Muka-empaattisuus ärsyttää
Kaikilla meillä varmaan on kokemusta siitä. Joku on NIIN huolissaan jostakusta, mutta kun tulisi tilaisuus oikeasti auttaa, mennään ohi niin että kengänkannat kopisee.
Kaksi esimerkkiä. Kerroin joku aika sitten kavereille perheeseen osuneesta vakavasta sairaudesta. Sain myötätuntoisia sanoja ja halauksia. Koska en kumminkaan ole ihmistyyppiä, joka koko ajan elämöisi ongelmillaan, kukaan ei ole sittemmin kysynyt jaksamista tai muuta sellaista, sen sijaan olen kuullut ihmettelyä, miten en jaksa osallistua yhteisiin rientoihin, "on se niin kumma".
Tyttären luokalta muutti toiseen kouluun yksi tyttö, jolla oli ongelmia kotona ja joka oli kokeillut alkoholia. Nyt ko. tyttö on muuttanut takaisin, ja ystäväporukan muut tytöt olivat etukäteen kohkanneet, kuinka "huolissaan" ovat ko. tytöstä ja hänen ongelmistaan. Käytännössä vastaanotto oli kumminkin hyinen, palaaja suljettiin sosiaalisen ryhmän ulkopuolelle.
Tämmöisiä arjen pieniä juttuja... Ei siinä mitään, ihmisillä on rajallisesti aikaa ja energiaa huomioida muita. Mutta mitä, jos ette siinä tapauksessa edes teeskentelisi? Jos oikeasti olette huolissanne jostakusta, osoittakaa se teoin, ei sanoin niinkään.
Osaatko sinä erottaa muka-empaattisen teeskentelyn aidosta välittämisestä?
Kommentit (10)
3, juteltiin kotona etukäteen hänen kanssaan X:n paluusta ja korostin, että vaikka hän ei haluaisikaan Xää sydänystäväksi, koulussa hänet pitää ottaa mukaan porukoihin. Että miltä se tuntuu, jos tulee syrjityksi.
Tytär on harvoja luokassa, jotka juttelevat X:lle. On aika ikävässä välikädessä, koska jos nyt jättäytyy ko. X:n kaverikwsi, tipahtaa itsekin ulos entisten kavereiden porukasta, eikä kumminkaan ole koskaan ollut X:n ystävä varsinaisesti. Vähän liian kova uhraus sekin. Yrittää nyt tasapainoilla siinä välissä, mikä on 14-vuotiaalle aika haastava homma.
ap
Mä olen oppinut jo aikoja sitten, että yleensä se sakissa, joka eniten ja ekana voivottelee muiden ongelmia on se, joka vähiten panee tikkuja ristiin ongelmissa olevien todelliseksi auttamiseksi.
[quote author="Vierailija" time="14.11.2014 klo 09:20"]
Mä olen oppinut jo aikoja sitten, että yleensä se sakissa, joka eniten ja ekana voivottelee muiden ongelmia on se, joka vähiten panee tikkuja ristiin ongelmissa olevien todelliseksi auttamiseksi.
[/quote]
Aika samaa mieltä. Ei toki niinkään, että kaikki, jotka kuuntelevat ilmeettömänä tai eivät osoita myötätuntoa olisivat muka salaa kamalan avuliaita ja empaattisia. Mutta että VÄLTTÄMÄTTÄ sellainen voivottelu (hyvä sana kuvaamaan muka-empaattisuutta) ei korreloi avuliaisuuden ja aidon välittämisen kanssa.
Kakkonen, otit esille hyvän pointin. Meitä naisia varsinkin kannustetaan ja jopa ihan kasvatetaan olemaan käytökseltämme empaattisia. Mutta välttämättä se ulkokultainen myötätunto ei ole aitoa.
ap
Joskus sensaatiohakuisuus naamioidaan muka-empatiaksi. Halutaan jauhaa jonkun ongelmista ja näennäisellä teko-empatialla saadaan oikeutus puhua toisten henk.koht. asioista, aroistakin sellaisista. Kuvottavaa!
Joo. Ongelmatilanteissa aito ystävyys punnitaan. Siihen asti on helppo teeskennellä hyvää ystävää ja empaattista, kunnes tarvittaisiin tekoja. Kaikki vakavasti sairastuneet tietää, että osa hyvistä ja läheisistäkin ystävistä voi paljastua mätämuniksi, kun pitäisi tukea vaikka syöpään sairastunutta ystävää.
[quote author="Vierailija" time="14.11.2014 klo 09:26"]
Joskus sensaatiohakuisuus naamioidaan muka-empatiaksi. Halutaan jauhaa jonkun ongelmista ja näennäisellä teko-empatialla saadaan oikeutus puhua toisten henk.koht. asioista, aroistakin sellaisista. Kuvottavaa!
[/quote]
Hyvä pointti, tuotakin tosiaan tapahtuu. Toisen ongelmista tulee ohjelmanumero.
ap
ap puhuu asiaa, mutta jo ootinkin, koska palstan alapeukuttaja iskee... kaikki me varmana joskus teeskennellään, koska meiltä tietyissä tilanteissa odotetaan sosiaalisesti tietynlaista reaktiota, mutta ei ap nyt varmaan siitä puhu, että ottaa myötätuntoisen ilmeen ja sanoo ottavansa osaa, kun joku alkaa kertoa ongelmistaan. se on lähinnä hyvää käytöstä. mutta sellanen piutkälle viety muka myötäeläminen ja oman huolestuneisuuden toitottaminen mahdollisimman monelle on keino korostaa omaa erinomaisuuttaan ja hyvyyttään. todellista apua antavat ihmiset harvemmin elämöi siitä avustaan ympäristölle.
10, kiitos hyvästä täsmennyksestä. Olet oikeassa, pieni myötäeläminen oudon ihmisen epäkiinnostavia juttuja kohtaan on hyvää käytöstä, mutta tosiaan tarkoitan enemmän tuollaista ryhmässä esiintymistä.
ap
Näinhän se on. ihmisten kuuluu (muka) olla syvästi tuntevia ja osoittaa niitä tunteita ja puhua puhua puhua niistä tunteista, koko ajan ja kaikille. jos ei sitä tee, on kylmä ihminen. mä väitän, että tunnepölinä ei ole sama asia kuin empatia.