Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

onko pakko jos ei haluu

Vierailija
06.09.2014 |

Asia mitä olen ihmetelly jo pienestä pitäen on että miten voi olla niin että jonkuu ihmisen pitää kärsiä koko ajan. Koko koulu ajan olin kiusattu koska olin lihava ja söin pahaan oloon. Inhosin itseäni. Kakstoista vuotiaana halusin tappaa itseni mut sain sisaren jonka takia halusin elää. En halunnu hänelle sellasta elämää missä hänen pitäisi elää tietäen että hänellä olisi sisko jos vaan olisin jaksanu jatkaa elämää.

Edelleen olen lihava mut nyt mulla on jo omia lapsia. Mikä tuntuu niin väärältä. Olin kaksikymmentä kun menetin neitsyyden ja senkin entiselle luokkakaverille niin kännissä että en muista asiasta muuta kun sen että se on tapahtunu. Mut toisaalta olin jo mielestäni niin vanha että oli aikakin sille. Ja ensimmäinen poikaystävä tuli kuvioihin 25 vuotiaana. Ja hänestä tulikin lapsieni isä. Olin hänen kanssa yhdessä 7 vuotta vaikka halusin erota jo 6 vuotta ennen kun oikeesti erosin. Mutta pelkäsin että jos eroan niin en tapaa ketään enää.

Vieläkään en usko että tulen koskaan ketään löytämään mutta olen mieluummin yksin kun suhteessa jossa on paha olla.

Salaisesti kuitenkin toivon että joku rakastaisi minuakin. Mä olen ihan yksin, minulla ei ole edes kavereita joiden kanssa viettää aikaa vaan viikonloput jolloin lapset ovat isällää olen ihan yksin.

Miksi minun pitää elää jos kaikki hetket on pelkkää tuskaa.

Kommentit (13)

Vierailija
1/13 |
06.09.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Oletko yrittänyt tehdä mitään asioiden eteen? Huolehdi itsestäsi lenkkeilemällä ja terveellisellä ruokavaliolla. Kunto kasvaa ja mieli virkistyy, ja jopa sitä painoa saattaa ruveta tippumaan jos ei kyseessä ole joku perinnöllinen lihavuus. Liikunta pitää kuitenkin mielialan parempana ja terveellinen ruoka virkeänä joten se kannattaa joka tapauksessa. :) Ehkä saat sitä kautta enemmän itsevarmuuttakin.

Vierailija
2/13 |
06.09.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

En nykyään syö enää mitään mikä on suurin ongelma, pari palaa leipää päivässä ja liikuntaa tulee kun kävelen töihin ja takas ja töissä. Loppu aika päivässä eli pari tuntia illassa menee lasten kanssa ollessa.

Mutta en halua mennä minnekään yksin. Ahdistaa jo matkat jotka joudun kävelemään töihin. Ja juuri kävin ravitsemusterapeutilla jossa tajusin että meillä oikeasti syödään terveellisesti, tai lapset syö.

Eniten tällä hetkellä vaivaa yksinäisyys. Katselen telkkaria paljon ja sekin ahdistaa kun ohjelmissa kaiken kokoiset ja näköiset saa itselleen seuraa ja sit itse joutuu viettämään koko elämän yksin. Nykyää vaan sanonkin kaikille että en edes halua miestä koska se on helpompaa kun tiedän että ketään kuitenkaan koskaan saa. Inhottaa kyllä kun kaikki sanoo että varmasti jonkun löydät. Onko ne oikeesti sokeita!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/13 |
06.09.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Onko niissä lapsissakin jotain vikaa jos niidenkin kanssa kaikki on vaan tuskaa?

 

ala tehdä asioita, joista pidät. Jätä sikseen sen murehtiminen, mitä sulla ei ole. 

Vierailija
4/13 |
06.09.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Oma tuska on aina se suurin kaikesta maailman tuskasta.

