 klo 08:59"] Kiva tätä yksilökeskeistä kulttuuria. Irvokasta. Kukaan ei välitä toisesta, yksin on pärjättävä. Ei kenelläkään ole vastuuta toisesta ihmisestä, edes se ei paina, jos väsynyt äiti on vastuussa pienistä puolustuskyvyttömistä lapsista. [/quote] Lapsia ei ole mikään pakko hankkia. Onnellista, täysipainoista elämää voi elää vähintään yhtä helposti myös lapsettomana. Kaikki tietävät, että lasten hoitaminen on uuvuttavaa ja epäkiitollista, ja että lasten hankintaan liittyy aina vakavia riskejä. Suomessa jokainen nainen on vapaa itse päättämään, onko valmis ottamaan nuo riskit ja kantamaan niiden toteutumien seuraukset. Ei ole muiden asia kantaa vastuuta toisen (sangen itsekkäästä ja itserakkaasta) lisääntymisprojektista. -3 [/quote] Ei aina voi tietää miten elämässä voi käydä. Ennen lasten hankintaa asiat voivat olla mallillaan. Sitten kuolee puoliso, lapsi, oma sisar tms. Jotkut eivät näitä asoita pysty käsittelemään (ovat tietysti kova pala jokaiselle) ja yksi ongelma johtaa toiseen.

[/quote]

Niin, tuota riskin ottaminen juuri tarkoittaa. -3
[/quote]

Minusta on silti moraalitonta, itsekästä ja lapsellisen ymmärtämätöntä olla käsittämättä sellaisen ihmisen hätää. Itse en ole edes vaikeassa elämäntilanteessa, vaan mikäli läheisiä ei ole, on yhteiskunnan velvollisuus ja meidän kaikkien vastuu auttaa. Riskin ottaminen ei tarkoita, että voisi arvioida omia voimavaroja ennalta kriisin yllättäessä.

Huokaus - näistä keskusteluista huomaa, kuinka vanha itse on ja edustaa vähemmän itsekästä ajattelua, kuin nykyiset nuoret. Joita ei ole kasvatettu sosiaalisuuteen.
[/quote]
Minäkin olen jo aika vanha ja olen samaa mieltä monien kanssa, että jokainen on vastuussa itsestään. Ja tuolla nr. 3:lla on hyviä pointteja. Ja muuten, en ymmärrä mitä tarkoittaa kasvatettu sosiaalisuuteen. Voisitko selventää? Nähtävästi ei mun nuoruudessa tällaiseen kasvatettu, kun on ihan outo käsite.

[quote author="Vierailija" time="13.02.2015 klo 10:47"]

[quote author="Vierailija" time="13.02.2015 klo 10:40"]

[quote author="Vierailija" time="13.02.2015 klo 09:12"]

Minua myös hieman huolestuttaa tämä yksilökeskeinen kulttuuri. Esimerkiksi ulkomailla on tietyissä maissa aivan selkeää että asia kuuluu (perhe)yhteisölle. Eikä asiaa edes kyseenalaisteta. Hyvä sanoa että äiti on yksin vastuussa, kun omani ei tajunnut omaa vikaisuuttaan ja sainkin sitten käsitellä ongelmiani aikuisena terapiassa.

[/quote]

Ulkomailla (vaikka Brasiliassa) tuo tarkoittaa myös sitä, että ihmisellä ei välttämättä ole oikeuksiakaan, koska yhteisö kantaa vastuun. Siten se ottaa kantaakseen myös oikeudet ja voi sanella yksilölle päätöksen, joka ei ole yksilön mieleinen. Eli uupuneelle äidille sanotaan, että lapset lähetetään kaukaisille sukulaisille eikä äiti voi asialle mitään. Hän ei ottanut vastuuta ja kun sen ottaa yhteisö, seuraus on usein tuo.

