Lue keskustelun säännöt.
Paska äiti linjoilla, kivittäkää
08.08.2014 |
Olen 24v yh-äiti, minulla on 4v tytär. Olen yksin vastuussa kaikesta, isä jätti meidät.tytön ollessa 2v. Olen kärsinyt vakavasta masennuksesta, kärsin kai edelleen. Lääkitys on, mutta elämä on silti vaikeaa. Rakastan lastani, mutta en jaksaisi enää. Kolme vuotta lääkärillä, psykologilla ja psykiatrilla ravaamista takana, enkä vieläkään haluaisi elää. Mutta on pakko. Käytän nykyään lääkkeitä väärin, ja kuvioon on astunut tissuttelu kerran-pari viikossa. Olen niin huono äiti. Ja täysin hukassa.
Kommentit (8)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eksä on täysin suomalainen, 30v mies. -ap
Tsemppiä! Yritä edes lapsen vuoksi parempaa, hän on viaton kaikkeen! Ja jos jos tulet siihen pisteeseen ettet oikeasti jaksa anna lapsi pois siksi aikaa että voit paremmin.
Turvaudu läheisiisi. Älä häpeä itseäsi tai avuntarvettasi. Ole sosiaalinen, se tuo voimaa jaksaa. Olet paras ja ihabin äiti lapsellesi. Koittakaa iloita elämästä, yritä löytää nauru lapsesi kanssa. Monty python -asennetta.
Lopeta se alkoholilla leikkiminen ja tunnista kipupisteesi jota lähdet purkamaan. Tsemiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulee kamala olo välillä, kun toivon mielessäni, ettei lasta olisi tullut, jotta olisin päässyt täältä pois. Nyt on vaan jaksettava. Arkielämästä selvitään ihan hyvin. Lapsella kaikki ok, on iloinen ja tyytyväinen
Äidillä vaan synkät, pahat ajatukset piinaavaat, ruoskin itseäni aiemmista virheistäni. Toivon, että joku aiheuttaisi minulle jotain pahaa, tunnen ansaitsevani sen. Lohdutonta on jotenkin se, että lääkärinikin jo levitteli käsiään, ei osaa hänkään auttaa. Olen niin yksin. Kunpa voisin herätä jokin aamu iloisena, tuntematta siitä syyllisyyttä. -ap
Minua ei kukaan edes huoli kun olen niin ruma. Olen miehesi kanssa saman ikäinen. Vaikutat mukavalta ihmiseltä. Yritä lapsesi takia olla aikuinen. Hän kuitenkin tarvitsee sinua. Masennus menee vain pahemmaksi kunnes täytät 30v.
Kuulostat sympaattiselta, voimia!