Muita, jotka ei halua äitikavereita, perhekerhoja yms?

Aha

Mä en piittaa tommosista, mut en kyllä koe painostustakaan mihinkään. Oon mielelläni omissa oloissani janäen silloin tällöin omia kavereitani :)

Multa kysellään joka käyntikerralla meidän sos. elämästä, vaikka olen sanonut, että sitä on ihan sopivasti mulle, ja vauvan sos. elämää en estele sitten, kun hän alkaa sitä kaivata. Mä luulen että siellä papereissa lukee musta jotain "epäsosiaalinen, yritä patistaa hankkimaan kavereita" kun se tulee aina puheeksi. Mä mietin et onko mun mentävä neuvolan mieliksi johonkin, niin sovin muottiin ja saavat rauhan :P

Mä tykkään avoimesta kerhosta ja meillä kun on monta lasta ja kaikkia vienyt kerhoilemaan niin siinä on jos jonkinlaista mammaa vuosien aikana nähty :)
Mutta kaikkia alueen mammoja en ole kerhoissa nähnyt ja puistossakin harva säännöllisesti käy.

Eli mun vinkki on että ole mitä olet! Ei tartte ajatella mitä muut tekee koska kaikilla on omat juttunsa.

On hyvä että alueellasi on kerhoja ja toimintaa sekä niiden olemassaolosta muistutetaan mutta et sinä ole kuin lapsen saanut sinä. . Parasta sinulle on että voit hyvin ja teet sinua kiinnostavia asioita etkä koita miellyttää ketään, ei minun neuvolassa ainakaan sitä toivota.
Neuvolassa kuitenkin se täti puhuu samoja asioita jokaiselle mammalle ja kenties hänestä se on ollut omille kotiäitivuosilleen iloa.

Mutta elä sinä elämääsi kuin sinä toivot ja mikä sen mukavinta jos onnistuu saamaan hyvän arjen. ;)

Me kuitenkin käydään vauvan kanssa ulkoilemassa, museoissa, mummoloissa, luen paljon ja leikin vauvan kanssa. Olen yhteydessä omiin kavereihin. En koe tarvetta mennä rinnakkain vaunulenkille toisen mamman kanssa, en lapsettomanakaan halunnut kaveria mukaan shoppailemaan tai baarin vessaan. Oon kuitenkin huomaavinani että äiti ei voi olla se sama, vaan pitäisi muuttua sosiaaliseksi, ettei vaikuta oudolta mt-tapaukselta. Ja itse tunnistan introverttiyteni ja sen, että lapseni ei sellainen ehkä ole,ja siksi aion kyllä viedä hänet tapaamaan muita lapsia. Mutta minua ei tarvitse viedä tapaamaan muita äitejä. Yleensä kai äidit kokevat nuo tapaamiset henkireikinä, mutta mulle olis henkireikä yksinäisyys, kahvi, suklaa ja kirja/tvsarja. On yksinäisyyttä tarvitsevalle aika hankalaakin olla 24/7 vauvan kanssa.

Mä olen ekstrovertti, ja kierrän silti tollaset kerhot kaukaa, koska en voi sietää äiti-ihmisiä. Meidän paikkakunnalla on 10-kk-neuvola ryhmäneuvola, eli porukalla mennään samaan paikkaan ja jokainen sitten vuorollaan tapaa neuvolatädin. Siinä kun omaa vuoroaan odotellaan, nin voi tutustua muihin äiteihin ja vauvoihin. Mun mielestä se oli kamalaa pakottamista ja olin todella ahdistunut silloin esikoisen kanssa, kohta olis kuopuksen vuoro ja taas sama juttu edessä.

Ja neuvolassa jatkuvasti lykätään seurakunnan perhekerho-lappusia käteen, vaikka olen tuhat kertaa sanonut ettemme kuulu kirkkoon ja näin ollen emme tue seurakunnan toimintoja. Mut ei mee jakeluun.

Stressaan ja ahdistun tuollaisista kahviloista, kerhoista yms. valtavasti. Siksi en niissä käy. Haluaisin äiti-kavereita, mutta milläs niitä saa kun en osaa enää kaverustua. Ollaan sitten vaan sukulaisten ja muiden läheisten kanssa tekemisissä. Neuvolassa aina meillekin puhutaan ja kysellään ollaanko käyty siellä ja tuolla. Lasta ei muut lapset vielä juurikaan kiinnosta, joten senkin takia tuntuu turhalta mennä tuollaisiin.