[/quote]

Aika harvinaista minusta että että ensisijaisesti otetaan lapset pois äidiltään. Yleensä nimittäin noissa yhteisökulttuureissa ongelmat eivät pääse edes leviämään käsiin samalla tavalla kuin Suomessa, koska alaspäin meno huomataan heti ja sitä kautta siihen voi puuttua muilla tavoilla. Sitä paitsi sukulaisetkin asuu tuolla usein lähellä tai yhdessä ja tukevat sitä kautta. Näin ollen tuo pelko lasten pois viemisestä, on varmaan enemmän länsimaalainen ilmiö.

[/quote]

Aika tavalista tuo siellä on, koska lapset eivät ole äidin vaan yhteisön. Se voi päättää, mitä lapsille tehdään, kun äiti ei niitä jaksa. Ymmärrtäkö: sielläkin ollaan sitä mieltä, että ensisijaisesti äiti on vastuussa itsestään ja jos äiti ei itse halua/viitsi/kykene tilannetta muuttamaan, toimii yhteisö. Eikä se toiminta ole mitään paapomista vaan tilanteen täydellinen mullistaminen.

[quote author="Vierailija" time="13.02.2015 klo 11:16"]

[quote author="Vierailija" time="13.02.2015 klo 10:47"]

[quote author="Vierailija" time="13.02.2015 klo 10:40"]

[quote author="Vierailija" time="13.02.2015 klo 09:12"]

Minua myös hieman huolestuttaa tämä yksilökeskeinen kulttuuri. Esimerkiksi ulkomailla on tietyissä maissa aivan selkeää että asia kuuluu (perhe)yhteisölle. Eikä asiaa edes kyseenalaisteta. Hyvä sanoa että äiti on yksin vastuussa, kun omani ei tajunnut omaa vikaisuuttaan ja sainkin sitten käsitellä ongelmiani aikuisena terapiassa.

[/quote]

Ulkomailla (vaikka Brasiliassa) tuo tarkoittaa myös sitä, että ihmisellä ei välttämättä ole oikeuksiakaan, koska yhteisö kantaa vastuun. Siten se ottaa kantaakseen myös oikeudet ja voi sanella yksilölle päätöksen, joka ei ole yksilön mieleinen. Eli uupuneelle äidille sanotaan, että lapset lähetetään kaukaisille sukulaisille eikä äiti voi asialle mitään. Hän ei ottanut vastuuta ja kun sen ottaa yhteisö, seuraus on usein tuo.

[/quote]

Aika harvinaista minusta että että ensisijaisesti otetaan lapset pois äidiltään. Yleensä nimittäin noissa yhteisökulttuureissa ongelmat eivät pääse edes leviämään käsiin samalla tavalla kuin Suomessa, koska alaspäin meno huomataan heti ja sitä kautta siihen voi puuttua muilla tavoilla. Sitä paitsi sukulaisetkin asuu tuolla usein lähellä tai yhdessä ja tukevat sitä kautta. Näin ollen tuo pelko lasten pois viemisestä, on varmaan enemmän länsimaalainen ilmiö.

[/quote]

Aika tavalista tuo siellä on, koska lapset eivät ole äidin vaan yhteisön. Se voi päättää, mitä lapsille tehdään, kun äiti ei niitä jaksa. Ymmärrtäkö: sielläkin ollaan sitä mieltä, että ensisijaisesti äiti on vastuussa itsestään ja jos äiti ei itse halua/viitsi/kykene tilannetta muuttamaan, toimii yhteisö. Eikä se toiminta ole mitään paapomista vaan tilanteen täydellinen mullistaminen.

[/quote]

Varmaan jossain kulttuureissa tämä pitää paikkansa. Minä lähinnä mietin niitä, missä esim.isovanhemmat siirtyvät ensisijaisesti puikkoihin. Siksi puhuin myös perheyhteisöistä.

En lukenut kuin pari ekaa viestiä. Jouduin esikoisen syntymän jälkeen osastohoitoon synnytysmasennuksen vuoksi. En pitänyt itseäni masentuneena, vaan lähinnä huonona äitinä. Anoppi kyseli mieheltäni eikö hänkään huomannut mitään, niin mieheni oli luullut sen kuuluvan asiaan, hormonitoiminta heittelee ja noin. Mun tapauksessa neuvola puuttui asiaan ja toimitti puolipakolla hoitoon. Siinäkin totesin, että ottakaa vauva sitten pois, jos en kerran osaa hoitaa, joten en ole ihan tässä maailmassa ollut... Neuvolan porukka totesi, että he näkee että vauva on hyvin hoidettu, mutta mulle pitää saada apua. Olen avusta kiitollinen, silloin se tuntui kauhealta, koska halusin pärjätä itse.

