Lue keskustelun säännöt.
Minä minä minä-ystävä
14.09.2014 |
Minkäslaisia kokemuksia on teillä joiden ystävä harrastaa puhumista vain omista asioistaan?
Itse tutustuin tähän ystävääni kolmisen vuotta sitten, aluksi kaikki oli ok ja oli kiva tavata häntä. Jossain vaiheessa huomasin että minä vaan kuuntelen kun hän puhuu ongelmistaan ja muista asioistaan. Jos yritän jostain asioistani puhua niin tuntuu ettei hän kuuntele ollenkaan, näpertelee kännykkäänsä ja saattaa yhtäkkiä vain jatkaa omia juttujaan. Ja yleensä hän vain jauhaa samasta aiheesta, koko tämän ajan mitä ollaan tunnettu. Voin kertoa että kyllä on mun energiat aivan nollassa tapaamisten jälkeen.
Kaiken huippu oli kerran kun hän oli kylässä ja sain tiedon sukulaiseni kuolemasta. Hän ei esittänyt edes osanottoaan vaan alkoi kertomaan oman sukulaisensa kuolemasta! Minun sukulaiseni oli jo kuulemma niin vanha, että se oli jo odotettavaa ja lohdullista. Hänen omaisensa oli vielä kovin nuori joten hänellä oli "suurempi menetys". Olin niin pöyristynyt koko tilanteesta etten edes tajunnut sanoa hänelle kuinka töykeää hänen käytös on!
Olenkin nyt jättänyt tapaamisia väliin ihan suosiolla, koska itse en saa tälläisestä ihmissuhteesta mitään. Voi olla typerä ratkaisu, mutta ainakin on itsellä parempi mieli kun ei tarvitse olla "leelian lepotuolina".
Kommentit (22)
Parempi olisi jos uskaltaisit jutella harmituksestasi hänelle. Voit menettää ystävän turhaan..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen varmasti itsekäs, mutta en halua tuhlata vähää aikaani sellaisten ihmisten kanssa, joiden seurasta en saa muuta kuin pahaa mieltä. Vaikka olisi ollut joskus hyväkin ystävä, mutta on muuttunut sellaiseksi jota en enää oikein jaksa, en vaivaudu väkisin yrittämäänkään. Jos ei minun asiat kiinnosta, niin ei tarvitse niitä kuunnella, mutta en minäkään kuuntele hänen. Jos ystävyys ei ole molemminpuolista, se saa olla. Elämässä on muutakin tärkeämpää kuin seurustella turhien ihmisten kanssa.
No minulla on pari muuta ystävää joiden seurassa viihdyn. Keskustelut on tasapuolisia ja aina on hyvä fiilis tapaamisien jälkeen. Enkä edes kaipaa jatkuvaa seurustelua muiden ihmisten kanssa, viihdyn hyvin ihan itekseni ja perheeni kanssa. Olen siis introvertti. Senkin takia taidan olla välillä ihan loppu jos tunti tolkulla vain kuuntelen yhden ihmisen juttuja. AP
Tosi rasittavaa on just se, jos pitää kääntää kaikki jutut itseen.
Olin käynyt juuri Tokiossa ja kerroin kaverilleni, että olihan se älyttömän iso kaupunki. Vaikea käsittääkään miten iso miljardikaupunki tosiaan on, minne vaan menee metrolla, niin näkyy kaupunkia silmänkantamiin ja se ihmispaljous. Siihenkin hän vain totesi, että "no ootko käyny Lontoossa?" (Jossa hän siis itse oli käynyt) Tais olla hänen ainut kysymys tuosta mun reissusta, ja en edes jatkanu matkakertomustani, koska ei tuntu kiinnostavan.
[quote author="Vierailija" time="14.09.2014 klo 18:25"]Olen varmasti itsekäs, mutta en halua tuhlata vähää aikaani sellaisten ihmisten kanssa, joiden seurasta en saa muuta kuin pahaa mieltä. Vaikka olisi ollut joskus hyväkin ystävä, mutta on muuttunut sellaiseksi jota en enää oikein jaksa, en vaivaudu väkisin yrittämäänkään. Jos ei minun asiat kiinnosta, niin ei tarvitse niitä kuunnella, mutta en minäkään kuuntele hänen. Jos ystävyys ei ole molemminpuolista, se saa olla. Elämässä on muutakin tärkeämpää kuin seurustella turhien ihmisten kanssa.
