Tuloeroista

Samaa mieltä.

Minä lopetin työnteon juurikin sikamaisen verotuksen takia. En vain jaksa enää, ei motivoi.

Kaikki nämä tulokeskustelut ovat vaan niin väsyttäviä. Kadehditaan juristeja ja lääkäreitä. DI:tä ei osata kadehtia, vaikka varsinkin tuotantotalouden puolelta juuri DI:t ovat niitä tulevia ja nykyisiäkin toimitusjohtajia. Itse olen lääkäri ja vaimo juristi. Olemme tehneet ihan järjettömän määrän vuosia opiskellen. Oma erikoistumiskoulutukseni jatkuu edelleen, vaikka olen valmistunut lääketieteen lisensiaatiksi jo yli 10 vuotta sitten. Näin se vaan menee. Lääkärin on opiskeltava peruskoulutusta 6 vuotta ja jos haluat erikoistua (=kiinnostunut jostain ja haluat tehdä juuri sitä = ehkä parempi palkkakin) tarkoittaa vähintään 6 vuotta lisää opiskelua. Jos ja kun teet töitä samaan aikaan, on se ympärivuorikautista painetta ja stressiä selviytymisestä ja perheen hoidosta ja yleensäkin jaksamisesta. Palkka meillä on sairaalassa 3500 e/kk ja sitten päivystämällä saat lisäansioita. Päivystyksiä on useimmissa sijoituksissa pakko tehdä, halusit tai et. Mutta rahaa haluavat eivät myöskään useinkaan saa lisäpäivystyksiä, koska niitä on moni muukin haluamassa. Juristipuolisoni tehtävistä en edes halua puhua, sen verran valkonaamaisena ja totaalisen uupuneena hän yleensä töistä kotiin tulee. Ja yritä nyt siinä sitten hoitaa lasten hoitoon ja kouluun viennit - saati hakemiset siten, ettei joko työnantaja tai päiväkoti revi pelihousujaan...

No mitäs hyvää tuloeroissa sitten on?

Olen ap:n kanssa 100 % samaa mieltä. On surullista ja surkeaa, että tässä maassa, jossa tuloerot ovat erittäin pienet, jaksetaan ruikuttaa tuloerojen suuruudesta.

Ap sotkee nyt yhteen kysymykseen kaksi asiaa. Tuloerot ja verotus eivät ole sama asia, vaikka ne toki vaikuttavat molemmat työntekijän tuloihin. 

Tuloeroilla tarkoitetaan sitä, että eri töistä maksetaan erilaista palkkaa. Ihmisiä riepoo se, että tekemällä täyttä työpäivää ei saa enää elätettyä perhettä "keskiluokkaisella" tasolla. Eli jos teet täyden työviikon, ei rahat riitä. Arkiajattelulla juuri töitä tekevän pitäisi pystyä elämään tavallista elämää. Samaan aikaan sitten samassa firmassa täyttä työpäivää tekevä "parempiosainen" saa sitten 10 kertaisen palkan, jolla voi ostaa katumaastureita yms. Tästä syntyy se epäoikeudenmukaisuuden tunne. 

Verotuksen kautta tapahtuvilla tulonjaoilla taas pidetään todella huono-osaiset mukana yhteiskunnassa eli annetaan se kuuluisa turvaverkko. Isotuloiset maksavat euromääräisesti paljon veroja, mutta Suomessa kuitenkin jokainen tienattu euro lisää saajansa tuloja. Eli ei pidä väittää, että yrittäjän ei kannata tehdä töitä kun verottaja vie kaiken. Ei pidä paikkaansa. 

Tuloerot ovat ihan ok ja perusteltu asia, sitä ei kai kukaan kiellä. Mutta nyt käydään keskustelua siitä, että onko ok, että eri töistä maksetaan 5, 10 tai 100 kertaisia palkkoja eli puhutaan kohtuullisuudesta. Onko yritysjohtajan panos firmalle yhtä tärkeä kuin 100 työntekijän? 

Tuloerojen kasvun kannalta vakavin kansataloudellinen ongelma liittyy kulutukseen: suurilla tuloilla ei ole taipumusta jäädä kotimaahan. Perustarpeiden tultua tyydytetyksi, ylijäämää kulutetaan erilaiseen luksukseen: merkkituotteisiin, ulkomaalaisiin autoihin, ulkomaan matkoihin jne. Nämä eivät lisää suomalaisten työllisyyttä kuin nimeksi ja tulovirta kääntyy siis ulkomaille.

Samaan aikaan lisääntyy pienituloisten määrä, jotka eivät pysty juuri muuhun kuin tyydyttämään perustarpeensa eivätkä he voi lisätä suomalaisten tuotteiden ja palveluiden kysyntää ja täten työpaikkoja. Lisäksi valtion taholta tarvitaan erilaisia avustuksia yhä enemmän.

Toi lääkäreiden superpalkat on kyllä valitettava väärinkäsitys, jota julkisuus on lietsonut joidenkin maaseutupaikkakuntien pakkotilanteen pohjalta. Nimenomaan terveyskeskuslääkäreille (joka työ ei itse asiassa useimpia lääkäreitä tippaakaan kiinnosta) on maksettu aikamoisia palkkoja. Ja nimenomaan siksi, ettei niille pienille maaseutupaikkakunnille meinata millään saada lääkäreitä tulemaan. Eli pakko maksa, että edes joku tulisi.saada

Onhan se typerää kadehtia toisten isompia palkkoja, mutta kyllähän isoista tuloeroista seuraa ongelmia. Luuletko, että tuloerojen kasvaminen ei liity millään tavalla tämän hetkisiin talousongelmiin? Kyllähän suuret tuloerot kertovat, että yhä useampi on köyhä. Yksittäisten palkkojen vertailu on turhaa, mutta hälytyskellojen pitäisi kyllä soida, jos maan tuloerot kasvavat kasvamistaan.

Minusta on ihan sama vaikka tuloerot olisivat satakertaiset, kunhan jokainen saisi täysillä työtunneilla ansaittua minimissään noin 1 800 euron bruttopalkan. Tällä summalla pitäisi pystyä elämään omin avuin, tosin vaatimattomasti. Omalla osaamisella tai hyvällä asenteella sitten voi lähetä etsimään niitä paremmin palkattuja pestejä.