Pakottava tarve myydä!
Se alkoi 3 vuotta sitten, kun jouduin muuttamaan omakotitalosta kaksioon ja talo piti tyhjentää pakolla. Puolen vuoden ajan myin tavaraa kirpputoreilla, netissä, antikvariaatteihin, tuttaville, antiikkikaupoille, rompetoreilla ja divareihin. Paljon tietysti meni myos lahjoituksina UFFille, sukulaisille, tyottomien toimintakeskukselle, kierrätyskeskukseen ja eläinsuojelujärjestolle ja tietysti valtavasti tavaraa ihan kaatopaikallekin. Aluksi tuntui vaikealta luopua tavarasta, mutta pakon edessä siitä vaan hankkiutui eroon ja lopulta alkoi itsekin nähdä tarpeettomana aina vaan enemmän tavaroita.
Avasin myyntituloille oman tilin ja olen kierrättänyt kaikki myyntituloista saamani rahat sitä kautta. Saan ihan käsittämätontä tyydytystä nahdessäni rahojen, ihan pientenkin summien, virtaavan tilille. Pieniähän ne summat yleensä ovatkin, mutta kun tavaraa oli paljon, rahaa alkoi kertyä.
Nyt olen tilanteessä, ettei ole enää oikein mitään myytävää. Tarkkailen kaikkea irtaimistoani koko ajan silla silmällä, että olisiko vielä jotain mistä hankkiutua eroon. Kun saan jonkun lahjan, olen siitä tietysti kiitollinen, mutta toinen mielessä pyyhkäisevä ajatus on, että paljollakohan tämän saisi myytyä. Keräilen vaivihkaa pulloja saadakseni edes jotain "myyntituloa" tililleni. Kävin jopa poimimassa mustikoita myyntiin.
Onko muita käänteiseen ostomaniaan hurahtaneita?
Kommentit (6)
Olisikin aikaa, niin varmasti löysin rahoiksi!
Tarjoa palvelusta kavereille! Laita heidän tavarat myyntiin, hoida postitukset tai noudot ja pidä pieni provikka itsellesi.
Lapsen vaatteita ja tavaroita katselen koko ajan sillä silmällä.
Kirpputoreja kiertelen ihan katselemassa ostettavaa jonka voin sitten myydä voitolla.
juu on, ja ostan jopa "uusia" jotta voin myyda pois kalliimmalla. Viime viikolla ostin vauvan koliikkikeinun ja eilen myin sen pois voitolla. Oma vauva on jo 4 v. Joku pakkomielle kai siis mullakin... :(