Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Kun kukaan ei välitä
18.09.2014 |
Olen 15v tyttö. Menestyn koulussa hyvin, mutta minulla ei ole koulussa kavereita, koska olen iso paljon isokokoisempi kuin muut. Tai no onhan minulla yksi ystävä, ystävä joka ei voi olla kanssani koulussa koska tulee siten kiusatuksi. Olen hyväksynyt sen että olemme tekemisissä lähinnä vain vapaa-ajalla. Mutta silti ahdistaa mennä kouluun. Joka päivä. Samat viiltävät katseet jotka pureutuvat selkääni. Ne kuiskimiset minusta jotka kuulen. Kuulen ystävältäni usein jälkeen päin mitä kaikkea paskaa minusta on taas puhuttu. Se sattuu vaikka yritän olla ystäväni kanssa välinpitämätön kaikesta siitä paskasta mitä minusta puhutaan.. vaatteista, ulkonäöstä, hiuksista... kaikesta. Minulla oli puolitoista vuotta ystävä. Jolle pystyin kertoa lähes kaiken ja hn lohdutti. Olin ollut muutaman päivän pois koulusta ja hän sanoi kun tulin kouluun että haluaa olla välillä muidenkin kanssa. Eikä olla sen jälkeen puhuttu. Kotonakaan ei hyvin mene. Vanhemnat valittavat toisistaan minulle jatkuvasti. En kestä kuunnella sitä. Tekee pahaa kuunnella sitä koko ajan. Jos olen tavallista väsyneempi tai mikään ei onnistu niin heti sanotaan että painu yläkertaan siitä kun pitää naamaa väännellä jatkuvasti. En saa tukea vanhemmiltani. Olen yrittänyt ottaa puheeksi äitin kanssa painonpudotukseni ja että haluaisin syödä terveellisemmin, menkat, ja että tarvitsisin siteitä yms... menkat alkoi 12 vuotiaana enkä ole saanut yhtään siteitä. En uskalla käydä yksin ostamassa kun asun pikku paikkakunnalla. Wc paperilla on pitänyt pärjätä. Kaikki tämä aiheuttaa minulle raivokohtauksia. En pysty hillitä itseäni. Saan niitä vain kotona. Ja niistä saa kärsiä huonekalut kuin pienemmät sisarukseni. Koirani on ollut minulle tukena. Se ei riitä. Perheessäni on rahahuolia ja välit on kireällä aika usein. Kuraattorille tai terkkarille en halua mennä puhumaan. Itsemurha ajatukset pyörivät päässä päivittäin. Mutta en vahingoita itseäni. En polta, viiltele, enkä käytä alkoholia tai huumeita. Minulla on palava halu näyttää. Näyttää että olen vahvempi kuin muut. Haluan pudottaa painoa. Haluan esittää mielipiteeni ja olla oma itseni ilman muiden painostusta. Haluan ylioppilaaksi. Mummuni sanoi ettei minusta tule ylioppilasta vaan serkustani jonka KA on vajaa 8. Omani on vajaa 9. Kertokaa mitä teen ?
Kommentit (60)
[quote author="Vierailija" time="19.09.2014 klo 17:06"]
Ei ihme ettei oo ystäviä jos oot hirveä tankkeri t.15v 35kg
[/quote]Paino ei ole aina itsestä kiinni! Olen 178cm 55 kg, enkä pysty juurikaan liikkumaan sairauden vuoksi. Älä hauku täällä muita!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.09.2014 klo 17:06"]Ei ihme ettei oo ystäviä jos oot hirveä tankkeri
t.15v 35kg
[/quote]
No aika harva tuon ikäinen on noin 135 cm kuten sinä todennäköisesti olet. Jos olisit normaalipituinen, olisit jo sairaalassa. Ei kannata ylpeillä tuolla!