[quote author="Vierailija" time="13.02.2015 klo 11:14"]

Tuo ei muuta viestini sisältöä. Jos sinä koet toimivasi moraalisesti oikein että et puuttunut ta voinut puuttua johonkin niin ei silloin pitäisi olla ongelmaa. 

[/quote]

Eli jos toimii väärin mutta en itse koe toimivansa väärin, mitään ongelmaa ei ole? Mielenkiintoinen näkemys. -3

[quote author="Vierailija" time="13.02.2015 klo 11:31"]

[quote author="Vierailija" time="13.02.2015 klo 11:14"]

Tuo ei muuta viestini sisältöä. Jos sinä koet toimivasi moraalisesti oikein että et puuttunut ta voinut puuttua johonkin niin ei silloin pitäisi olla ongelmaa. 

[/quote]

Eli jos toimii väärin mutta en itse koe toimivansa väärin, mitään ongelmaa ei ole? Mielenkiintoinen näkemys. -3

[/quote]

Jos sinä et tiedä tai ymmärrä toimivasi väärin, niin siitä on muutenkin paha lähteä vetämään sinulta vastuuta, jolloin paheksunta on plus miinus nolla. Eli jos minä olen tehnyt jotain luulleen että teen oikein, niin en näe syytä syytöksille, jos pystyn perustelemaan näkemykseni tarpeeksi hyvin. Toki voin jälkeenpäin korjata toimintatapaani, mutta en voi ottaa täyttä vastuuta jo tapahtuneesta asiasta, koska en selvästikään tiennyt mitä olisi pitänyt tehdä. Toisaalta on myös parempi myöntää että ei pysty ottamaan vastuuta kuin väittää olevansa vastuullinen siihen kykenemättä. Koska sekin on vastuullisuutta.

[quote author="Vierailija" time="13.02.2015 klo 11:14"][quote author="Vierailija" time="13.02.2015 klo 10:59"]

Minusta on silti moraalitonta, itsekästä ja lapsellisen ymmärtämätöntä olla käsittämättä sellaisen ihmisen hätää.

[/quote]

Eipä tässä käsittämisestä ole kukaan puhunut. Onhan se selvää, että lasten hankkiminen voi pahimmillaan johtaa todella suureen kärsimykseen ja vahinkoon, josta joutuvat osalliseksi paitsi vanhempi, myös lapset ja lähipiiri. Mutta kun kysymys kuuluikin, kenelle kuuluu vastuu tällaisen riskin toteutuessa. Tähän vastaus on selvä: sille, joka riskin hyväksyi. Onhan riski täysin vapaaehtoinen ja valinnainen, ja sen mahdolliset seuraukset hyvin kaikkien tiedossa.

Minä kannatan sitä, että autamme toisiamme mahdollisuuksiemme mukaan ja myös tilanteissa, joihin ajaudumme emme ennakoimattomien onnettomuuksien vaan omien tyhmien päätöstemme seurauksena. On hyvä, että meillä on selviämisasemat juoppoja varten ja pelastuspalvelut vuorikiipeilijöille. On myös hyvä, että kysymme tutuilta kuulumisia ja pidämme huolta toisistamme.

Tällainen apu ei kuitenkaan perustu mihinkään moraaliseen velvollisuuteen vaan hyväntahtoisuuteen, solidaarisuuteen ja yhteiseen etuun. Avusta huolimatta ihminen on silti itse vastuussa omista valinnoistaan ja riskeistä, jotka hyväksyy. -3
[/quote]

Olen eri mieltä riskien hyväksymisestä. Kukaan ei voi täydellisesti arvioida ennalta millaisia riskejä kohtaa ja miten reagoi tilanteessa itse. Kuten ei sitäkään millainen vanhempi on kumppani. Elämää ei voi suorittaa eikä ennakoida.

