Saamattomuus ja väsymys, masentunutko?

Hei... asia koskee itseäni ja saamattomuuttani. Tämä alkoi noin puolisen vuotta eron jälkeen. Erosin siis aviomiehestäni jonka kanssa minulla on useampia lapsia. Muutimme noin vuosi sitten erilleen. Ero oli yhtä helvettiä, siis kylläkin suht siisti, mutta todella raskasta aikaa. Koin tekeväni hidasta kuolemaa ja eläminen oli päivästä toiseen selviytymistä. Jaksoin melko hyvin kaikki asunnon etsimiset ja muutot jne. Mutta kesän jälkeen aloin väsyä, tuntuu kuin olisin jotenkin lamaantunut.

Kotona jaksan tehdä juuri ja juuri pakolliset hommat. Tiskejä kertyy ja huusholli on vähän väliä hujan hajan. Lapsista huolehdin ja he saavat kunnon ruokaa jne. mutta ylimääräisen ajan olen lähinnä netissä. Ei kiinnosta lenkkeily tai muukaan. Ystäviäni näen usein, ja käyn jopa ulkona välillä viikonloppuisin kun lapset ovat isällään tai mummolassa. Mutta esim. opiskeluni on täysin katkolla. Käyn töissä, mutta opiskeluun liittyviä tehtäviä en saa kirveelläkään vietyä eteenpäin. Olen kuin jotenkin pysähdyksissä. Väsyttää ja iltaisin tuntuu että nukahdan seitsemän aikaan vaikka istuma-asentoon jos olen hetken paikoillani.

En ole aiemmin ollut tällainen saamaton vätys. En varmasti ulospäinkään sellaiselta tällä hetkellä näytä, olen kyllä huoliteltu ja koti siisti aina kun joku tulee kylään tms. Voinko olla jotenkin uupunut tuosta erosta tavallaan viivellä, eli prosessin aikana piti olla vahva mutta nyt on tullut väsymys? Raivostuttaa oma itseni, kun en saa ns. otettua itseäni niskasta kiinni ja laitettua vauhtia! En jaksa uskoa, että olisin masentunut koska minulla ei ole mitään kuolemanajatuksia enkä koe tulevaisuutta toivottomana, en itkeskele juurikaan enkä näe itseäni huonompana kuin muut tai kelvottomana tms. Mutta ei kai saamattomuuskaan itsessään ole mikään diagnoosi?!