Mika mun on, kun ahdistun ihan kauheesti vauvojen itkusta? Meilla on ollut 3 tosi itkuista vauvaa ja silloin viela jotenkuten pysyin jarjissani.

Mulla ollut aina sellainen säälitys-auttamis-tunne kun jonkun vauva itkee..ihan siis aina. Omista lapsistani toinen on ollut erityisen itkuinen ja sen on kestänyt koska on itse ollut tilanteessa sekä tehnyt kaikkensa.



Uskoisin että kyse voi siis olla siitä että muistot joko palaavat mieleen tai sitten ihan tavallinen äitiyteen liittyvä asia: Naiset ovat herkkiä vauvan itkulle vaikka eivät olisi äitejäkään. Meissä se on sisäänrakennettua.

kauheeta ahdistusta vauvan itkun kuullessani kun esikoinen ja kuopus oli vauvoja ja jonkun aikaa sen jälkeen. Mä luulen että se johtui siitä että mun lapsetkin oli itkuisia vauvoja ja yöllä kun oli väsynyt niin olisi halunnut vaan nukkua mutta sitten alkoi pelottaa että kohta se herää ja sitten kun se itku kuului niin ahdisti. Tuntu just tosi pahalta, sydän kurkussa ja hikoilutti ja oli semmonen kauheen ahdistunut olo sisällä. Tätä jatku siis vielä senkin jälkeen kun omat lapset oli " pahimman" vauva ajan ohittaneet ja sama ahdistus nousi vieraankin vauvan itkusta. Tuli semmonen olo että ei kai taas. Jossain vaiheessa se meni sitten ohi. Esikoisen aikaan se oli pahempana ja kesti pidempään ja keskimmäisen aikaan ei sitä tullut ollenkaan ja taas kuopuksen aikaan se iski.

luulin että mussa on jotain vikaa...



mutta mä ahdistun niin että alan joskus itsekin itkemään.

tai sitten suutun vauvan itkusta mutta ... nielen sen kiukun ja taas ahdistun ja sitten kun vauvan itku loppuu...loppu ahdistus yms. ja olen normaali oma itseni.



kunnes itku alkaa uudestaan...



tämän takia teen kaikkeni ettei itku kestäisi kauaa...



mutta mutta...

tää kakkoslapsi kärsiikin sitten koliikista....onneksi mies on tukena.

Pääsen irtautumaan välillä.