Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Epäilen lapsella lievää kehitysvammaa/häiriötä..

Vierailija
13.09.2014 |

Meillä on 8-vuotias lapsi. Muistan että jo kerhoaikana (n.2v.) hänen huonoon keskittymiskykyyn kiinnitettiin huomiota ja se on jatkunut ongelmana tähän päivään asti, nyt tokaluokalla. Välillä kaikki on neuvolan ym. mukaan ollut ihan niinkuin pitääkin, mutta muuttaessamme toiselle paikkakunnalle tuli uudesta neuvolasta aikanaan melkoista palautetta..vähän kaikessa oli ongelmaa. Karkea motoriikassa on ollut häikkää, liikuntaharrastuksia on ollut aina joten tukea on saatu ja useampi ammattilainen sitä arvioinut. Kuitenkaan ei ole vieläkään oppinut uimaan, (pyöräilemään oppi 7v.), kuperkeikkaa ei osaa (enää)tehdä, on kömpelö...mutta liikkuu, juoksee, kiipeilee kuitenkin paljon. Puhe normaalia. Ei huolehdi asioistaan, tavarat jää hujan hajan vaikka niistä sanoo. Hygieniastaan huolehtii huonosti, pitää opastaa..suihkussakin unohtuu vaan seisokselemaan ja pitää mennä hoputtamaan. Herkästi jää haaveilemaan eikä siksi ehdi koulussakaan tehtäviä tehdä eikä kuuntele opettajaa. On ihan tolkuttoman hidas yksilö..osaa kyllä olla nopeakin tarpeen vaatiessa. Koulussa sekä äidinkielessä että matikassa käy tukiopetuksessa. Minusta tuntuu monesti ettei poika tajua asioita, sellaisia jotka on hänen kavereilleen ihan ilmiselviä kuten rahan arvo ja käyttö. On myös huonomuistinen, välillä tuntuu ettei hän edes yritä muistaa asioita. Mutta on vaikeaa kun pitäisi itsenäistyä mutta ei tule mitään, jos talvipakkasella en ole muistanut laittaa sukkia aamulla valmiiksi niin ei tajua ottaa niitä itse kaapista vaan lähtee kouluun ilman! Myös jonkinlaista virtsankarkailua olen huomannut, eikö ehdi vessaan vai eikö vaan malta...en tiedä, kun kysyy niin ei oikein vastausta saa. Suoraan sanottuna olen välillä aika turhautunut :( enkä oikein tiedä miten asiaa lähestyä..ylireagoinko vain?

Kommentit (9)

Vierailija
1/9 |
13.09.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Pitäosilö tiuoa pissa-asiaa tutkia.
Oppimisyestejä tekee koulupsykologi. Esim lukidiagnooseja.

Vierailija
2/9 |
13.09.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

No jaa. Itse olin lapsena tuollainen, siis paljon omissa maailmoissani viihtyvä haaveilija, ja äärimmäisen epäliikunnallinen, enkä varmasti ole minkään sortin kehitysvammainen. Tai jos olen, niin aika hyvin olen sellaiseksi pärjännyt, akateeminen koulutus ja vaativa asiantuntijatyö jne.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/9 |
13.09.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Et ylireagoi. Jos neuvolasta on tullut palautetta, siellä osataan kertoa myös se, mistä sinun pitäisi lähteä etsimään apua lapsellesi. Arvelen, että neurologi tai neuropsykologi olisivat oikeita osoitteita, jonne saatte lähetteen, sillä lapsesi vaivat kertomiesi oireiden mukaan viittaisivat neurologisiin ongelmiin. 

 

Kannattaa olla yhteydessä myös kouluun. Pyydä opettajalta ja erityisopettajalta mielipidettä lapsesta ja hänen koulumenestyksestään. Mitä asiat sujuvat, mitkä eivät suju äidinkielen ja matematiikan lisäksi. On tärkeää myös selvittää, millaisia vaikeuksia lapsellasi on äidinkielessä ja matematiikassa. Ovatko lapsesi opettajat huomanneet lapsellasi motoristen ongelmien lisäksi muita ongelmia? Nämä on hyvä selvittää, jotta lääkäri osaa suunnitella jatkotutkimukset oikeanlaisiksi. 

 

Vierailija
4/9 |
13.09.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ketkä ammattilaiset laasta on arvioineet? Psykologi? Toimintaterapeutti? Jos ei ole kunnon psykologin arviota tehty, niin suosittelen että viimeistään nyt hakeudutte arvioon.

