Etsin uusista miehistä koko ajan vikoja! olenko hullu

Uusissa suhteissa käyttäydyn ehkä jotenkin häiriintyneesti, huonojen kokemusten takia pyrin koko ajan etsimään myös uusista miehistä sellaisia vikoja että pääsisin taas sinkuksi vapaata elämää viettämään! Ilmeisesti olen sitä naistyyppiä joka on luotu yksinoloon, sillä tunnen itseni paljon onnellisemmaksi yksin kuin jossain huonossa suhteessa missä pitää koko ajan epäillä. Olen suorastaan toivonut olevani luulosairas, mutta aikaisemmat exäni ovat pettäneet ja jättäneet sellaiset arvet, etten osaa luottaa kehenkään enkä opi ja en edes halua oppia luottamaan koska luottamus voidaan aina pettää uudelleen. Mielestäni vain harvat pariskunnat ovat onnellisia ja osa pettää, sekä naiset että miehet, tämänkään vuoksi en luota.

Kaiken lisäksi jos toinen sanoo rakastavansa minua (vaikka sanoisi sen pitkän ajan jälkeen) en yleensä osaa suhtautua asiaan sen kummemmin, en haluaisi kuulostaa tunnekuolleelta mutta.. en tiedä mitä pitäisi vastata, joskus sanon takaisin samaa, joskus en edes vastaa. Välillä on mennyt jopa vuosi ennen kuin olen edes miettinyt etten itsekään käyttäytynyt toista kohtaan aina hyvin. Olen yleensä sekä hyvin selkeä että hyvin epäselvä tunteissani. Kerran ystäväni meni selittämään miehelle, jota tapilin, että minä haluan kunnon suhteen enkä vapaata suhdetta. No mitä minä itse halusin?  en tosiaankaan tiedä, silloin tuntui aivan siltä kuin kaveri olisi työntänyt sanoja suuhuni. Vapaa suhde ei kumminkaan toiminut eikä sekään ollut se,  mitä olisin toivonut, kuten ei koko mieskään. Olin vain ajautunut suhteeseen sen miehen kanssa ja sain aloittaa virheiden etsimisen, niitä löytyi lopulta miljoonia.

Olen myös tapaillut vanhempaa miestä, koska se oli silloin paljon tasaisempaa ja rauhallisempaa kuin nuoren miehen tapailu ja ainainen meneminen. Tuollainen suhde sopi minulle, niin jonkin aikaa, ei kumminkaan ikuisesti. Tapasin myös kunnollisen, kiltin ja "tylsän" miehen joka olisi halunnut katsella leffoja illasta toiseen sohvalla. Silloin ajattelin että mies on ihana, mutta myös äärettömän tylsä ja epäsopiva. Halusin hetken sitä samaa mutta samalla myös ajattelin ettei mies voi olla sellainen mitä sanoo, vaan bilettää sitten salaa muiden naisten kanssa. Ja kuinkas ollakaan myöhemmin paljastui että mies käyttäytyi juuri niin, kuin arvelin, eli siinä osuin oikeaan. Tällä tavalla etsin miehistä koko ajan virheitä. Yhtä exääni testasin feikkiprofiileilla esiintyen uutena naisena ja katsoin kiinnostuuko mies kun tapailtiin. No mitäs kävi, kyllä mies heti kiinnostui ja samalla ymmärsin että mies kyllä pettää tilaisuuden tullen. Kerran olin niin tökerö että hylkäsin samantien yhden nettimiehen (emme koskaan tavanneet) kun kuulin miehen lempiruuasta, tiedän aika naurettava syy mutta koin sen eräänlaiseksi "virheeksi" koska olen "ilkeä." Kyllä suhde kiinnostaisi välillä, mutta en edes halua mitään tylsää tönkköpariskuntaelämää, tai ehkä välillä haluan ja kumminkaan en halua!

Suorastaan nautin tästä että löydän hyvästäkin miehestä vihdoin sen piirteen, josta en pidä ja sitten olen taas täysin vapaa,  ilman huolta huonosta/tylsästä suhteesta. Kiinnitän myös huomiota miehen uskontoon, jos mies edustaa tiettyä uskontoa tai on muuten vain todella uskonnollinen niin ei minua kiinnosta ja koen senkin "virheeksi"/uhaksi koska en ole itse uskonnollinen. Listaa voisi kai jatkaa loputtomiin, ainiin pidän myös "virheenä" sitä jos miehellä on ollut vaikkapa 15 naista ja minulla paljon vähemmän miehiä, aina sanotaan että miehet arvostelevat naisia kumppanien lukumääristä mutta itse harrastan miesten kohdalla täysin samaa ja sitten lasken virheeksi. En usko että pääsen tavoistani koskaan eroon, enkä edes halua