Teen kriisiytyneiden perheiden kanssa työtä, eikä ole yhteisiä nimettyjä tekijöitä, jotka ovat tilanteisiin johtaneet. Tai joita olisi voinut ennakoida. Minä koen yhteisenä velvollisuutena myös sen, että heikoimmista pidetään huolta. Eräs sivistyneen yhteiskunnan merkki.

[quote author="Vierailija" time="13.02.2015 klo 11:16"][quote author="Vierailija" time="13.02.2015 klo 10:59"][quote author="Vierailija" time="13.02.2015 klo 10:51"][quote author="Vierailija" time="13.02.2015 klo 09:42"]

[quote author="Vierailija" time="13.02.2015 klo 09:05"][quote author="Vierailija" time="13.02.2015 klo 08:59"] Kiva tätä yksilökeskeistä kulttuuria. Irvokasta. Kukaan ei välitä toisesta, yksin on pärjättävä. Ei kenelläkään ole vastuuta toisesta ihmisestä, edes se ei paina, jos väsynyt äiti on vastuussa pienistä puolustuskyvyttömistä lapsista. [/quote] Lapsia ei ole mikään pakko hankkia. Onnellista, täysipainoista elämää voi elää vähintään yhtä helposti myös lapsettomana. Kaikki tietävät, että lasten hoitaminen on uuvuttavaa ja epäkiitollista, ja että lasten hankintaan liittyy aina vakavia riskejä. Suomessa jokainen nainen on vapaa itse päättämään, onko valmis ottamaan nuo riskit ja kantamaan niiden toteutumien seuraukset. Ei ole muiden asia kantaa vastuuta toisen (sangen itsekkäästä ja itserakkaasta) lisääntymisprojektista. -3 [/quote] Ei aina voi tietää miten elämässä voi käydä. Ennen lasten hankintaa asiat voivat olla mallillaan. Sitten kuolee puoliso, lapsi, oma sisar tms. Jotkut eivät näitä asoita pysty käsittelemään (ovat tietysti kova pala jokaiselle) ja yksi ongelma johtaa toiseen.

[/quote]

Niin, tuota riskin ottaminen juuri tarkoittaa. -3
[/quote]

Minusta on silti moraalitonta, itsekästä ja lapsellisen ymmärtämätöntä olla käsittämättä sellaisen ihmisen hätää. Itse en ole edes vaikeassa elämäntilanteessa, vaan mikäli läheisiä ei ole, on yhteiskunnan velvollisuus ja meidän kaikkien vastuu auttaa. Riskin ottaminen ei tarkoita, että voisi arvioida omia voimavaroja ennalta kriisin yllättäessä.

Huokaus - näistä keskusteluista huomaa, kuinka vanha itse on ja edustaa vähemmän itsekästä ajattelua, kuin nykyiset nuoret. Joita ei ole kasvatettu sosiaalisuuteen.
[/quote]
Minäkin olen jo aika vanha ja olen samaa mieltä monien kanssa, että jokainen on vastuussa itsestään. Ja tuolla nr. 3:lla on hyviä pointteja. Ja muuten, en ymmärrä mitä tarkoittaa kasvatettu sosiaalisuuteen. Voisitko selventää? Nähtävästi ei mun nuoruudessa tällaiseen kasvatettu, kun on ihan outo käsite.
[/quote]

Sosiaalisia taitoja, lähimmäisen kunnioittamista, yhteistyötä ja avun antamista, vuorovaikutustaitoja, erilaisten näkemysten hyväksymistä, epäitsekkyyttä ja toisten huomiointia. Lapsista ja nuorista huomaa, ettei noiden taitojen opettamista pidetä enää tärkeinä.

Tuli mieleen, että pelustoimen laiminlyönti on rangaistava teko. Moraalinen laiminlyönti on minusta myös äärimmäisen väärin. "Ei ole mun ongelma" - ihmisten kohdalla sitä tulee ajatelleeksi, että toivottavasti pilkka osuu omaan nilkkaan ja että oppi menisi edes joskus perille. 