Vierailija
5/9 |
13.09.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos lasta on jo arvioitu ammattilaisten toimesta, eikä varsinaista kehityshäiriötä ole todettu, lienee kyse lapsen temperamentista. 

Vierailija
6/9 |
13.09.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="13.09.2014 klo 01:08"]

Et ylireagoi. Jos neuvolasta on tullut palautetta, siellä osataan kertoa myös se, mistä sinun pitäisi lähteä etsimään apua lapsellesi. Arvelen, että neurologi tai neuropsykologi olisivat oikeita osoitteita, jonne saatte lähetteen, sillä lapsesi vaivat kertomiesi oireiden mukaan viittaisivat neurologisiin ongelmiin. 

 

Kannattaa olla yhteydessä myös kouluun. Pyydä opettajalta ja erityisopettajalta mielipidettä lapsesta ja hänen koulumenestyksestään. Mitä asiat sujuvat, mitkä eivät suju äidinkielen ja matematiikan lisäksi. On tärkeää myös selvittää, millaisia vaikeuksia lapsellasi on äidinkielessä ja matematiikassa. Ovatko lapsesi opettajat huomanneet lapsellasi motoristen ongelmien lisäksi muita ongelmia? Nämä on hyvä selvittää, jotta lääkäri osaa suunnitella jatkotutkimukset oikeanlaisiksi. [/quote]

 

Kouluikäisen kanssa ei enää voi olla yhteydessä neuvolaan vaikka siellä huoli olisikin ensimmäisen kerran herännyt. Nyt selvittely kuuluu kouluterveydenhuoltoon.  Ole ensiksi yhteydessä opettajaan ja kysy hänen mielipidettään miten asiassa voisi edetä. Koululla on koulupsykologi ja yleensä opettaja pystyy ohjaamaan koulupsykologille. Tarvittaessa terveydenhoitajan kautta saa koululääkärin ajan, jossa voidaan miettiä tarvitaanko muita jatkotutkimuksia/lähetteitä. Keskustelupalstalla ei kukaan pysty arvioimaan tilannetta. Temperamenttiasiassa suosittelen lukemaan Keltikangas-Järvisen kirjan temperamentista ja koulumenestyksestä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/9 |
13.09.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hei

 

Teidän pitäisi mennä lasten neurologille? Toki sitä ennen kannattaisin ottaa koulupsykologin / erityisopettajan/puheterapeutin arvio eri osa-alueista. Oletan, että lapsesi on poika, koska minulla on myös tällainen, joka on toisaalta karkeamotoriikassa ollut todella taitava, mutta hienomotoriikka, joka näkyy esim. kirjoittamisessa on tosi takkuista... Oppimisvaikeuksia tulee varmaan hieman, mutta vanhempien avulla tehtävät hoituvat. Muista, jos lapsellasi todetaan lukivaikeus, että se ei tarkoita, että lapsesi olisi vähä-älyinen tai tyhmä, vaan se on vaan tällainen ominaisuus hänessä. Lukivaikeus periytyy useimmiten isän puolelta. Oma miehenikin on korkeassa asemassa, mutta jos hänen tekstejään ei oikolue, niin voisi ajatella, ettei ole ihan normaali mies kyseessä... Kyllä se siitä. Itsellä kesti kauan hyväksyä, mutta sitten tajusin, että koulun ja kodin yhteistyöllä asia on hoidettavissa ja ammattilaiset osaavat tarvittaessa suositella tukitoimia, jos niitä tarvitaan. Itse keskity olemaan vain rakastava äiti. Kyllä se siitä lähtee. Murehtiminen ei auta asiaa, vaan vaadi päästä tutkimuksiin!

Vierailija
8/9 |
13.09.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itse olen myös ollut lapsena tuollainen. Äärimmäisen kömpelö ja sain siitä usein kuulla. Minulla kesti elää 20-vuotiaaksi, kunnes tajusin, että olen ihan kaunis, voin harrastaa urheiluakin vapaa-ajallani (sellaista, jossa ei tarvitse kilpailla). Kömpelö olen vieläkin. Silmän ja kehon yhteistyö ei aina pelaa ja voin törmätä asioihin vieläkin. Olen kuitenkin akateemisesti koulutettu ja ihan arvostettu työssänikin. Teen työtä, jossa nämä vaikeat osa-alueet eivät muille näy. Katson, että kömpelyys on tietynlainen ominaisuuteni, mutta en katso olevani vammainen... 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/9 |
13.09.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Voisiko olla ADD? Vaadi tutkimuksiin pääsyä.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yhdeksän kahdeksan kahdeksan