Lue keskustelun säännöt.
Sain lapsen toukokuussa, en jaksanut koiraa, ex suuttui
15.09.2014 |
Sain esikoiseni toukokuussa, lapsi oli vahinko, koska en muistanut pikkujouluissa ehkäisyä. Ikää on jo sen verran etten voinut kuvitella tulevani raskaaksi enkä muutenkaan harrasta yhden illan juttuja, joten lopetin hormonaalisen ehkäisyn pari vuotta sitten. Olen siis 43v. Aikoinaan exän kanssa hankittiin koira, tai minä sen halusin. Koira on kyllä minulle tärkeä, mutta kuitenkin vain koira. Ollessani 5kk raskaana, ilmoitin exälle ja pyysin voiko ottaa koiraa nyt enemmän hoitoon. Kun ex tuli hakemaan koiraa, hän suuttui tajuttomasti koska koira oli lihonut! No joo, raskauden takia en ollut jaksanut lenkittää sitä niin paljon kuin pitäisi ja se oli lihonut pari kiloa, muttei mitenkään merkittävästi. Hyvässä kunnossa koira kuitenkin oli muuten, iloinen ja pirteä.
Synnytyksen ajan koira oli myös exällä, ja toi sen takaisin n 3vkoa synnytyksen jälkeen. En kuitenkaan jaksanut hoitaa koiraa, koska vauva valvotti paljon! Ja totta kai oma ja vauvan hyvinvointi menee koiran edelle. Isäkään ei ole kuvioissa joten mistään en saa perusarkeen jokapäiväistä apua. Toki siis koiran tarpeet hoidin, mutta sen jälkeen olin ihan totaalisen loppu. Kaikenlisäksi koira tunki kokoajan vauvan lähelle ja yritti tunkea pehmolelujaan sille, että leikitään. Ei siis erottanut vauvaa aikuisesta, mistä voi tulla ongelmia.
Lopulta soitin exälle että joko hän ottaa koiran pysyvästi itselleen tai vien sen piikille, koska kiertolaista en siitä halua. Ex tuli sitten hakemaan koiraa, mutta kertoi vihaisena ettei tahdo kuulla minusta enää mitään. Kuulemma aikuiset ihmiset eivät hankkiudu kenen tahansa kanssa raskaaksi ja hylkää eläimiä jotka on hankittu perheenjäseniksi. Yritin selittää että yh:na ei aika vaan riitä, mutta kuulemma häntä ei kiinnosta ja lähti menemään. Nyt olen yrittänyt kysyä koiran kuulumisia, mutta ex ei vastaa.. mielestäni täysin kohtuutonta käytöstä. Olisin koiran totta kai muuten pitänyt, mutta vauva menee edelle, etenkin kun olin jo tyytynyt ajatukseen etten ikinä lapsia saa :( mielipiteitä, olenko ihan hirviö?
Kommentit (84)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikai siinä mitään. Pisteet siitä että arvostat lastasi enemmän kuin koiraa.
Olisiko a) kannattanut käyttää ehkäisyä b) abortoida c) etsiä koiralle uusi koti ajat sitten, jos sen hyvinvointi ei voisi vähemmän kiinnostaa.
Kyllä minua aina inhottaa kun otetaan lemmikkejä ja sitten ne ollaan valmiita viemään piikille kun niiden hoito "käy liian raskaaksi". Tuolla on apulankin palsta täynnä ilmotuksia koirista, jotka annetaan pois "muuttuneen elämäntilanteen vuoksi". Jos ei ole valmis ajattelemaan elämäänsä niin, että koira siihen sopii tuli sit muutakin niin ei niitä alunalkaen kannata ottaa. Puistattaa ajatus, että joku voi vaan ilmoittaa vievänsä perheen jäsenen piikille. Siinä mielessä siis ymmärrän exääsi. Toisaalta on exänkin toiminnassa jotain vikaa, kun ei koira kelpaa enää hänellekään perheen jäseneksi, eli eipä kai hänelläkään ole paljon varaa jeesustella.
Sama kai se, mitä syitä taustalla on... jos et halua koiraa enää, parempi antaa se pois. Hyvä jos exäsi sen huoli, ja toivon mukaan otti mielellään eikä vain pakosta.
