Lue keskustelun säännöt.
Lapsi tykkää vain aikuisista, ei toisista lapsista
20.08.2014 |
Onkohan kenelläkään muulla kokemusta tällaisesta tilanteesta? Kyseessä tosiaan n. 5-vuotias ainokainen, joka tulee hyvin juttuun melkein kaikkien aikuisten kanssa, mutta suhtautuu toisiin lapsiin jopa vihamielisesti (jos menemme esim. puistoon, jossa on vieraita lapsia). Ei kuulemma tykkää päiväkodista eikä ole saanut sieltä ketään tiettyä kaveria, leikkii kuitenkin hoitajien mukaan aktiivisesti muidenkin kanssa eikä mitään erityisempiä ongelmia ole ilmennyt.
Onko lapsemme ollut liian vähän muiden lasten kanssa vai mistä on kyse? Voiko tuolle tehdä mitään? Tuskastuttaa, kun lapsi selvästi kaipaa paljon seuraa ja ihmisiä ympärilleen, mutta kuitenkin tyhmittelee muita lapsia, pomottaa näitä ja pahimmillaan jopa lyö. Lelut viedään toisten kädestä, tönitään, ohitellaan jonossa, haukutaan jne. Lyömisestä, haukkumisesta ja muista toilailuista ei selviä seuraamuksitta, jos siis moista käytöstä havaitsen, mutta selvästi ongelmana on joku muu kuin "kurittomuus", sillä lapsella on kotona ihan normaali kuri ja näitä samoja asioita ollaan harjoiteltu jo vuositolkulla.
Lapsi on älykäs, mutta riehakas ja äkkipikainen, ja olenkin miettinyt että joko lapsi ujostelee toisia lapsia (ja käyttäytyy siksi noin huonosti) tai ei vain osaa leikkiä toisten lasten kanssa. Välillä tuntuu, että tuo oma lapsi käyttäytyy hirveän "lapsellisesti" toisiin saman ikäisiin verrattuna, kun moni samanikäinen on rauhallisempi eikä höpötä koko aikaa.
Kommentit (28)
Ei kukaan halua olla sellaisen kaveri joka lyö ja vie lelut. Ainakin tuttuni lapsen kohdalla on näin että muut lapset pelkäävät ja karttelevat tälläistä lasta. Eikä se ihme ole. Se taas voi aiheuttaa kierteen että lapsesi huomaa ettei hänestä pidetä. Eikä ymmärrä yhteyttä omaan käytökseensä vaan muut ovat " tyhmiä".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olin myös lapsi, joka ei varsinaisesti pitänyt toisista lapsista. En käyttäytynyt huonosti, mutta minua ei vaan kiinnostanut toisten lasten asiat tippaakaan. Nyt olen normaali, ekstrovertti ja sosiaalinen aikuinen.
Sinuna en olisi kamalan huolissani. Tee selväksi mikä on kiellettyä ja rankaistavaa käytöstä, mutta älä ala pakottamaan muiden lasten seuraan. Ehkäpä kouluikäisenä lapsi sitten löytää yhden tai muutaman hyvän ystävän, jos isomman joukon seura ei esimerkiksi kiinnosta.
Sosiaalista kuntoutusta nopeasti, ettei jää koululaisena kokonaan yksin ja ilman kavereita.
Kontaktihäiriö? Autismikirjoa? Koulussa tulee kiusatuksi/kiusaajaksi.
T: tuollaisen murrosikäisen äiti
Näitä on nähty. Tiukemmat rajat. Moni ei tajua olevansa loppujen lopuksi vähän lepsumpi kuin kuvittelee!!! Koulussa jää yksin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä osuuko tai auttaako, mutta lue Liisa Keltikangas-Järvisen kirjoja mm. temperamentista. Kaikki eivät ole lopulta kovin sosiaalisia, ja jos siihen yhdistyy se, että kilahtaa helposti, voi kavereiden kanssa olla aika tuulista. Jos lapsesi on päiväkodissa, näkee varmasti ihan riittävästi muita lapsia :) Omani ovat olleet kotihoidettuja, eikä esikoinen ennen eskaria kaivannut muiden lasten seuraa. Joskin on aika rauhallinen, ja leikit sujuivat, jos toinen lapsi oli samoista asioista kiinnostunut, mutta mielellään leikki ihan yksin. Aikuisten kanssa tuli paremmin juttuun. Nyt koululaisena viihtyy koulussa kavereiden kanssa, mutta ei edelleenkään kaipaa juuri seuraa vapaa-ajalla.