#8, haa kohtalontoveri. Mikseiköhän sukulaiset riitä neuvolalle? Mullakin on suvussa perhe jossa suht saman ikäinen lapsi, ja tämän äidin kanssa voin puhua, jos joku äitiysjuttu tulee, mistä tarttis puhua toiselle äidille. Eikö sukulainen nyt ole parempikin, kuin joku satunnainen kerhotuttavuus?
ihmettelee ap

Täältä löytyy sympatiaa ja ymmärrystä!!! Olen aivan samanlainen ja koen teennäiseksi kaikki äititapahtumat.
Onneksi läheeisimmillä ystävillänikin on lapsia joten olen saanut jakaa ajatuksia äitiydestä heidän kanssaan. Muuten minun on vaikea ystävystyä jonkun kanssa vain siksi, että satumme olemaan äitejä...
Käyn kyllä lasten kanssa paljon puistossa ja kyllähän siellä helposti tutustuu muihin jotka aina samaan aikaan siellä. Rn kuitenkaan koe mitään pakkoa jakaa itsestäni jotain, äititreffeillä tämä olisi oletus.
Suurin haaveeni ei ole päästä shoppailemaan tai lasilliselle ysyävien kanssa vaan se, että saisin olla yhden illan yksin kotona ja tehdä ihan mitä huvittaa - syödä karkkia ja katsoa jotain turhaa telkkarista :) (ei kovin sosiaalista ja kiinnostavaa siis)

[quote author="Vierailija" time="24.09.2014 klo 17:27"]vauvan sos. elämää en estele sitten, kun hän alkaa sitä kaivata.

[/quote]

Mitenköhän vauva alkaa kaivata sellaista asiaa, jota ei tiedä olevan olemassakaan? Sanooko sinulle eräänä aamuna, että äiti kuules, olisikohan jotain perhekerhoa, jonne voitaisiin mennä?

Jos et halua niin et halua mutta kyllä jo pienet vauvat nauttii toisten vauvojen seurasta.

Meillä oli 5 äidin ja 5 vauvan "rinki" ja treffattiin aina silloin tällöin vaunulenkillä ja sitten mentiin jonkun luokse kaffille tai syömään ja jo ihan pienet vauvatkin oli ihan tohinassa kun oli muita vauvoja ja "vauva-äksöniä" ympärillä.

Ajattelin ennen samallalailla kunnes löysin ihanan ystävän jolla oli samanikäinen lapsi kuin minulla! Onkin tosi kivaa että lapsella on leikkikaveri ja itsellä juttukaveri. Paitsi ilman lapsiakin kyl oltais kavereita niin en laske häntä miksikään äitikaveriksi tms.

[quote author="Vierailija" time="24.09.2014 klo 19:41"]

[quote author="Vierailija" time="24.09.2014 klo 17:27"]vauvan sos. elämää en estele sitten, kun hän alkaa sitä kaivata.

[/quote]

Mitenköhän vauva alkaa kaivata sellaista asiaa, jota ei tiedä olevan olemassakaan? Sanooko sinulle eräänä aamuna, että äiti kuules, olisikohan jotain perhekerhoa, jonne voitaisiin mennä?

[/quote]

Niin, ja osa meistä huomaa miten lapsi viihtyy muiden lapsien seurassa. Omatkin lapset nauttii suunnattomsti kun pääsevät puistoon jossa on muitakin lapsia. Kerhoissa voi sitten porukalla leikkiä piirileikkejä tms joka taas eroaa siitä kun on yksin (tai oman perheen kanssa kotona).

Vaikka lapsi ei saa koskaan karkkia tai ei tanssi piirileikkejä koska niitä et tarjoa niin lapsi niistä voisi suuresti nauttia.

PS. Itse arvostan suunnattomasti kerhotyötä, vanhus- ja vammaistyötä. Ei seurakunnan terapia eroa muusta terapiastakaan. Meillä seurakunnan avoimessa kerhossa raamattua tai uskontoa käsitellään todella vähän, eikä voikaaan paljoa pitää puheita koska lapset ei jaksa kuunnella kauaa: siellä leikitään ja piirretään. Mutta hei: tsemppiä tuohon angstiisi! Sillähän siitä selviää kun kuvittelee mitä toiminta on, kuin lapsi joka sanoo että tuo ruoka on pahaa eikä sitä ole maistanutkaan.

