Miten reagoisit jos 19-vuotias tyttäresi pamahtaisi nyt paksuksi?
Tyttäresi on juuri valmistunut ylioppilaaksi. Vauva ei ollut suunnitellut, mutta hän aikoo pitää sen. Tyttäresi on jo vuoden ajan seurustellut poikaystävänsä kanssa.
Mitä mieltä olisit?
Kommentit (22)
Onnittelisin ja olisin tukena. Lapsen tulo on aina iloinen asia ja varmasti tyttäreni pärjäisi kun apuakin on tarjolla. Eli siis iloitsisin iloisesta yllätyksestä.
Itse sain esikoiseni 22 vuotiaana vuoden yrityksen jälkeen ja mielestäni kastepappi kysyi ihanasti, että onko kyseessä yritetty lapsi vai iloinen sattuma. :)
No kappas. Teki sitten saman kuin äitinsä. Tosin olin silloin jo naimisissa ja olen edelleen.
Onnittelisin. Mitä muuta siinä tarvitsisi muka tehdä?
Silloin kun hän on nukkumassa, minä teen hänelle henkari-tempun.
Olisin vähän pettynyt. Mä kuitenkin olisin saanut tyttäreni jo 3-vuotiaana, niin ei senkään nyt olisi tarvinnut noin kauaan odotellan.
Olisin superonnellinen, sillä lapset on hyvä tehdä nuorena ja haluankin jo mummoksi! :)
Kysehän on kuitenkin pääasiassa siitä, että 19-vuotiaiden suhde (varsinkaan nykyisin) ei tule kestämään kauaa. Lapsi tosin tuo (toivottavasti) myös isälle sidosta pysyä kiinni kokonaisuudessa, jonka hän itse on saanut aikaan. Toivon todellakin, että teillä asiat menevät niin, että lapsen myötä pysyvä liitto saadan aikaan. Mitä elämä sitten myöhemmin tuo niin tuo.
Miettisin mikä on se pamaus joka saattaa paksuksi.
Olisin järkyttynyt, kuten tyttärenikin. Mutta lohduttaisin ja olisin tukena. Vakuuttaisin, että yhdessä pärjätään. Sanoisin, että harva ihminen tänne maaimaan suunnitellusti syntyy. Kertoisin, että lapsi ei estä opiskeluja tai muita haaveita mutta voi vähän hidastaa niitä. En käyttäisi sanontaa "pamahtaa paksuksi".
Vastaan nyt itselleni, kun kuulostin luettuani viestin aivan paatokselliselta uskovaiselta. Eli olen jopa ateismiin taipuvainen, mutta maalaisjärjen omaava peruskansalainen. Kyllä lapsella varmasti olisi hyvä olla isä , mutta 19-vuotias luultavasti tulee saamaan myös muita lapsia. Eli isä kyllätoivottavasti tulee. Kunhan äiti muistaa olla äiti.
Kyllä olisin järkyttynyt jos tytär pamahtaisi nyt paksuksi. Keväällä 19v ylioppilas. Olisi varmasti itsekin järkyttynyt. Yrittäisin tukea
[quote author="Vierailija" time="10.09.2014 klo 12:20"]
Kysehän on kuitenkin pääasiassa siitä, että 19-vuotiaiden suhde (varsinkaan nykyisin) ei tule kestämään kauaa. Lapsi tosin tuo (toivottavasti) myös isälle sidosta pysyä kiinni kokonaisuudessa, jonka hän itse on saanut aikaan. Toivon todellakin, että teillä asiat menevät niin, että lapsen myötä pysyvä liitto saadan aikaan. Mitä elämä sitten myöhemmin tuo niin tuo.
[/quote]
Kertoisitko, milloin suhteeni tulee päättymään? Kauanko pitää vielä odottaa, että tämä suunnaton onni ja rakkaus yllättäen loppuu? Aloin seurustella 17-vuotiaana, menin naimisiin 19-vuotiaana, esikoinen 20-vuotiaana ja sen jälkeen kolme lasta. Maisteriksikin ehdin valmistua päivää ennen 30-vuotissynttäreitäni.
Terveisin 34-vuotias.
[quote author="Vierailija" time="10.09.2014 klo 12:27"]Kyllä olisin järkyttynyt jos tytär pamahtaisi nyt paksuksi. Keväällä 19v ylioppilas. Olisi varmasti itsekin järkyttynyt. Yrittäisin tukea
[/quote]
Hihittelen täällä mielikuvalle "pamahtaisi paksuksi" :D
Tekisin tietenkin ensiksi 5 "erilaista" mutta saman tyyppistä aloitusta av:lle, uppaisin niitä jatkuvasti ja sitten vasta päättäisin miten reagoisin....
Alkaisin tuhertaa itkua ja kieltäisin lapseni =)
Voi vea sentään. Jokainen, joka tähän viestiin on vastannut alapeukulla saa kyllä selittää miksi niin on tehnyt!!!
[quote author="Vierailija" time="10.09.2014 klo 12:20"]
Kysehän on kuitenkin pääasiassa siitä, että 19-vuotiaiden suhde (varsinkaan nykyisin) ei tule kestämään kauaa. Lapsi tosin tuo (toivottavasti) myös isälle sidosta pysyä kiinni kokonaisuudessa, jonka hän itse on saanut aikaan. Toivon todellakin, että teillä asiat menevät niin, että lapsen myötä pysyvä liitto saadan aikaan. Mitä elämä sitten myöhemmin tuo niin tuo.
[/quote]
Olisin aluksi järkyttynyt, mutta sitten yrittäisin tukea lastani parhaani mukaan. Hoitaisin tulokasta niin paljon kuin mahdollista, että lapseni pääsisi jatkamaan opintojaan. Voisin muuttaa samaan opiskelukaupunkiin tyttäreni kanssa, jos onnistuisin saamaan sieltä töitä. Jos tyttäreni ei haluaisi ryhtyä äidiksi mutta ei tehdä aborttiakaan, voisin ryhtyä lapsen huoltajaksi ja ottaa hänet kasvatettavakseni tänne tyttäreni lapsuudenkotiin.
Varmistaisin että hänen lapsensa sasisi paremman lapsuuden kuin oma lapseni sai pamahdettuani paksuksi 19-vuotiaana.