Kannustuksia toivonsa menettäneille?
Olen tosi jumissa ja maassa. Elämä talloo jalkoihin. En usko itseeni, koska miulle on koko elämäni ajan tehty hyvin selväksi, etten tiedä mitään, osaa mitään enkä koskaan ole mitään. Tuskin olen ainoa.
Voisiko tähän ketjuun laittaa positiivisia kannustuksia meille toivomme menettäneille, että kaikki voisivat lukea niitä. Jos mieliala kohenisi ja alkaisi uskoa ylösnousun alkavan tästä hetkestä. Että uskoisi elämää olevan vielä huomennakin.
Antakaa valoa pimeyteen.
Kommentit (3)
Ap, minulla on samanlainen tilanne kuin sinullakin. Koko ajan pitää keksimällä keksiä syitä,
miksi kannattaisi jatkaa tätä kauheaa elämää, joka ottaa kaiken, mutta antaa tuskin mitään. :(
Tsempit sinulle!
En osaa sanoa muuta kuin että elämä on lahja. Joka ainoa aamu toivon, että saan vielä nähdä auringon laskevan. Ja joka ainoa ilta toivon, että saan vielä nähdä auringon nousevan. Enempää en toivo.
Elämä ei lopu, jos vaan muistat hengittää. Kaikki muu menee ohi. Apua löytyy sinulle, jos jaksat etsiä (se voi olla rankkaa, mutta jostain kulmasta kun aloitat vaatimisen, sitä on olemassa).
Pimeydessä se on vaikeaa, mutta mieti, millaisen elämän haluaisit. Mitä siinä olisi eri tavalla kuin nyt, että sinulla olisi hyvä olla. Joskus unelman tai tavoitteen löytyminen on se, joka puuttuu: on jotakin, mitä kohti taivaltaa, vaikka se olisi hidastakin.