Aika paljon samaa sun tarinassa ku mun kouluaikoina. Tosi ikävän kuulosta, mä otin äidiltäni aikoinaan "rättejä", ei tarvinnu men ostaa itse, mut toivo ain et niit sit on kans ku itse tarvii, ettei tarvi pyytää hakee. Olis tarvinnu ol samanlaine ku kaikki muutki, kotona mul oli paljonki kavereit eikä kiusaamist ollu vaan koulussa, olin myös hiljane, ku en saanu niihi yhteyttä, ni miks olisin paljo puhunu??? Olis tarvinnu varmaa juoda joka viikonloppu ja tupakoidakki ja discois käydä, ei vaan kiinnostanu, mul oli parempaa tekemist tai sit en vaa voinu, ku mun vanhemmat joi, joten oli huoli mitä siä koton tapahtuu. Ja kyllä mullakin oli tuolloin koira, josta oli suuri apu, jos sitä ei olis ollu, olisinkohan jaksanu, mun kiusaamist oli ala-asteelt asti
[quote author="Vierailija" time="19.09.2014 klo 17:45"][quote author="Vierailija" time="19.09.2014 klo 17:06"]Ei ihme ettei oo ystäviä jos oot hirveä tankkeri
t.15v 35kg
[/quote]
No aika harva tuon ikäinen on noin 135 cm kuten sinä todennäköisesti olet. Jos olisit normaalipituinen, olisit jo sairaalassa. Ei kannata ylpeillä tuolla!
[/quote]
Oon kyllä 155cm!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.09.2014 klo 00:20"]Voi sinua, laita sähköpostiosoitteesi niin voin olla ystäväsi :) Olen 20 v tyttö Helsingistä!
[/quote]
Haluatko vielä sähköpostiosoitteeni ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuoruus on vaikeaa aikaa kaikille. Jos et voi puhua vanhemmillesi niin kirjoita heille kirje, vaikka tämä minkä laitoit tänne. Jos et saa vanhemmiltasi siderahaa niin eikö mummu voi auttaa? Sinun pitää nyt kuitenkin yrittää kertoa vanhemmillesi mikä on hätänä, he eivät tiedä jos et sitä kerro. Joskus voi olla niin, että pitää nuorenkin kertoa asioistaan vähän voimakkaammin ja kovaäänisemmin, että vanhemmat tajuavat. Terkkarilla on vaiti-olovelvollisuus voit hänellekin puhua tai koulukuraattorille. Mutta älä huoli, aivan varmasti elämäsi vielä kirkastuu. Siunausta!
En saa keltään rahaa :(. Asun kotona niin em kuulemma tarvitse rahaa mihinkään. Jos menen terkkarille tai kuraattorille puhumaan niin se vain pahentaisi tilannetta. On helpompi sanoa vain että kaikki on hyvin. Vaikka kaikki on juuri päin vastoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.09.2014 klo 20:07"]
En saa keltään rahaa :(. Asun kotona niin em kuulemma tarvitse rahaa mihinkään. Jos menen terkkarille tai kuraattorille puhumaan niin se vain pahentaisi tilannetta. On helpompi sanoa vain että kaikki on hyvin. Vaikka kaikki on juuri päin vastoin.
[/quote]
Onpa huono homma. Puhu sitten vanhemmillesi, kyllä tyttö siteet tarvitsee! Tai mummulle jos hänelle on helpompi puhua.
No ei voi olla totta. Luulisi nyt äitisi ymmärtävän, että tyttärellään on todennäköisesti kuukautiset alkaneet, jos ikää on 15-vuotta? Jos koulussasi on kuraattori niin mene nyt puhumaan hänelle.Tai sille terkkarille. Jos vanhempasi ovat niin välinpitämättömiä, etteivät osaa huolehtia sinun perustarpeistasi, tarvitset ulkopuolista apua. Ja sen sidepaketin voit aivan pokkana ostaa kaupasta - asuit sitten minkälaisessa tuppukylässä tahansa!
