Asunnon osto kaduttaa! Ahdistaa ja muutos pelottaa!
Ostettiin miehen kanssa ensiasunto ja nyt tuntuu, että tuliko tehtyä hirveä virhe. Etsittiin pitkään sopivaa asuntoa, johon meillä olisi varaa, mutta nyt tuntuu siltä, että kuitenkin hätiköitiin tämän ostossa, kun alkoi jo tulla sellainen olo, ettei muuten koskaan löydetä sopivaa. Uusi asunto tuntuu rähjäiseltä ja tiedossa on asumista remontin keskellä ainakin ensimmäinen kuukausi. Lisäksi huomattiin, kun oltiin asunnossa ensimmäistä kertaa yötä, että liikenteen melu ja äänet muista asunnoista kuuluvat paljon selvemmin kuin osasimme aavistaa. Pelottaa, että tehtiinkin huonot kaupat. En haluaisi lähteä vanhasta kämpästä (vuokra-asunto), mutta siihen on jo tulossa uudet asukkaat ensi kuun alusta.
Onko joku ollut vastaavassa tilanteessa? Alkoiko elämä uudessa asunnossa sujua vähitellen? Vai haluaako sitä koko ajan vain pois? Minua ahdistaa erityisesti se, että miehestä uusi asunto on ihan ok, mutta minua vain ahdistaa, enkä halua pahoittaa miehen mieltä kertomalla omasta katumuksesta ja pahasta olosta.
Kommentit (11)
Mulla oli samankaltaisia tuntemuksia kun alkuvuodesta ostin oman asunnon. Tein pientä pintaremppaa yksin tiukalla aikataululla ja olo tuntui toivottomalta sen valmistumisen suhteen. Asunto ei tununut yhtään kodilta, mutta kun remontti valmistui ja sai omat huonekalut paikoilleen mieli alkoi pikkuhiljaa muuttua. Nyt en voisi tyytyväisempi kotiini olla!
Ison muutoksen edessä ahdistus on ihan normaalia. Sitten jos kämpän kuntoon saamisen jälkeenkin jatkuu vaan, huolestuisin vasta.
Kiitos kannustavista vastauksista! Itse kun pyörittelee näitä juttuja vain omassa päässään, niin ahdistuu entistä enemmän. Toivotaan, että elämä uudessa asunnossa alkaa vähitellen sujua.
AP
Ääniin tottuu, etkä niitä kohta edes juuri huomaa.
Tuttu tunne. Menee ohi aikanaan kun tottuu. Normaalia.
Menee ohi, uusi kotihan on ensin kuin kylässä olisi. Kyllä se kodiksi muuttuu.
Olen ollut vastaavassa tilanteessa. Muuttoauto oli jo tilattu. Totesin, että en haluakaan muuttaa. Soitettiinkin vuokranantajalle ja saatiin jäädä vanhaan vuokra-asuntoon ja myytiin 3kk aikaisemmin ostamamme asunto (sitä ennen oltiin remontoitu sitä).
Minusta oli rohkea teko myöntää että oli tehnyt virheen. Meillä itse asunto oli tosi kiva ja ns. hyvällä paikalla, mut sit tajusin että en haluakaan asua niin hyvällä alueella vaan viihdyn paremmin täällä slummimmalla alueella.
Tsemppiä, kyllä se siitä! On ihan normaalia, että iso päätös aiheuttaa epävarmuutta ja jossittelua :)
Me ostettiin ensiasunto pari vuotta sitten ja todellakin ahdisti kauppojen jälkeen! Me vielä jouduttiin odottelemaan muuttoa pari kuukautta ja koko sen ajan stressasin että tuliko sittenkin maksettua liikaa, entä jos ei olekaan varaa maksaa lainaa (vaikka maltillinen olikin), viihdytäänkö uudella alueella, onkohan naapurit ihan kamalia, onko asunto liian huonokuntoinen, saadaanko siitä oman näköistä ja kotiudutaanko jne.
No, nopeasti kuitenkin kotiuduttiin (1-2kk meni siten että tuntui vähän hassulta, mutta aika nopeasti alkoi viihtymään) ja pikkuhiljaa on asuntoa uudistettu (lähinnä seinäpintoja ym) ja hankittu tänne sopivia juttuja ja viihdyn kyllä jo tosi hyvin. Ainahan on ne plussat ja miinukset, mutta nyt ollaan ehdottomasti reilusti plussan puolella ja asunnosta on tullut koti :)
Eniten stressasin etukäteen rahasta, mutta hyvin sekin on riittänyt. Tai kyllähän me suhteutettiin laina tuloihin, mutta silti jännitti etukäteen. Mutta helpotti kun huomasi että raha ihan oikeasti riittää kuten on suunniteltu ja säästöönkin jää. Ja on tullut luottoa siihen, että pärjätään, vaikka sattuisi jotain yllättävääkin.
Samaa täällä. Ostettiin vielä omakotitalo ja lainaa oli heti kerta rysäyksellä melkein 200 000e. Ei ollut ihan niin suuriin lainoihin vielä silloun tottunut. Nyt ku tässä on asuttu jo kohta 10 vuotta, remontteja saatu tehtyä ja sisustettua, niin en vois parempaa kotia itelle ja perheelle toivoa.
Ei kun rohkeasti muuttamaan. Päätös on tehty, eli ei kannata katua. Varmasti hyviä puolia löytyy uudesta asunnosta, kunhan totut siihen.