[quote author="Vierailija" time="20.08.2014 klo 17:11"]Ei kukaan halua olla sellaisen kaveri joka lyö ja vie lelut. Ainakin tuttuni lapsen kohdalla on näin että muut lapset pelkäävät ja karttelevat tälläistä lasta. Eikä se ihme ole. Se taas voi aiheuttaa kierteen että lapsesi huomaa ettei hänestä pidetä. Eikä ymmärrä yhteyttä omaan käytökseensä vaan muut ovat " tyhmiä".[/quote]
Mm-m, tämäkin on mielessä käynyt. Vaikka en äitinä haluaisi sitä myöntää, että oma lapsi ajaa muut lapset ympäriltään omalla käytöksellään...
Aikuiset usein kehuvat häntä "maasta taivaisiin", kun lapsen puhe on ollut pitkään runsasta ja kertovaa ja hän onnistuu jotenkin hurmaamaan aikuiset muutenkin. Välillä oikein ärsyttää lapsen käytös, että miksi ei voi ottaa samalla tavalla kontaktia lapsiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.08.2014 klo 17:16"]Sosiaalista kuntoutusta nopeasti, ettei jää koululaisena kokonaan yksin ja ilman kavereita.[/quote]
Vaan kun lapsi on jo päiväkodissa ja siellä kuulemma leikkii jatkuvasti muiden kanssa ja etsii aina seuraa (eikä kotiin ole satunnaisia tapauksia lukuunottamatta kantautunut tietoa siitä, että olisi pk:ssa erityisen hankala - tosin olen ymmärtänyt ja nähnytkin, että melkoinen apinatarha on kyseessä). Myöskään neurologisia ongelmia en epäile, kun mitään muuta vikaa lapsessa ei ole paitsi ns. villiys (pidän temperamenttipiirteenä), puheliaisuus ja äkkipikaisuus. Tyttö kyseessä.
[quote author="Vierailija" time="20.08.2014 klo 17:20"]Näitä on nähty. Tiukemmat rajat. Moni ei tajua olevansa loppujen lopuksi vähän lepsumpi kuin kuvittelee!!! Koulussa jää yksin![/quote]
Mutta miten niitä rajoja voi kiristää? Siis jos tyhmittelystä/lyömisestä/tönimisestä tms. on jo nyt seurauksensa? Lapsi ei helposti tottele uhkailu/kiristys/lahjonta-tyyppistä kurinpitoa, mutta jäähypenkkiä on kuluttanut ahkerasti. On siis enemmän sellainen tapaus, jota voi puhumalla neuvoa ja ohjata esim. käyttäytymään kaupassa, mutta jotenkin se sama ei yhtään toimi noissa arvaamattomissa, lastenkeskisissä tilanteissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millaista esimerkkiä itse annat? Kannustatko lastasi muiden kanssa leikkimiseen? Vai oletko itse kasvattanut lapsestasi pienen aikuisen joka eo osaa leikkiä muiden lasten kanssa?
Lyön vetoa että olet itse kasvattanut lapsestasi tuollaisen etkä edes itse hoksaa sitä.
Luin tarkemmin, tuo lyöminen ja muu kyllä karkoittaa muut lapset. Jotenki lapsi pitäisi saada tajuamaan miltä muista tuntuu jos lyö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainoat lapset ovat tuollaisia. Sen näkee niin selvästi näistä yksilapsisista perheistä, lapsista tulee pikkuaikuisia. Niin se vaan menee.
