todella pettynyt itseeni

Älä ainakaan tunne syyllisyyttä siitä että otat lääkettä, joka sinua auttaa, sitä rauhoittavaa. Ihmiset on ihan biologisesti erilaisia, toisten hermosto on taipuvainen kiihtymään ylikierroksille pienestäkin. Ja lääkkeet on ihan hyvä keino helpottaa oloaan tarvittaessa. Apua ongelmiisi varmaan saatkin, kun sinulla kerran lääkityskin on, joten eiköhän tuosta parempaan suuntaan olla menossa :) 

Ainakin tiedostat ongelmasi. Siitä se lähtee.

Herkkyys on aivan mahtava asia! Itsekin herkkänä (olen mies) en kestä jos minulle sanotaan jotain ilkeää tai ajattelematonta, mutta hieman olen oppinut suodattamaan asioita. Monet ihmiset nyt vain sattuvat olemaan empatiakyvyttömiä. Kyllähän se ärsyttää aivan suunnattomasti kun itse ei osaa kunnolla puolustautua silloin kun pitäisi, mutta toisaalta tarvitseeko sitä aina ruveta vänkäämään idiottien kanssa? Minusta sinulla ei ole minkäänlaista ongelmaa, mutta suhtautumistasi itseesi voit hieman korjata. Eikä siihen paniikkihäiriöön kuole joten siitäkään ei tarvitse hirveästi stressata.

Mä olen kans herkkä arvostelulle ja epäreiluudelle. Viimeksi eilen työkaveri jyräsi pahasti ja puolusti väärässä olevaa. Nyt kun on yö mennyt ja uusi päivä valjennut, mietin niin, etten edelleenkään halua riidellä tai alkaa puolustusasemiin. Jatkossa ohitan tuon ihmisen-tervehdin kyllä-mutta en muuta.

Hanki itsetunto. Tuolla menolla lapsestasikin tulee kynnysmatto. Molemmilla vanhemmillani on jotain itsetunto-ongelmia, en ole ikinä osannut kunnioittaa kumpaakaan, nykyään tunnen vanhempiani kohtaan lähinnä sääliä ja halveksuntaa kun olivat vähällä tehdä minusta samanlaisen surkimuksen.

Mäkin tunnistan tuosta itseni. Mun oli (ja on jonkun verran yhä) todella vaikea ottaa vastaan negatiivista asennetta ja kommentteja. Menen jotenkin ihan toliltani. 

Huomasin että tilanne paheni kun aloin vältellä näitä tilanteita, ajauduin hiukan erakoksi itseäni suojatakseni. Tästä seurasi se että ne harvat kohtaamiset näiden huonosti käyttäytyvien kanssa nousivat ihan hirveän suureen merkitykseen, vaikka kyse olisi ollut aivan pienestäkin tylyydestä. 

Pakottauduin taas maailmaan, ja nyt pärjään jo ikävien ihmisten negatiivisuuden kanssa. Toki suora agressio yhä ahdistaa, mutta pienemmät osaan ohittaa, ja isommissakin tajuan että tuo ihminen on tässä väärässä ja saanut kurjan kotikasvatuksen tms. 

Älä siis sulkeudu pois maailmasta vaan uskaltaudu kuspäiden keskuuteen. Tiedosta heidän vikansa ja puutteensa ja anna se heille anteeksi, tai ainakin ohita itseesi ottamatta. Vähitellen voit opetella myös rauhallisesti kommentoimaan kun joku ääliö katsoo oikeudekseen aukoa päätään. 

Jaksamista, kyllä se siitä. Ihanaa että kaltaisiasikin on vielä! Herkkyys on hyve!

Tuo voisi olla minun kirjoittamani aloitus eli kohtalotoveri täällä. Pitäisi onnistua kasvvattamaan jonkinlainen kuori ikäviä ihmisiä vastaan.