Vierailija
5/13 |
06.09.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lapsissa ei ole vikaa, ne on ihania kaikin puolin. Mutta elän elämää josta en löydä itselleni mitään. Asun kaupungissa jossa olen täysin yksin mutta en voi muuttaa koska haluan että lapset saa pitää kaverinsa. En enää tiedä edes kuka olen ja mitä haluasin. Tai tiedän mutta se on saavuttamattomissa enkä edes tiedä mitä kautta sitä lähtis yrittämään.

Ja millä lähden tekemää mitää kun pelkään lähteä ulos ovesta. Kukaan ei ymmärrä mitä koulukiusaus voi saada aikaan. Pelkään liikkua julkisilla paikoilla koska pelkään kiusatuksi tulemista.

Vierailija
6/13 |
06.09.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="06.09.2014 klo 23:18"]

Lapsissa ei ole vikaa, ne on ihania kaikin puolin. Mutta elän elämää josta en löydä itselleni mitään. Asun kaupungissa jossa olen täysin yksin mutta en voi muuttaa koska haluan että lapset saa pitää kaverinsa. En enää tiedä edes kuka olen ja mitä haluasin. Tai tiedän mutta se on saavuttamattomissa enkä edes tiedä mitä kautta sitä lähtis yrittämään. Ja millä lähden tekemää mitää kun pelkään lähteä ulos ovesta. Kukaan ei ymmärrä mitä koulukiusaus voi saada aikaan. Pelkään liikkua julkisilla paikoilla koska pelkään kiusatuksi tulemista.

[/quote]

 

Kyllä monetkin ymmärtävät mitä koulukiusaaminen saa aikaan. Ainakin ne jotkat ovat sen itse kokeneet, ja niitä on aika paljon. Itsekin olen yksi heistä. Itsetunto meni sen seurauksena täysin, en pystynyt kunnolla käymään koulua loppuun ja olin osastohoidossakin. Eikä ne vaikutukset ole vielä yli 10 vuotta tapahtumien jälkeenkään täysin hävinneet, vaikka eivät enää niin voimakkaita olekaan. Päinvastoin, olen sitä kautta myös vahvistunut jollain tapaa , ja uskon että se on mahdollista ihan jokaisen kohdalla, kun antaa sille mahdollisuuden. Vaikeat kokemukset on mahdollista kääntää voitoksi, mutta se vaatii aikaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/13 |
06.09.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mikään aika maailmassa ei riitä sille että 9 vuotta kuulee kuinka on lihava ja tyhmä ja olet aina se joka jää ilman kavereita. Sekään tuskin helpotti että koulua piti vaihtaa koko ajan. Ja siinä kohtaa kun menet kouluun ja jokaikinen oppilas on sun kimpussa siitä hetkestä kun astut koti ovesta ulos siihen hetkeen kun koulun jälkeen sen suljet. Iltasin en uskaltanut lähteä mihinkään koska pelkäsin. Mulla oli koulussa 5 keskiarvo koska en uskaltanut vastata tunnilla mihinkään kun heti oltiin nauramassa. Enkä sitten kotonakaan viitsinyt lukea. Yritin vaan selvitä päivistä, kun ei ollut ketään kelle kertoa miten vaikeaa oli. Edes omia vanhempia ei kiinnostanut että mun oli paha olla

Vierailija
8/13 |
07.09.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="06.09.2014 klo 23:54"]

Mikään aika maailmassa ei riitä sille että 9 vuotta kuulee kuinka on lihava ja tyhmä ja olet aina se joka jää ilman kavereita. Sekään tuskin helpotti että koulua piti vaihtaa koko ajan. Ja siinä kohtaa kun menet kouluun ja jokaikinen oppilas on sun kimpussa siitä hetkestä kun astut koti ovesta ulos siihen hetkeen kun koulun jälkeen sen suljet. Iltasin en uskaltanut lähteä mihinkään koska pelkäsin. Mulla oli koulussa 5 keskiarvo koska en uskaltanut vastata tunnilla mihinkään kun heti oltiin nauramassa. Enkä sitten kotonakaan viitsinyt lukea. Yritin vaan selvitä päivistä, kun ei ollut ketään kelle kertoa miten vaikeaa oli. Edes omia vanhempia ei kiinnostanut että mun oli paha olla