Mun siskoni oli lapsena just tuollainen. Oli kotihoidossa kouluun asti ja tottunut olemaan aikuisten kanssa. Koulussa hänellä oli kavereita ja nyt aikuisena on tosi sosiaalinen ja pidetty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.08.2014 klo 17:33"]Millaista esimerkkiä itse annat? Kannustatko lastasi muiden kanssa leikkimiseen? Vai oletko itse kasvattanut lapsestasi pienen aikuisen joka eo osaa leikkiä muiden lasten kanssa?
Lyön vetoa että olet itse kasvattanut lapsestasi tuollaisen etkä edes itse hoksaa sitä.[/quote]
Tämäkin on ihan mahdollista, virheitä on kasvatuksessa varmaan tehty - tai lähinnä lapsikontakteja on tainnut olla liian vähän ja lasta on ns. lellitty joka puolelta mm. mummojen ja muiden sukulaisaikuisten toimesta. Toki ainokaisena lapsi on sosiaalistunut lähinnä meidän vanhempien parissa, vaikka jo vauva-aikana aloimme kulkea mm. muskareissa ja puistoissa eli toisten lasten parissa. Päiväkodissa aloitti hieman alle kolmevuotiaana.
Onko kellään ajatuksia, että miten tästä pääsisi eteenpäin? Eli saisi lapsen takaisin "lasten pariin"?
Tuli mieleen, että ehkä lapsi on leikkinyt liikaa pelkästään aikuisten kanssa ja siitä oppinut tuon pomottamisen ja määräilyn. Aikuiselle kun leikkiminen on nimenomaan lapsen viihdyttämistä niin sitä antaa lapsen määrätä leikit tai ottaa "paremman" roolin tai haluamansa lelun. Ikätovereiden kanssa sama ei tietenkään onnistu niin riitoja tulee.
[quote author="Vierailija" time="20.08.2014 klo 17:37"]Ainoat lapset ovat tuollaisia. Sen näkee niin selvästi näistä yksilapsisista perheistä, lapsista tulee pikkuaikuisia. Niin se vaan menee.[/quote]
Niin, se on kai aika tuurista kiinni että miten ainoan lapsen kanssa käy... Ilmeisesti meidän tytöllä temperamentti + ympäristö (ei paljoa sukulais- tai kaverilapsia ympärillä) sekä meidän (epäonnistunut?) kasvatus ovat johtaneet epätoivottavaan lopputulokseen.
Muuten laittaisin tämän jonkin uhmakauden piikkiin, vaan kun lapsi on ollut jo aika pienestä pitäen tuollainen. Olenko paaponut liikaa?
[quote author="Vierailija" time="20.08.2014 klo 17:41"]Tuli mieleen, että ehkä lapsi on leikkinyt liikaa pelkästään aikuisten kanssa ja siitä oppinut tuon pomottamisen ja määräilyn. Aikuiselle kun leikkiminen on nimenomaan lapsen viihdyttämistä niin sitä antaa lapsen määrätä leikit tai ottaa "paremman" roolin tai haluamansa lelun. Ikätovereiden kanssa sama ei tietenkään onnistu niin riitoja tulee.[/quote]
Tästä olen aika varma, että on yksi ongelma - me aikuiset kun jatkuvasti menemme lapsen pillin mukaan leikeissä. Pitääkö tässä nyt ruveta viemään lapselta lelut kädestä ja lakata tottelemasta vai? :D
Mitä tarkoitat lellimisellä?
Jos lapsi on käynyt arkipäivisin päiväkodissa niin kyllähän hänellä sitten on ollut riittävästi lapsikontakteja.
En usko että johtuisi siitä ettei ole ollut ikäisiään kavereita.
En osaa sen konkreettisemmin neuvoa, mutta yritä saada jotain kautta lapselle lapsikavereita. Minä olin lapsena juuri tuollainen, enkä vielä 36-vuotiaanakaan osaa olla "omanikäisten" seurassa :) Tai siis osaan tietysti, kun oikein yritän, mutta ei se minulle mitenkään luontevaa ole. Seniori-ikäisten kanssa juttu luistaa ongelmitta.
Taitaa olla tavallista.