Ysin keskiarvolla sinä olet todennäköisesti lahjakas tyttö ja pääset lukioon, jos sinne itse haluat. Se voi muutenkin osoittautua hyväksi muutokseksi sinulle. Ehkä ne pahimmat pissistyypit yläasteelta eivät tule sinne, vaan pääset kouluun, jossa voit aloittaa puhtaalta pöydältä ja saada uusia ystäviä. Kaikki sympatiat täällä ovat puolellasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Unohdin vielä mainita, että kesäsin meille tulee samanikäinen tyttö kuin minä noin kuukaudeksi ja se on yhtä helvettiä. Äiti ostaa hänelle siteet yms.. ja hemmottelee ja melkein lässyttää hänelle. Huomaan selkeästi että hän pitää enemmän hänestä kuin minusta ;(
Hei, haluaisin aivan aluksi sanoa, että kyllä sinusta välitetään täällä netin takana ja tunnetaan empatiaa tilanteestasi. Nuoruus on tosiaan vaikeaa aikaa, tuo ikä ehkä kaikkein vaikeinta. Pari vuotta ja alkaa helpottaa, säilytä usko itseesi! Nuorena kaikkiin asioihin ei ole mahdollisuus itse vaikuttaa, kotona on pakko asua, koulussa on pakko käydä, ei myöskään ole omaa rahaa. Olen jo aikuinen nainen 48 vuotta, kaksi lähes aikuista poikaa. Samanalaisia nuoruuden kokemuksia kuitenkin noista kuukautissuojista lähtien, eli vessapaperit käytössä. Tässä rohkaisisin pyytämään niiden ostoon rahaa, ja uskaltautumaan sinne kauppaan. Kaikki naiset niitä ostaa, luonnollinen asia. Toki hiukan pokkaa tarvitaan aluksi, myönnän. Tai sitten menet äitisi kanssa ruokakauppaan mukaan ja laitat ostoskärryyn paketit sen kummemmin kommentoimatta.
Koita pari vuotta jaksaa tuota inhottavaa takana puhumista tietäen, että se on kypsymättömien ihmislasten toimintaa, ihmislasten jotka eivät vielä ole oppineet empatiaa ja yleensäkään tavoille. Jätä se voimiesi mukaan omaan arvottomuuteensa. Ja tiedä, että olet arvokas, ainutlaatuinen ihmispersoona. Nämä kokemukset vahvistavat sinua, ja lopulta tajuat elämää ja ihmismieltä paremmin kuin nämä kiusaajat, ja myös paremmin kuin isovanhempasi, jotka hekin ovat vain ihmisiä. Sinusta on mahdollista kasvaa empatiakykyinen ja kaikkea elämää ymmärtävä, anteeksiantava ja empatiakykyinen vahva ihminen. Se on elämän tarkoitus, ja ne taidot voi oppia vain vaikeuksien kautta. Katri Helana, viisas nainen, sanoo uudessa kirjassaan tämän tiivistetysti yhdessä lauseessa "Kiitos kaikista elämän myrskyistä, jokainen niistä antaa tilaisuuden ymmärtää laajemmin." Kaikkea hyvää matkallesi, minä uskon sinuun. Ja aivan varmasti sinusta tulee ylioppilaskin. -tuula
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.09.2014 klo 20:24"]
Unohdin vielä mainita, että kesäsin meille tulee samanikäinen tyttö kuin minä noin kuukaudeksi ja se on yhtä helvettiä. Äiti ostaa hänelle siteet yms.. ja hemmottelee ja melkein lässyttää hänelle. Huomaan selkeästi että hän pitää enemmän hänestä kuin minusta ;(
[/quote]
Äidit tuppaa olemaan joskus hiukan vieraskoreita, ja haluavat sitä kautta itselleen hyväksyntää. Inhimillistä, mutta ei sinua kohtaan oikeudenmukaista. Joskus omallekin äidille on vaikea puhua jos välit eivät ole kovin läheiset. Olisiko mahdollista, että kirjoittaisit äidillesi kirjeen jossa kertoisit nämä sinua harmittavat asiat ja mitä toivoisit niille tehtävän. -tuula
Hei, voit tehdä vanhemmista valituksen lastensuojeluviranomaisille.
http://www.lastensuojelu.info/sf/palvelut.html
Onko vanhempasi jotenkin sairaita? Pelasta itsesi ja sisarukset
Ei, ei kirjeet auta. Jos mainitsen mikä minua harmittaa niin vastaus on yleensä sitä luokkaa että tekisi mieli mennä omaan huoneeseen ja laittaa ovi kiinni antaa itkun tulla. Tai jos jotain tapahtui niin ei se kauaa kestä. Olen niin väsynyt, turhautunut, ahdistunut yms... tähän tilanteeseen.
Enkä halua tehdä lastensuojeluolmoitusta. En halua rikkoa meidän perhettä tai sitä mitä siitä on vielä jäljellä. En halua tuntea sitä syyllisyyttä.
Laihduta ja koita olla kaunis ja normaali! Ei se oo niin vaikeeta :D jos haluat että jotain tapahtuu ni ryhdy toimeen. Muutkin joutuu nähdä vaivaa ollakseen haluttava.
Ei ihme ettei oo ystäviä jos oot hirveä tankkeri
t.15v 35kg