Lue keskustelun säännöt.
Lapsi tykkää vain aikuisista, ei toisista lapsista
20.08.2014 |
Onkohan kenelläkään muulla kokemusta tällaisesta tilanteesta? Kyseessä tosiaan n. 5-vuotias ainokainen, joka tulee hyvin juttuun melkein kaikkien aikuisten kanssa, mutta suhtautuu toisiin lapsiin jopa vihamielisesti (jos menemme esim. puistoon, jossa on vieraita lapsia). Ei kuulemma tykkää päiväkodista eikä ole saanut sieltä ketään tiettyä kaveria, leikkii kuitenkin hoitajien mukaan aktiivisesti muidenkin kanssa eikä mitään erityisempiä ongelmia ole ilmennyt.
Onko lapsemme ollut liian vähän muiden lasten kanssa vai mistä on kyse? Voiko tuolle tehdä mitään? Tuskastuttaa, kun lapsi selvästi kaipaa paljon seuraa ja ihmisiä ympärilleen, mutta kuitenkin tyhmittelee muita lapsia, pomottaa näitä ja pahimmillaan jopa lyö. Lelut viedään toisten kädestä, tönitään, ohitellaan jonossa, haukutaan jne. Lyömisestä, haukkumisesta ja muista toilailuista ei selviä seuraamuksitta, jos siis moista käytöstä havaitsen, mutta selvästi ongelmana on joku muu kuin "kurittomuus", sillä lapsella on kotona ihan normaali kuri ja näitä samoja asioita ollaan harjoiteltu jo vuositolkulla.
Lapsi on älykäs, mutta riehakas ja äkkipikainen, ja olenkin miettinyt että joko lapsi ujostelee toisia lapsia (ja käyttäytyy siksi noin huonosti) tai ei vain osaa leikkiä toisten lasten kanssa. Välillä tuntuu, että tuo oma lapsi käyttäytyy hirveän "lapsellisesti" toisiin saman ikäisiin verrattuna, kun moni samanikäinen on rauhallisempi eikä höpötä koko aikaa.
Kommentit (28)
[quote author="Vierailija" time="20.08.2014 klo 17:39"]
[quote author="Vierailija" time="20.08.2014 klo 17:33"]Millaista esimerkkiä itse annat? Kannustatko lastasi muiden kanssa leikkimiseen? Vai oletko itse kasvattanut lapsestasi pienen aikuisen joka eo osaa leikkiä muiden lasten kanssa?
Lyön vetoa että olet itse kasvattanut lapsestasi tuollaisen etkä edes itse hoksaa sitä.[/quote]
Tämäkin on ihan mahdollista, virheitä on kasvatuksessa varmaan tehty - tai lähinnä lapsikontakteja on tainnut olla liian vähän ja lasta on ns. lellitty joka puolelta mm. mummojen ja muiden sukulaisaikuisten toimesta. Toki ainokaisena lapsi on sosiaalistunut lähinnä meidän vanhempien parissa, vaikka jo vauva-aikana aloimme kulkea mm. muskareissa ja puistoissa eli toisten lasten parissa. Päiväkodissa aloitti hieman alle kolmevuotiaana.
Onko kellään ajatuksia, että miten tästä pääsisi eteenpäin? Eli saisi lapsen takaisin "lasten pariin"?
[/quote]
Käykö lapsella kotona kavereita leikkimässä? Onko tuttavapiirissä tai naapurustossa lapsia, joiden kanssa saisi leikkiä rauhassa?
Päiväkodissa ryhmät ovat isot ja leikkitaitoja ei aina ole mahdollista parantaa kahden kesken. Varsinkin tytöille voi olla joskus helpompaa leikkiä kahdestaan.
Itse ehkä kutsuisin jonkun samanikäisen tytön kotiin leikkimään. Myös muu yhteinen puuhastelu muiden lasten kanssa voisi ohjata lasta oman ikäisten toimintaan. Joku uimahalli/kylpyläreissu, elokuvat tai muu vastaava esim. vanhempi-lapsi -porukalla?
Aikuisten kanssa on monesti helpompaa, koska lasta huomioidaan ja hänen suuntaansa joustetaan. Muut lapset eivät näin tee ja se voi olla lapselle epämiellyttävää. Lapsesi menee kohta eskariin ja peli vaan kovenee näissä kaverisuhteissa. Toisia lyövä tai muuten väkivaltainen (tyttö)lapsi jää varmasti leikkien ulkopuolelle. Leikkikalut alkavat olla pieniä ja leikissä tarkka järjestys. Villiys ja huonot tavat eivät tee lapsesi sosiaalista osallistumista helpoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se. ,että lapsella on sisaruksia ei takaa, että osaa sitten muiden ikäisten kanssa leikkiä. Eri haasteet kun joutuu oppimaan, että kaverit on eri asia kuin sisarus.
Ne haasteet ovat toiset.
En ehdi nyt ihan jokaista vastausta lukea, mutta meidän pojallamme ujous ilmenee noin. Kun tutustuu paremmin, ei ole enää vihainen, mutta vieraammille lapsille näyttää aina huonoimmat puolensa. Olen kutsunut kavereita yksitellen kylään ja opettanut valmiita lauseita, joilla muihin lapsiin voi ottaa kontaktia.
Minusta tuntuu, että lapsesi vain on harvinaisen älykäs ikäisekseen. Ei se ole huono asia. Mutta kuten joku jo kirjoitti, älä pakota otamaan lapsia kavereikssen, mutta tee selväksi, että toisten satuttaminen on kiellettyä. Kyllä lapset kasvavat ja löytävät omat piirinsä myöhemmin!
Kiitos kaikista vastauksista, sain paljon ajateltavaa. Voi olla, että olemme yrittäneet selvittää ongelmaa väärin, eli keskittymällä huonoon käytökseen ja jättäneet sen taustalla olevat syyt huomiotta. Toki jatkossakin lyöminen jne. on edelleen kiellettyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olin itse tuollainen lapsena. Ei siitä onneksi meillä ongelmaa tehty, sain olla rauhassa sellailnen kuin olin ja olla ilman lapsikavereita. Ihan normaali ihminen minusta on tullut.
[quote author="Vierailija" time="20.08.2014 klo 16:07"]Minä olin itse tuollainen lapsena. Ei siitä onneksi meillä ongelmaa tehty, sain olla rauhassa sellailnen kuin olin ja olla ilman lapsikavereita. Ihan normaali ihminen minusta on tullut. [/quote]
Kiitos vastauksestasi, mietin itsekin että pitäisikö lapsen suhteen vaan luovuttaa ja touhuilla jatkossa ns. aikuisten asioita..? Hän on tosiaan ollut tuollainen aina, muutama harva ja valittu lapsi on, joiden kanssa tulee toimeen hieman paremmin.
Ihan mielenkiinnosta, onko sinulla sisaruksia?
On normaalia, olin itse samanlainen etten halunnut leikkiä iteä nuorempien kanssa ikinä. Kaikista parasta leikkiseuraa oli aina mummo/pappa, sedät ja vanhempien kaverit.
Muistan vieläkin sen tunteen, kun olin joku 5-6v ja minun syliin laitettiin ristiäisissä vastasyntynyt serkkuni.. Se oli jotain.. kauheaa. En lapsenakaan leikkinyt ikinä mitään koti/vauva leikkejä. Tiesin etten tule koskaan hankkimaan lapsia. Ehkä sun lapsesta on kans kasvamassa vela, joka osaa arvostaa vanhempaa ikäpolvea ja pitää heidän elämää mielenkiintoisempana. :)