Vastuuon tietysti perheenäidillä itsellään, mutta moni ei esim neuvolassa kerro totuutta väsymyksestään ja ongelmistaan. Miten neuvola voisi tehdä yhtään mitään, jos äiti esittää kaiken olevan hyvin? Puoliso toki voi tehdä jotain asian eteen, esim järjestää kotiapua, jos ei itse pysty osallistumaan riittävästi. Omaiset ja jopa naapurit voivat tehdä lastensuojeluilmoituksen, jos havaitsevat perheenäidin tilanteen. Ikävä kyllä meillä ei ole vielä kodeissa valvontakameroita ja niitä valvomassa liutaa virkamiehiä, jolloin vastuun voisi siirtää niille virkamiehille.

[quote author="Vierailija" time="13.02.2015 klo 08:52"]

Joo, mutta kun mä juuri aloituksessani toin esiin, että entä jos perheenäiti ei näe omaa tilaansa. Ei siis "pysty" ottamaan vastuuta siitä, mitä ei edes tunnista itse.

ap

[/quote]

Äidin olisi pitänyt tehdä asialle jotain, ennenkuin ajautuu tuohon tilaan. Mutta kun paskat on housussa, niin seuraavaksi puolison paikka on toimittaa äiti hoitoon ja huolehtia lapset. Jos puolisoa ei ole... niin sitten vaikka kaupan kassa, jos ei muiden kanssa ole tekemisissä.

Puolisolla.

Vastuu on tietenkin perheenäidillä itsellään.

Joo, mutta kun mä juuri aloituksessani toin esiin, että entä jos perheenäiti ei näe omaa tilaansa. Ei siis "pysty" ottamaan vastuuta siitä, mitä ei edes tunnista itse.

ap

Ihan kenellä tahansa joka asian huomaa.

[quote author="Vierailija" time="13.02.2015 klo 08:52"]

Joo, mutta kun mä juuri aloituksessani toin esiin, että entä jos perheenäiti ei näe omaa tilaansa. Ei siis "pysty" ottamaan vastuuta siitä, mitä ei edes tunnista itse.

ap

[/quote]

Se ei poista vastuuta. Ihan niin kuin juopuneen vastuuta omasta tilastaan ei poista se, ettei hän pysy jaloillaan. Muut voivat toki auttaa, mutta ihmisellä itsellään on aina viime kädessä vastuu itseaiheutetuista ongelmista. -3

Aina ollaan naama norsunvitulla haukkumassa yhteiskuntaa ja vaatimassa yhteiskunnan puuttumista (esim eerikan tapaus). No, kenen viranomaisen tehtävä on puuttua, jos äiti on väsynyt, masentunut tai uupunut? Mun kokemus on, että täällä saa pää kainalossa porskuttaa ja painaa, eikä kukaan tee yhtikäs mitään.

[quote author="Vierailija" time="13.02.2015 klo 08:41"]

Jos äiti voi henkisesti niin huonosti, ettei käytännössä enää itse "näe" omaa tilaansa.

Onko vastuu sinun mielestäsi:

1. Yhteiskunnalla? Jos, niin kenellä toimijalla?

2. Puolisolla eli omalla ydinperheellä?

3. Lähisukulaisilla?

4. Ystäväverkostolla?

[/quote]

Ei kenelläkään noista. Vain ja ainoastaan itse on vastuussa itsestään eikä kukaan muu.

[quote author="Vierailija" time="13.02.2015 klo 08:52"]

Joo, mutta kun mä juuri aloituksessani toin esiin, että entä jos perheenäiti ei näe omaa tilaansa. Ei siis "pysty" ottamaan vastuuta siitä, mitä ei edes tunnista itse.

ap

[/quote]

No sitten se on perheenäidin oma ongelma.

Kiva tätä yksilökeskeistä kulttuuria. Irvokasta. Kukaan ei välitä toisesta, yksin on pärjättävä. Ei kenelläkään ole vastuuta toisesta ihmisestä, edes se ei paina, jos väsynyt äiti on vastuussa pienistä puolustuskyvyttömistä lapsista.