Lue keskustelun säännöt.
Minulla ei ole lähelläni yhtään aikuista, jonka seurassa olisi hyvä olla :(
20.09.2014 |
Ei niin ketään... No, miehen seurassa ehkä paras, mutta hän on sairautensa takia jatkuvasti kipeä ja tietysti se vaikuttaa asiaan. Ja olemme olleet jo niin kauan yhdessä, että arki todellakin on arkea, ts ei halailuja, ei rakkausjuttuja, ei mitään. Nykyään myös vanhempieni seurassa ahdistun koska hekin huokuvat negatiivisuutta, samoin miehen sukulaiset, eli toisinsanoen heidän seurassaan ei ole hyvä eikä mukava olla. Kavereita näen aniharvoin, yhteydenpito on lähinnä facebookissa ja tekstiviesteissä, kukaan ei koskaan kutsu mihinkään.
Kyllä, olen alkanut katkeroitua tästä kaikesta näin vuosikausien jälkeen. En koskaan nuorempana uskonut, että voisin masentua, koska olen perusluonteeltani positiivinen ja iloinen, auttavainen jne. Mutta todellakin masennus painaa päälle jo tällaisten läheisten kanssa. :(
Kommentit (16)
Sorry, vahinkopeukku. Tsemppiä. Entä jos yrittäisit aloittaa kutsumalla ystäviäsi jonnekin? Kotiisi tai muualle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
3, hyvä ajatus. Mutta olen jo siinä pisteessä, että koen, ettei kukaan halua eikä välitä seurastani, ja että muut kiusaantuvat seurassani. Haluan pysyä pois toisten silmistä, ja koen olevani riesa muille. Tiedän, että kuulostaa sairaalta, mutta minulle tämä on todellisuutta. Parempi pysyä omissa oloissaan kun ei kukaan minun seuraani kerran kaipaa. Edes omat vanhempani... :(
ap
Taidat tarvita keskustelua ammattilaisen kansa, jaksaisitko hakea?
ap sama fiilis täälläkin. Ympärillä energiaa syöviä negatiivisia ihmisiä, kylmää tunteetonta, valitusta kaikesta, ei mitään ihanuutta elämässä eikä innostavaa seuraa
5, olen samaa mieltä, mutta soitto mielenterveystoimistoon on jotenkin niin vaikeaa.. olen jo monena aamuna aikonut, että soitan, ja aina vain siirrän, jos olo vaikka paranisi.. ei se parane :(
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kelpaa tällaisena omana itsenäni kellekään, etenkään sukulaisille... tunnen jatkuvaa riittämättömyyttä ja häpeää. Ja siihen lisäksi tämä jatkuva negatiivinen ilmapiiri ympärillä... en jaksa :(
ap
miten mielenterveystoimisto muka saisi elämään järjestettyä uusia ihmisiä? On vaikea löytää uutta seuraa aikuisena ja esim. vanhempiaan ei pysty vaihtamaan, vaikka myrkyttäisivätkin läheistensä elämää puheillaan ja asenteillaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitäisköhän sun vaan nostaa kissa pöydälle, ja sanoa, että nyt olisi vähän niinkuin sinun vuoro?
[quote author="Vierailija" time="20.09.2014 klo 01:05"]
En kelpaa tällaisena omana itsenäni kellekään, etenkään sukulaisille... tunnen jatkuvaa riittämättömyyttä ja häpeää. Ja siihen lisäksi tämä jatkuva negatiivinen ilmapiiri ympärillä... en jaksa :(
ap
[/quote]
Tilannehan on vähän kuin tulipalossa. Asiasi ovat kunnossa niin kauan kuin ymmärrät, että tämä on elinkelvoton olotila. Ensimmäinen ajatus tuossa on, että ota yhteyttä sinun tai miehen lapsuudenystäviin tai etäisempiin sukulaisiin ja tuttaviin, ja kysele heiltä näkemyksiä. Että miksi tilanteenne on noin synkkä - mikä sukulaisia vaivaa. Usein toisten näkökulma saattaa paljastaa asioita, jotka itselle ovat liian lähellä.
