"Tunnesyöjät"

No vaikeaa se on, valitettavasti. Normaalisti ihminen syö nälkäänsä ja ymmärtää kun tulee kylläiseksi, näissä tapauksissa syödään esimerkiksi suruun eikä sillä ole mitään tekemistä nälän/kylläisyydentunteen kanssa. Ja ajan kanssa tilanne pahenee ja korjausliike on vaikea.

No, minulta kesti 15 vuotta murtaa tunnesyömisen lukot kohdallani. 15 pitkää vuotta ja +50kg. Lapsuudesta alkanut helvetti, joka muuttui ahmimishäiriöksi matkalla.

Ensimmäinen asia, jonka lääkäri minulle sanoi, oli "nyt älä mieti laihduttamista vaan keskityt saamaan itsesi kuntoon", kun kerroin että pääsin vihdoinkin irti ahmimisesta.

"Kiitos asiantuntemuksestasi".

En mä vain ole kuullut kenenkään sanovan noin. Lähinna niin, että sitä ruokaa on pakonomaisesti syötävä, kun tulee elämässä paha paikka eteen. Ei sitä kukaan haluaisi tehdä, mutta jokin päässä sanooo, että syö, tulee parempi olo. Vitun tyhmäähän se on, mutta en mä ainakaan sano, että mä olen lihava sen takia, kun mä syön tunteideni takia.

Tunnesyöminen on vielä huomattavasti vaikeampi asia kuin tunnejuominen. Alkoholinkäytön voi lopettaa kokonaan, mutta ruokaa ihminen tarvitsee päivittäin.

[quote author="Vierailija" time="19.09.2014 klo 10:21"]

Tämä on ryhmä, jolta aina pääsee lause: "En voi laihduttaa, koska olen tunnesyöjä"

[/quote]

Ihanko on ryhmä ihmisiä, jotka sanovat noin? En ole koskaan kuullutkaan. Tuntemani tunnesyöjät nimenomaan laihduttavat, mutta vaikeaa on kun ensiksi täytyy parantua tuosta tunnepuolesta ja sen päälle vielä pudottaa painoa.

Kylläpä sinä Ap olet nyt parempi ihminen kuin moni lihava, siksi että olet elämässäsi säästynyt tunnesyömistä laukaisevilta traumoilta. Tiesitkö, että muun muassa vähättelyn ja halveksunnan kokemukset voivat laukaista ahmimiskohtauksen?