3-vuotiasta ei millään saa pois lähtemään puistosta tai

Ja sitten lähdette. Jos huutaa niin ei mahda mitään.

Eli valmistelet lapsen lähtöön jo hiukan aiemmin.

Mää vannon semmosen nimeen että sanot: Lähdetään vartin päästä. Sitten vaikka et KOHTA lähdetään, kun se vartti alkaa tuleen täyteen.



Lapsen innostamiseen voidaan vaikka yhdessä miettiä mitä kivaa tehdään sit vaikka sielä kotona jonne vaikka puistosta mennään. Syömään! Ota lapsi mukaan safkan tekoon; anna vaikka repiä salaattia? Tai kerro mitä filmiä lapsi voisi ketsella, tai olisko ohjelmassa piirustusta. Entä mitä jos lähetettäisiin piirustus vaikka mummolle?



Kyllä mää ymmärrän että lapsi voi kokea tylsyyttä jos menee kovaa.



Joskus kerhonohjauskoulutuksessa meille opetettiin että paras aika lopettaa leikki on kun se on vielä kivaa. Sitten innostetaan uuteen leikkiin!

kun lähdetään kotiin nätisti niin " uskalletaan" tulla takaisinkin. Eli sanon lapsille jos alkaa kiukkuilemaan, että jos taas lähdetään nätisti niin voidaan tulla esim. puistoon takaisin illalla tai huomenna tms. millon ollaankaan tulossa. Toimii! Meillä isompi lapsista, jopa neuvoi kerran kaveriaan, joka sai hepulin meiltä lähtiessään, että näytä äidille miten nätisti osaat pukea ja lähteä niin tulette varmasti uudestaan pian käymään! :) Lapsi rauhoittui kaverin neuvosta.



Ja kertaakaan ei meillä ole tuon säännön aikana ollut kiukku lähtöä mistään.

esim. reitti: mennäänkö kotiin " kaupan vai postin kautta?" .



Näin ei pääse tulemaan tunnetta, että hänet vaan " jyrätään" joka asiassa.