[/quote]

 

Kai tiedät, että kuka ihminen hyvänsä voi joutua silmätikuksi ja kiusaamisen kohteeksi, syystä kuin syystä. Ei sinua kiusattu, koska olet lihava, vaan koska ne kiusaajat ovat köyhiä. Joka ikisestä ihmisestä löytyy aihetta kiusaamiseen, jos joku päättää jostain syystä haluta kiusata. Vika on siis kiusaajassa, ei kiusatussa. Voi kuullostaa kliseiseltä, mutta totta se on. Mikään ei oikeuta kiusaamiseen. Tämän kun tiedostaa niin se auttaa eteenpäin. Ja aikuisten maailmassa kiusaaminen on paljon harvinaisempaa kuin lasten ja nuorten kesken. Joten rohkeasti vaan ulos ja lenkille :) Ei kukaan kiinnitä suhun sen kummempaa huomiota kuin kehenkään muuhunkaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/13 |
07.09.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kuulostat siltä, ett haluat muutosta . Että olet tarpeeksi kauan miettinyt näitä.

Pidä itsestäsi hyvää huulta. Nukun, syö, liiku, ulkoilu, lue, katso teklkkaria, rentoudu. Voisit etsiä jonkin ryhmän, niihin menet säännöllisesti. Etsi netistä vetaisryhmiä.. Tai etsi jokin harrastus. Tee niitä mistä tykkäät. Uskalla onnistua. Se vaatii rohkeutta.olet hieno. Älä tuomitse itseäsi. Ole salliva. Ole itsellesi hyvä kaveri j hyvä aikuinen.

Vierailija
10/13 |
07.09.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Oikeestaan muu kuin hengittäminen ei ole pakko. Muuten voi valita. Hengittäminenkin on automaattista. Se on ainoa pakko elämässä. Ks elämä on lahja, joka on lakko ottaa vastaan. Kunnioita elämänlahjaa. Sen olet saanut. Löydät kyllä vastauksia. Uskalla etsiä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/13 |
07.09.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos haluat juttuseuraa niin kerro vaan. Yksinäisyyttä on monta lajia... ja kiusaaminen on järkyttävää varsinkin, kun sitä tapahtuu jatkuvasti ja kaikkien silmien edessä.

Vierailija
12/13 |
07.09.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ensimmäisillä luokilla oli vielä helppo sivuuttaa kiusaaminen ku oli jopa muutama kaveri ja kiusaajia vaan muutama omalta luokalta. Mutta millä itse selittäisit neljäs/viides/kuudes luokkalaiselle että kaikki koulun lapset ensimmäisestä luokasta lähtien kiusaa yksin sinua. Kaikilla muilla oli kavereita paitsi minulla. Ja kyllä olin lihava ja olen edelleen. Pari vuotta sitten asiat oli suht hyvin ja onnistui saamaan kiloja pois ja sit muutoksia elämässä ja kilot tuli korkojen kera takas ja nyt en enää pääse siihen että saisin niitä pois.

Ja jos totta puhutaan niin inhoan itseäni. Inhoan kaikkea itsessäni, ulkonäköä, ääntä, tyyliä. Tai no tyyli on lähinnä se mitä kaupasta löytyy mikä päälle mahtuu. Tosin jos en itse näe itsessäni mitään hyvää ei kai kukaan muukaa voi mut toisaalta hyvä niin. Ilman lapsia tuskin liikkuisin koskaa missää muualla ku töissä. Mut sielläkin toivon että ei koskaa tarttis nähä ketään.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/13 |
13.09.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

"Pretty, pretty please! Don't you ever ever feel like you're less than. Less than perfect. Pretty, pretty please! If you ever ever feel like you're nothing You are perfect!

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: seitsemän seitsemän neljä