[/quote]
Juuri näin minäkin ajattelen. AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mullakin yksi tuollainen ystävä.nykyään en enää edes yritä kertoa sille omista jutuistani vaan annan hänen jauhaa omia tarinoitaan. Kerrankin olin sanonut hänelle haluavani jutella hänelle yhdestä tärkeästä asiasta heti kun lähdetään. No meni 3minuuttia ja pääsimme kaksin, yritin alkaa kertoa tätä mieltä painavaa asiaani, mutta minut keskeytettiin heti omilla jutuillaan. Silloin lopetin omien asioitteni puimisen hänen kanssaan.
Jep, tuollainen oli kaveripiirissa joskus. Pistin välit poikki. Hän sitten myös suuttui minulle, jos yritin auttaa, neuvoa tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä jouduin kerran puhelimessa 5 kertaa sanomaan asiani ennen kuin sain sen lauseen sanottua!
Joka kerta tämä kaverini keskeytti ja puhui päälle.
Suurin osa ajasta meni kuunteluun ja jos yritin siihen väliin jotain tokasta, oli se tuuripeliä sainko sanottua ilman keskeytystä.
En enää soita sille kuin aniharvoin.
Joo, ja tähän kuuluu vielö se ilmiö, että kaveri saattaa joskus näyttää siltä kuin kuuntelisi. On hiljaa ja katsoo päin, kun puhun jotakin tärkeää asiaa. Kun tulee tauko ja olisi luontaisesti hänen vuoronsa jatkaa keskustelua ja kommentointia, juttu jatkuukin jostain iiiiiiiiiiiihan käsittämättömästä, täysin irrallaan olevsta aiheesta. Tyyppi ei siis ole kuunnellut lainkaan, vaan tuijottanut vain kohti ja pohtinun omiaan.
Myös minä olen jättänyt tällaisen ihmisen taakseni vetäytymällä vähitellen, En vain enää ottanut vastaan kylään kutsuttamisi ja olin aina lomamatkalla toisessa suunnassa, jotta tiet menisivät ristiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.09.2014 klo 19:14"]Joo, ja tähän kuuluu vielö se ilmiö, että kaveri saattaa joskus näyttää siltä kuin kuuntelisi. On hiljaa ja katsoo päin, kun puhun jotakin tärkeää asiaa. Kun tulee tauko ja olisi luontaisesti hänen vuoronsa jatkaa keskustelua ja kommentointia, juttu jatkuukin jostain iiiiiiiiiiiihan käsittämättömästä, täysin irrallaan olevsta aiheesta. Tyyppi ei siis ole kuunnellut lainkaan, vaan tuijottanut vain kohti ja pohtinun omiaan.
Myös minä olen jättänyt tällaisen ihmisen taakseni vetäytymällä vähitellen, En vain enää ottanut vastaan kylään kutsuttamisi ja olin aina lomamatkalla toisessa suunnassa, jotta tiet menisivät ristiin.
[/quote]
Juuri näin. Itse tein kerran niin, että kun kerrankin sain suun vuoron niin jätinkin juttuni kesken, ystävä ei edes huomannut sitä. Touhusi vaan omia juttujaan ja muka kuunteli. Aloitti sitten jauhamaan omiaan. Eli vahvisti vaan tunnetta siitä että minun asiani ei kiinnosta pätkääkään.
[quote author="Vierailija" time="14.09.2014 klo 19:19"][quote author="Vierailija" time="14.09.2014 klo 19:14"]Joo, ja tähän kuuluu vielö se ilmiö, että kaveri saattaa joskus näyttää siltä kuin kuuntelisi. On hiljaa ja katsoo päin, kun puhun jotakin tärkeää asiaa. Kun tulee tauko ja olisi luontaisesti hänen vuoronsa jatkaa keskustelua ja kommentointia, juttu jatkuukin jostain iiiiiiiiiiiihan käsittämättömästä, täysin irrallaan olevsta aiheesta. Tyyppi ei siis ole kuunnellut lainkaan, vaan tuijottanut vain kohti ja pohtinun omiaan.
Myös minä olen jättänyt tällaisen ihmisen taakseni vetäytymällä vähitellen, En vain enää ottanut vastaan kylään kutsuttamisi ja olin aina lomamatkalla toisessa suunnassa, jotta tiet menisivät ristiin.
[/quote]
Juuri näin. Itse tein kerran niin, että kun kerrankin sain suun vuoron niin jätinkin juttuni kesken, ystävä ei edes huomannut sitä. Touhusi vaan omia juttujaan ja muka kuunteli. Aloitti sitten jauhamaan omiaan. Eli vahvisti vaan tunnetta siitä että minun asiani ei kiinnosta pätkääkään.
