tulipa taas käytyä perhekerhossa ensimmäistä kertaa kesän jälkeen

Siis olen saanut sieltä kavereita, paljonkin. Se vaan vaatii sen, että ilmaisee muille, selkeästi, millainen ihminen on, ja antaa sitä kontaktipintaa itsestään muille. Ja on aidosti kiinnostunut siitä toisen äidin maailmasta, siitä mitä hän ajattelee ja mitä kokee elämässään. Vaikka oltaisiin kovin erilaisia ihmisiä (mitä ei muuten voi tietää ennen kuin kunnolla tutustuu, eikä se silloinkaan ole haitta) ja vaikka siinä kestäisi kauemminkin tutustua.  Se tuteista ja vaipoista juttelu on sitä alkurupattelua, ettei ketään loukata herkässä asiassa (siis äitiydessä ylipäänsä) ja että kaikki pääsevät mukana. Se on kohteliaisuutta kaikki kohtaan. Kun ollaan ryhämänä, on minusta kaikkein tärkeintä, ettei kukaan jää sivuun, ei niinkään se, että juuri MINÄ pääsen keskustelemaan asioista jotka kiinnostavat MINUA. Sen aika on sitten, kun ollaan eteisessä pukemassa lapsia, ja voi siinä ohimennen vaihtaa jonkun kanssa numeroita ja pyytää puistoon, ja kun ollaan riittävästi puistoiltu voi pyytää sitä äitiä lapsineen kotiinsa leikkitreffeille.  Sitten voidaan jo vähän muustakin jutella, kun keskinäinen luottamus on luotu ja hoksattu että synkkaa.

Minä siis toimin niin, että ryhmässä tuen sitä ryhmää, yritän tuoda sinne ryhmätunnelmaa, ja poimin mielessäni sieltä ne ihmiset joiden kanssa haluan viettää enemmän aikaa ja lähestyn näitä sitten myöhemmin.  Sellainen ajatus, että tunnin sohvalla istumisen jälkeen muka tietäisin, millaisia ne muut ihmiset ovat, ja olisin heihin jo valmiiksi tosi pettynyt, on vähän outo.  Siinä yliarvioi oman ihmistuntemuksensa ja aliarvioi täysin ne muut ihmiset.

Joten anna ap niille ihmislle siellä mahdollisuuksia ja vältä sellaista mustavalkoista ajattelu. Siellä kankean rupattelun alla on jo nyt monimutkainen ihmissuhdeverkosto, jota sinä et näe, ja se kehittyy koko ajan. Älä anna sen näennäisen tunnelman hämätä, vaan ala itse toimimaan siinä ryhmässä ja niiden ihmisten kanssa. Luo omat verkostot. Jos siis tosissasi kaipaat kaveria. Mikään pakkohan ei ole, jos ei tahdo. ;)