Miten kertoa äidin viiltelyarvista

Sano vain rehellisesti, että äiti teki nuorempana jotain typerää ja satutti itseään kun oli paha olo, mutta ymmärsit että se ei tehnyt oloa paremmaksi etkä ole tehnyt sitä pitkään aikaan. Ei tarvitse mennä yksityiskohtiin, vaikka riippuu vähän lapsen iästä, kuinka paljon hän haluaa kysellä lisää.

Lapset eivät kysy niistä, eivät huomaa. Jos kysyvät, asian voi ohittaa yksinkertaisesti: siinä oli haava/ haavoja joskus kaaaaauan sitten, mutta ne paranivat onneksi tosi nopeasti.

Näinhän se on, mutta helpommin sanottu kun tehty. Kiitos! Vielä ei ole lapsukainen edes syntynyt, mutta pidemmän aikaa tullut mietiskeltyä.

Kuulostaa hyvältä, lapsi tuskin niistä paljon tulee kyseleemään, kun tottuukin näkemään kaiken aikaa. Myöhemmin sitten tajuaa asian paremmin.

Mitenhän sitten jos päiväkodissa tai anoppilassa alkaa puhumaan "äidin haavoista käsissä" yms. Vähän jännittää kun niin paljon "kärsin" niistä muutekin. Häpeän ja luhistun kuoreeni jos ulkopuoliset tiedostavat. Hui.

Oma syyni, oma ongelmani. Rassaa vaan aika paljon nykyistä elämää:)

älä välitä, se on ohi mentyä ja tulevaisuutta on että kaikki on hyvin, se on ohimennytä juttua, ja nyt on parempaa ja uutta elämää, älä peitä be häviää ajan kanssa, nauti nykyhetkestä ja siitä että kaikki tulee olemaan vain paremmin

[quote author="Vierailija" time="17.02.2014 klo 02:58"]Miten kertoa omalle lapselle äidin kauheista viiltelyarvista? Vanhoja ovat, mutta pois ei koskaan lähde. Joskus kun lapsi kysyy niistä? Valehtelusta en pidä, ehkä jotain kierto ilmauksia?

Kuumat kesätkin joutuu olla pitkähihaisessa puistoissa, ja yleisillä paikoilla, jopa omien ystävien seurassa. Etenkin niiden lapsellisten kanssa.

... :/

[/quote]

Ei ehkä olisi kannattanut viillellä teiniangsteissa. Tyhmää päätä häpeää nyt koko suku, oma lapsi kanssa.

[quote author="Vierailija" time="17.02.2014 klo 05:21"][quote author="Vierailija" time="17.02.2014 klo 02:58"]Miten kertoa omalle lapselle äidin kauheista viiltelyarvista? Vanhoja ovat, mutta pois ei koskaan lähde. Joskus kun lapsi kysyy niistä? Valehtelusta en pidä, ehkä jotain kierto ilmauksia?

Kuumat kesätkin joutuu olla pitkähihaisessa puistoissa, ja yleisillä paikoilla, jopa omien ystävien seurassa. Etenkin niiden lapsellisten kanssa.

... :/

[/quote]

Ei ehkä olisi kannattanut viillellä teiniangsteissa. Tyhmää päätä häpeää nyt koko suku, oma lapsi kanssa.

[/quote]

olipas tylsä kommentti -.-

Mutamutta, ap, et ole ongelmasi kanssa yksin! Minulla on ihan sama juttu, kädet täynnä rumia arpia ja kovasti olen myös miettinyt mitä kerron niistä joskus aikanaan lapselle. (Siis jos tulee kysyeeksi.)

Olen ajatellut vain sanoa, että siinä on ollut haavoja joista on jäänyt arpia. En ehkä pienelle lapselle menisi kertomaan siitä kuinka oli paha olla joskus ja halusin satuttaa itseäni yms, pieni lapsi jää varmasti pyörittelemään tuollaista päähänsä.

Ne arvet on ja pysyy, eikä ne siitä sen kummemmiksi koskaan varmaan muutukkaan. Ne vain on nyt ja niiden kanssa on elettävä -samoin kun sen menneisyyden missä ne joskus tein. That's it

Kiitos ihanista kommenteista!!!

Luulen, että esiteinin kanssa voi käydä sitten vakavamman keskustelun aiheesta. Pienemmälle kannattaa sanoa vain, että ne ovat olleet haavoja. Tärkeää kuitenkin olisi, että osaisit suhtautua jotenkin luontevasti asiaan, koska lapset yleensä aistivat, jos jokin on vikana, ja alkavat helposti kantaa vanhempiensa häpeää.

Kerrot  rehellisesti , että äidillä on ollut mielenterveysongelmia.

Kiitos. Nämä on tärkeitä vastauksia minulle, mitä teiltä olen saanut. Itse olen ollut aika samoilla linjoilla. Nyt sain lisää varmuutta teiltä!

[quote author="Vierailija" time="17.02.2014 klo 04:35"]

älä välitä, se on ohi mentyä ja tulevaisuutta on että kaikki on hyvin, se on ohimennytä juttua, ja nyt on parempaa ja uutta elämää, älä peitä be häviää ajan kanssa, nauti nykyhetkestä ja siitä että kaikki tulee olemaan vain paremmin

[/quote]

No, eihän se elämä nyt välttämättä ole hyvin ja ihanaa...

Toivottavasti ap on hakenut jotain terapiaa tms apua itselleen.