olen raskaana, en tyhmä enkä vammautunut
Onko pakko neuvoa koko ajan? Voisiko minulle puhua välillä normaalisti?
Osaan itse lukea ruokasuositukset, sitten kun on aika pystyn varmaan tekemään kaikki hankinnat tietämättä kaikkia pikkuputiikkeja/ystävämyyntejä/varastontyhjennyksiä, voin urheilla ihan niin paljon kuin haluan ja etsiä suositukset netistä, minua ei tarvitse kieltää kävelemästä portaita tai käymästä salilla. Kykenen kantamaan ostoskassit, jos tekee tiukkaa niin osaan myös pyytää apua. En ole vielä pohtinut kännykän ostoa saati netin rajoittamista kun lapsi menee eskariin ja opettelen sitten pesemään ja pukemaan vauvan ihan omaan tahtiin kun on sen aika. Nyt ei ole myöskään oikea hetki vaatia minua päättämään työpaikan kahvipöydässä meinaanko jäähyttää lasta minkä ikäisestä eteenpäin.
Ihanaa kun joku joskus huomioi, mutta en kestä jatkuvaa saarnausta!! Tämä on minulle ihan luonteva olotila ja ihan älykkäänä yksilönä olen jo etsinyt tiedot etten vahingoita vauvaa huolimattomuuttani. Ja kiitos, otan neuvoja mielelläni vastaan kun tarvitsen niitä. Kysyn sitten...
Ei mulla muuta.
Hyvä. Kunpa tuo toimisi myös toisinpäin. Olen törmännyt odottaviin äiteihin, jotka tekeytyvät 'vammaisiksi' raskauteen vedoten. Ei liikuntaa, ei kumartelua, ei tavaroiden nostelua, ruokahysteriaa.. siis aivan kaikki tuntuu olevan kiellettyä vaikka raskaus on hädin tuskin puolivälissä. Huoh, sanon minä.