Kun ahistaa ja masistaa, ei osaa miettiä, kenen puoleen kääntyisi. Tee ihan systemaattista karttaa kaikista ihmisistä, jotka teidän elämäänne liittyvät, ja mieti josko ottaisit yhteyttä. Saatat saada aikaan hyviä keskusteluja ja jopa ystävyyttä. Ainakin autat itseäsi ja pääset irti tuosta avuttomuuslukosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
11, mutta kun en luota keneenkään. Eräälle kaukaisemmalle kaverille olen avautunut, mutta ei hän ota mitään kantaa, on vain pahoillaan tilanteesta. itselleni tilanne alkaa olla kestämätön, en vain jaksa enää! Tähän liittyy niin monenlaista. Oli kerran tilanne, jossa sukulaiseni tarvitsivat apuani erittäin vaikeassa tilanteessa, ja tein kaikkeni minkä pystyin, auttaakseni heitä. Nyt he ovat hyljänneet minut, ja kun harvoin joskus nähdään, niin ilmapiiri ja puheet on erittäin negatiivisia ja on paljon tabuja. Yksi sukulainen (jota yritin auttaa myös), lopetti täysin kokonaan yhteydenpidon minuun. Ei vastaa enää viesteihin, ei mihinkään.
En kestä!
ap
[quote author="Vierailija" time="20.09.2014 klo 01:06"]
miten mielenterveystoimisto muka saisi elämään järjestettyä uusia ihmisiä? On vaikea löytää uutta seuraa aikuisena ja esim. vanhempiaan ei pysty vaihtamaan, vaikka myrkyttäisivätkin läheistensä elämää puheillaan ja asenteillaan
[/quote]
Ikäsi? Aika sukukeskeinen tämä keskustelu taitaa nyt olla? Mt-toimisto antaisi taustatukea ja etäisyyttä tilanteeseen, ja voit alkaa luomaan uusia suhteita? Ei kai ihminen voi jäädä vain tuohon asenteeseen, ettei se aikuisena enää onnistu? Toisilta onnistuu, toisilta ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietin vaan, että mihin tämä johtaa jos en saa mistään apua. On niin paha olla ja ajatukset kiertää kehää :( Kai pitäisi nukkumaan mennä vain.
ap
[quote author="Vierailija" time="20.09.2014 klo 01:51"]
Mietin vaan, että mihin tämä johtaa jos en saa mistään apua. On niin paha olla ja ajatukset kiertää kehää :( Kai pitäisi nukkumaan mennä vain.
ap
[/quote]
Se on vain tulevaisuuden pelkoa, ja pelko kaventaa näkökenttää. Soita sinne mt-toimistoon. Ei se jahkaamisesta ainakaan helpotu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikävä tilanne :( Mulla vähän sama meneillään, miehellä työstressiä (kroonista, yrittäjä), vanhemmillani alko-ongelma ja muihin sukulaisiin ei yhteyttä kun vanhempani eivät heihin aikanaan olleet väleissä. Kavereita on mutta harvoin näen, ja ne yleisimmin tapailemani kaverit ovat juurikin tällaisia energiasyöppöjä. Mikä olisi harrastus josta voisi vielä aikuisena saada kavereita..?
Mulla ei ollut juurikaan kavereita muutama vuosi sitten, tällä hetkellä kolme todella läheistä ystävää ja paljon muita kavereita. Asiat muuttuu, mulla auttoi muutto pois pieneltä paikkakunnalta.
Hyvin tavallinen tilanne aikuiselle ihmiselle. Itselläni ei ole yhtään ihmissuhdetta yleensäkään, ei miestä eikä ystäviä eikä mitään. Mutta en ole masentunut, pärjään ilmankin hyvin.