[/quote]
Ja AP suusta tuo vastaus :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli myös, ei oo enään. Oli muutenkin kauhee säätäjä ja energiasyöppö, kun laitoin välit poikki, tuli tunne: mä liidän, lennän ja oon vapaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mukava kuulla että muillakin on/on ollut tämmöisiä ystäviä. Tai eihän se nyt niin mukava asia ole, mutta että kohtalotovereita löytyy. Ja kaikki viestit voisivat ihan hyvin olla minun kirjoittamia, niin tutulta kuulostaa. Tottakai on vähän kurjaa että joutuu toista välttelemään, mutta tässä tilanteessa on pakko. En voi välejäkään katkaista sillä asumme suht lähekkäin niin takuulla törmättäisiin sitten harva se päivä. Toki voin joskus hetken rupatella mutta päiväkahvit on meidän kesken juotu aikoja sitten.
Ja sitten se, että aina mun pitää mennä ystävän luo kahville. On niin vaikea järjestää joskus tapaamista muuten. Kuulemma. Silti Facebookin mukaan näyttää välillä muiden ystävien kanssa onnistuvan esim. syönti kaupungilla tai kyläily o_O
no enpä kyllä pidäkään häntä tosi ystävänä. Joskus ihan kiva nähdä.
Minä olen omista asioistani jauhaja joka kääntää jutut aina itseensä.
Tutustuin vasta tosi kivaan tyyppiin, mutta huomaan että puhumme aina vain minusta. Haluaisin tutustua myös häneen, mutta aina saan itseni kiinni jauhamasta omia asioitani. Nyt kun tämän piirteen olen tiedostanut, olen hävennyt paljon.
Nyttemmin harjoittelen tästä tavasta pois ja puren vaikka poskeen, että annan toisen puhua rauhassa ja keskityn siihen mitä hänellä on sanottavaa. Edistystä tapahtuu kunhan pysyy valppaana.
T:minä minä minä
Mulla oli tommonen kaveri ja nimenomaan oli. Ei semmosta kauaa jaksa. Plus ton päälle vielä haukkui kaikki raskaana olevat koska oli niin katkera. Kun tulin raskaaksi aiheesta ei saanut mainita sanallakaan. Enpä jäänyt kaipaamaan.
Itsellä on pari kaveria joiden on AINA pantava paremmaksi tai asiat on huonommin :D Olin joku aika sitten aivan kauheassa tilanteessa ja olisin tarvinnut jonkun jolle puhua niin "siis mustakin tuntuu kauheelta kun ne epäili että mun mummolla on syöpä". Mitäh?!! Olin silloin kuukausi sitten häntä kuunnellut ja asia oli jo selvä niin pakko vetää se keskusteluun joka ei liittynyt mihinkään. Argh!! :D Tai kun teen välillä 15 tunnin päivää niin "tiedän tunteen". Etkä tiedä! :D
[quote author="Vierailija" time="14.09.2014 klo 23:40"]Itsellä on pari kaveria joiden on AINA pantava paremmaksi tai asiat on huonommin :D Olin joku aika sitten aivan kauheassa tilanteessa ja olisin tarvinnut jonkun jolle puhua niin "siis mustakin tuntuu kauheelta kun ne epäili että mun mummolla on syöpä". Mitäh?!! Olin silloin kuukausi sitten häntä kuunnellut ja asia oli jo selvä niin pakko vetää se keskusteluun joka ei liittynyt mihinkään. Argh!! :D Tai kun teen välillä 15 tunnin päivää niin "tiedän tunteen". Etkä tiedä! :D
[/quote]
Tämä on myös tuttua. Aina häneln on jotenkin vedettävä paremmaksi, hän on aina oikeassa. Jopa on puuttunut lasteni kasvatukseen, hänhän "tuntee" lapseni joten tietää miten heidän kanssa pitäisi toimia.. AP
Joo mulla oli yksi tuollainen kaveri, siis oli. Kaveruus laimeni kun en enää jaksanut vastata sen FB-viesteihin, milloin pääsisin kahville. Nimittäin tämä nainen puhui vain ja ainoastaan omista asioistaan ja oli vielä ahdistavaa seuraa siksi, että yritti peitellä syömishäiriötään. Osti kahvilasta pullan mut piilotti sen servietin alle etten muka näkisi ettei hän syö sitä ja sit silloin kun mun silmä mukamas vältti, hän tunki sen laukkuunsa.