Nro 5, ison perheen äiti joka nuorena liittyi itse kirkkoon ja oli kerhonohjaajana. Pidin mm. kokkikerhoa, me pidettiin ruokarukous kynttilänvalossa ja kiitettiin ruuasta. Toivon, että se tarjosi lapsille jotain hyvää. Jos ei muuten niin se että opeteltiin tekemään ruokaa. ;)

Minun piti ihan erikseen kysyä neuvolassa, onko jotain perhekerhoja tällä paikkakunnalla. Th ei edes tiennyt, mutta kävi viereisessä huoneessa kysymässä ja sai sieltä jonkun lapun, minkä sitten kiinnitti omaankin ilmoitustauluunsa. Meillä siis ei todellakaan tyrkytetä mitään kerhoja täällä.

Minäkään en ole kauhean sosiaalinen ihminen enkä muuten kävisi perhekerhossa, mutta kun ei ole ketään kavereita täällä, niin on se tunti viikossa ihan ok nähdä muitakin aikuisia kuin oma mies, kaupan kassa ja kirjaston täti. En minä sieltä ole ketään ystävää saanut, usein en edes puhu kenenkään kanssa, mutta onhan se mukavaa, kun lapsi saa leikkiä muiden lasten kanssa edes sen hetken viikossa. Täällä ei ole mitään yleisiä leikkipuistoja, joissa lapsi saisi ikäistään seuraa.

Mulle ei ole onneksi tyrkytetty mitään tuollaista. Kerhoissa kävin joitakin kertoja, mutta ei ollut mun juttu. "Äitikavereita" olen kyllä sitten etsinyt, koska muutin ennen lasten syntymää uudelle paikkakunnalle, ja halusin seuraa paitsi itselleni, myös lapselle. Vauva ei välttämättä toisten lasten seuraa tarvitse, mutta mun mielestä mun tehtävä vanhempana on hommata kasvavalle lapselle myös niitä leikkikavereita ja mahdollisuus opetella lapsiryhmässä toimimista, kun niiden taitojen opettelu pikuhiljaa alkaa olla ajankohtaista. Asumme maaseudulla, joten mitään leikkipuistomahdollisuuttakaan ei ole, joten kerhoihin kuskaamisen lisäksi oikeastaan toisiin äiteihin/lapsiperheisiin tutustuminen ja leikkitreffien järjestäminen oli ainoa tapa saada lapselle toisten lasten seuraa. Suoraansanottuna aina ei olisi kamalasti kiinnostanut ottaa meille puolituntematonta ihmistä lapsikatraineen ja vastailla kysymyksiin kuten "tuleeko Keijolta yleensä kovaa vai löysää kakkaa?", mutta joidenkin kanssa kohtasi kemiat niin hyvin että ollaan nykyään läheisiä ystäviä ja tehdään juttuja myös ilman lapsia.

Mulla vasta edessä nuo perhekerhot sun muut. Olen vaan miettinyt,  millaisia ihmisiä niissä käy? Olen kyllä ulospäin suuntautunut, mutta luulenpa, että jos olen kotona lapsen kanssa, en jaksa lässyttää vaan jostain lapsijutuista, luulen,  että anopin ja kälyn kanssa niitä saa puhua tarpeeksi. Kaipaan vastapainoksi seuraa,  jonka kanssa keskustella kirjallisuudesta, tieteestä, yms. Puhutaankohan perhekerhoissa sellaista? 

[quote author="Vierailija" time="24.09.2014 klo 19:41"][quote author="Vierailija" time="24.09.2014 klo 17:27"]vauvan sos. elämää en estele sitten, kun hän alkaa sitä kaivata.

[/quote]

Mitenköhän vauva alkaa kaivata sellaista asiaa, jota ei tiedä olevan olemassakaan? Sanooko sinulle eräänä aamuna, että äiti kuules, olisikohan jotain perhekerhoa, jonne voitaisiin mennä?
[/quote]

Luuletko sä, että me ollaan lapsen kanssa sisällä talossa kaikki aika? Et sitten vissiin osaa lukea. Ei se, että mua ahdistaa ajatus äitikokoontumisista, tarkoita että mä ja lapsi ei koskaan nähtäisi muita ihmisiä.

Mitä perhekerhoissa yleensä tapahtuu? Sain neuvolasta esitteen ja olisin kiinnostunut, mutta mietityttää ne vaatemerkkien esittelyt. Haluaisin tutustua muihin äiteihin mutta en halua ostaa kalliita vaatteita.

testi

Ooh onkohan sama neuvolantäti :) kovin huolissaan kun en käy perhekerhossa yms. Pitäis olla mammakavereita.. Huokaus. Nimenomaan äidillä seuraa ei vauvalla. Mä viihdyn hyvin näin ja oon tyytyväinen.
Lapsiakin useampi jo. Sukulaiset ja muut kaverit ei kelpaa ko neuvolantädille.