Jos teillä ei ole yhteisiä lapsia tai muuta, niin miksi pitäisikään pitää enää yhteyttä? Jospa annat eksän ja koiran olla, keskityt vauvaasi ja omaan jaksamiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhden illan huumassa ehkäisy vain unohtui, minäkin olen vain ihminen. Lapsi tuntuu ihmeeltä, ei tullut mieleenkään että voisin enää.tulla raskaaksi. En edes harkinnut aborttia. Ja miten voin etukäteen tietää, etten jaksa koiraa sekä lasta hoitaa molempia? Ap
Samaa mieltä kuin 3 ja 4, et hirviö koska kaikki vastuullasi olevat olennot olet hoitanut. Exä ilmeisesti pitää tuota lapsenhankintaa vastuuttomana, eikä aio olla yhteyksissä, joten anna olla, olet koirasta luopunut. Kunhan pärjäät nyt sen vauvan kanssa, onko sulla mitään tukiverkostoja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän sua kyllä, tuntuu varmasti pahalta. Ja voin hyvin kuvitella että yh kun kerran olet, niin varmasti todella hankala itsekseen vielä koiraa olisi lenkittää tarpeeksi jne. Joten aika kohtuutonta myös exältäsi, ettei voi edes kertoa koiran kuulumisia..
Erotessamme sovimme, että koira muuttaa minulle, ja ex ottaa hoitoon sitten jos tarvii/haluaa. On myös kysellyt silloin tällöin kuulumisia, joten minusta olisi reilua vastata jos minä niitö kysyn, koska itsekin aina vastailin. Mielestäni ex otti koiran hyvin mielin itselleen, eikä mitenkään taakaksi, joten sen takia on ihan turha olla katkera, jos ei osaa suoraan sanoa. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten tuon ikäinen voi "unohtaa" ehkäisyn?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapseni kummi ja kaksi siskoani auttavat onneksi paljon, mutta heilläkin on omat perheensä, joten apu ei ole ihan jokapäiväistä. Mutta ihan riittävää kuitenkin. Ja keskusteluseuraa saan aina kun tarvin, se on mielestäni tärkeintä. Ap
Et ole hirviö. Elämä ei aina mene suunnitelmien mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet tehnyt ihan oikein. Lapsi menee koiran edelle. Lisäksi exäsihän on koiran perhettä, joten hänellä on myös vastuu.
Missäpäin asut? Kelpaisiko toisen yh:n pieni apu, jonka lapset ovat jo kouluiässä?
Koira sai tutun uuden kodin. Kaikki hyvin. Mies on todennäköisesti äkäinen jostain muustakin. Luota siihen, että koira on hyvissä käsissä ja keskity lapseesi.
Tämä vastaus ilman moralisointia;-)
Elämä joskus yllättää, välillä ihanasti, välillä vähemmän ihanasti. Minusta sinä teit hyvän ratkaisun, tunnustit omat voimavarasi uudessa elämäntilanteessa ja jouduit tekemään raskaan päätöksen. Mutta yritä antaa exällesi anteeksi, olette kuitenkin eronneet ja hän on joutunut auttamaan sinua vieraan miehen lapsen takia, voi olla että hänellä on vieläkin jotain tunteita sinua kohtaan vaikka niitä ei välttämättä tunnista edes itse. Mietin myös sitä miettiikö hän nyt millaista olisi ollut saada lapsi kanssasi.
Valitettavasti et voi oikeastaan muuta kuin yrittää luottaa siihen että koira on onnellinen exäsi luona, älä pidä enää häneen yhteyttä. Hän yrittää selvitä omien valintojensa kanssa ja keskity sinä niihin omiin valintoihisi.
Ainoa mitä voisit harkita niin onko teillä joku yhteinen tuttava joka voisi kertoa sinulle koiran kuulumiset ilman että exäsi varsinaisesti tietää asiaa?
Ei kyllä heru sympatiaa ihmiselle, joka ensin laiminlyö koiraansa ja sitten hankkiutuu siitä eroon. Olet oksettava.
No mitä ihmeellistä nyt voi kuulua koiralle. Syö, paskoo, nukkuu, lenkkeilee. Anna nyt niiden olla siellä ja keskity omiin juttuihisi.
Oot kyllä aika vastuuton ja mulkku.
Niin ja ettei tarvitse ihmetellä, meillä töissä pikkujoulut vietetään jo aikaisin syksyllä, koska kiireisin aika on pikkujouluaika ja kaikki viikonloput töissä todella kiireisiä. Ap