Lue keskustelun säännöt.
Ahdistusoireet taas heränneet opiskelun myötä.
20.09.2014 |
Ahdistuneisuutta, varmaankin lieviä paniikkikohtauksia, on ollut viimeksi tälläisenä noin 3 vuotta sitten. Nyt taas tuntuu että ei pysty. Opiskelen toista ammattia ja kovat paineet näyttöjen suhteen. Ensimmäisen näytön selvisin suht hyvin, mutta nyt ahdistuneisuutta, itkuisuutta, hengen salpautumista kotona kun ajattelen näyttöä ja arviointia, punastun kasvoista dekoltee alueelle saakka ja ihan vain pelottaa. Luulin päässeeni tästä jo yli ja ohi, olen 3 vuotta sitten käyttänyt Propral nimistä beetasalpaaja lääkitystä tähän. Olen muuten reipas ja sosiaalisesti ulospäin suuntautunut ihminen ja olen töitä tehnyt asiakaspalvelijana monia vuosia. Ja tätä ei normaali elämässä tule, mutta nyt.
Mitä te tekisitte? Koenko vain tilanteet liian jännittävinä? Osaan, mutta olen silti epävarma. Menenkö terveydenhuoltoon ja myönnän että tässä taas ollaan, että saisin beetasalpaajia? Olen toisaalta niin pettynyt itseeni tämän suhteen, luulin kasvaneeni "aikuiseksi". :(
Kommentit (6)
ei alttius ahdistuneisuudelle minnekään katoa. Jos sinulla on tiedossa sinulle sopiva lääkitys ja tavat hallita ahdistuneisuutta, käytä niitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuullostaa siltä ettei hyvältä kuullosta!
Tulee mieleen, että paljonko olet käynyt läpi itsesi kanssa noita tilanteita ja selvittänyt, mikä aiheuttaa noin voimakkaan reaktion? Onko se se, ettet luota/usko itseesi riittävästi, et koe ettet selviydy tilanteesta? Pieni itsetutkiskelu on kyllä paikallaan, mikä aiheuttaa sen, ettet kestä stressiä. Avun hankkiminen ei ole heikkoutta vaan terveyttä. Tunnustat silloin, että rajat tulee vastaan. Tsemiä! :)
Tiedän mistä tämä tulee, olen alkoperheen vanhin lapsi ja oppinut olemaan sitä mitä tarvittaessa täytyy olla. Roolit vaihtelivat terapeutista sisarusten huolehtijaan ja vanhempien riitojen selvittäjäksi, hätäuloskäynnin ja pelastussuunnitelman tuntijaksi. Tunnustelen ihmisiä, mitä he haluavat minun olevan. Sitten kun en pysty täyttämään heidän toiveitaan, eli näytössä olemaan kiitettävä, niin ahdistun. Tunnen että petän heidät ja petän itseni ja ahdistun. Ja ahdistun jo valmiiksi kun tiedän että en ole valmis ammattilainen eli täydellinen siitä mitä minulta vaaditaan. Olen käynyt ammattiauttajalla, mutta en halunnut kaivautua syvälle menneisyyteen vaan käsittelimme asioita "pinnallisesti". Ammattiauttajan mukaan olen ymmärtänyt, että vika ei ole minussa, mutta ahdistus kertoo toista. En pääse siitä, mutta voin lievittää sitä, ja mietin olisiko nyt taas lääkkeiden aika :( ap
Onhan vika sinussa: et elä vieläkään omana itsenäsi vaan yrität saavuttaa jotain sellaista mitä uskot muiden sinulta vaativan. ei ihme että ahdistaa. Sinun täytyy itse päättää mikä on riittävästi ja kestää jos joku on eri mieltä.
[quote author="Vierailija" time="20.09.2014 klo 23:59"]
Onhan vika sinussa: et elä vieläkään omana itsenäsi vaan yrität saavuttaa jotain sellaista mitä uskot muiden sinulta vaativan. ei ihme että ahdistaa. Sinun täytyy itse päättää mikä on riittävästi ja kestää jos joku on eri mieltä.
[/quote]
Vika minussa että olen saanut kertomaani kohtelua? Tätä tarkoitin.
En eläkään omana itsenäni. Mitä tässä siis minun pitäisi tehdä, että elän omana itsenäni? Antaa mennä huonosti? Tietyt kriteerit (11 sivua) löytyy näytöille ja siellä on tarkkaan kerrottu mikä on mikäkin. Kuka haluaa selvitä nippa napa? En minä ainakaan, tausotoistani huolimatta tai niistä johtuenkaan. ap
Miten saisit itsellesi enemmän ymmärrystä omalta itseltäsi? Että saat epäonnistua ja sitten vaikka uusia testit,..sen näytön. Että kehittyisit elämässäsi. Antaist itsellesi luvan olla epätäydellinen.ettei ne lääkkeet ole se juttu.
Se juttu on oppia ymmärtämään itse itseäsi...mistä johtuu paniikki noissa tilanteissa. MIkä pelottaa suorituksissa iin, että henki salpautuu? Kuvitteketko tilanteenne johonkin menneeseen...missä koet, että et saa epäonnistua? Että et ole hyväksytty, jos epäonnistui?
nykyhetkessä ei ole mitään hätää. Ne tunteet luultavimmin tulee jostain kaukaa samalta tuntuvasta tilanteesta. Selvittelee se. Ymmärrä vähitellen itseäsi. Kerro itselesi, että asiat on ihan hyvin, ei ole hätää.
Entä jos annat itsellesi luvan elää ne näyttökokeen...ettei ole vain suorittamista.