Lue keskustelun säännöt.
En saa päähäni, että lapsen saaminen olisi
30.11.2013 |
enemmän positiivista kuin negatiivista. Huolehtiminen ja kaikki, ihan varmasti se kaikki yhteensä on enemmän kuin ne "onnen hetket" kun lapsi sanoo rakastavansa. Uhrata paras, voimallisin aika elämästä raskauteen, synnytykseen, seksittömyyteen. valvottuihin öihin, rintojen kipeytymiseen, parisuhteen kriisiin (tälläinen on kuulemma lapsen saaminen), oksennustauteihin, ongelmiin siitä kuka hoitaa jos lapsi sairastaa ja töihin pitäisi mennä, pottatreeneihin ja epäonnistuneisiin kylä- ja matkustusreissuihin.
Tuolta se, anteeksi työkaverini, kuulostaa. En vaan saa millään päähäni ajatusta, että tosiaan lapsen saaminen olisi se "elämän täyttymys" ja kaikki koettelemukset unohtuu kun lapsi ottaa kädestä. Ja kuulemani tuntuu vahvistavan tätä.. Sitte voivottelun jälkeen nopeasti lisätään, että on ne lapset kumminki niin ihania. Ja kaikki nyökyttelee perässä, seuraa hiljaisuus. Mitä?
Voiko mun mieli muuttua jos teen oman lapsen? Tuntuu kyllä hurjalta, lievästi sanottuna...
Kommentit (23)
NO joo, mä kuvittelin että se toisi jonkun suuremman täyttymyksen kuin toikaan ja on todella pänninyt tässä vuosien varrella se, miten paljon lapsi rajoittaa elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ollut suunnitellut raskauttani ja olin aivan varma että elämäni päättyy tähän vaikka mies vakuutteli (hänellä jo yksi lapsi ) että enemmän lapsi antaa kuin ottaa. Rakas tyttöni vasta 2kk ja olen jo muuttanut mieltäni. Onhan tää välillä rankkaa mut kun katsoo toista niin pientä ja viatonta (ja kaunista) jonka itse saanut aikaan, väkisinkin tulee tosi onnellinen olo. Plus olen aika paljolti saanut jatkaa normaalia elämääni, kiitos hyvän tukijoukon.
Pyyteetön rakkaus on ihmeellinen asia. Kun lapsi rutistaa ja sanoo, äiti mä rakastan sua, se kaikki vaiva on korjattu sillä. Omani on nyt paskamaisessa esiteini-iässä ja silti se vieläkin toimii. Sitä ei voi selittää, jos sitä ei ole kokenut. Ja jos sitä ei ole kokenut, ei ole elänyt oikeasti.
[quote author="Vierailija" time="30.11.2013 klo 22:34"]
Pyyteetön rakkaus on ihmeellinen asia. Kun lapsi rutistaa ja sanoo, äiti mä rakastan sua, se kaikki vaiva on korjattu sillä. Omani on nyt paskamaisessa esiteini-iässä ja silti se vieläkin toimii. Sitä ei voi selittää, jos sitä ei ole kokenut. Ja jos sitä ei ole kokenut, ei ole elänyt oikeasti.
[/quote]
Harmi, että en ole elänyt oikeasti.
Elämäni paskinta aikaahan tämä on, mutta silti en poiskaan noita antaisi. Rakkaus lapsiin on pyyteetöntä, se on puhdasta hyvyyttä mitä ei olisi edes kuvitellut löytyvän omasta itsestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen vanhemmuuden kautta oppinut niin paljon itsestäni, parisuhteesta, elämästä, kaikesta, että se oppi on jo itsellään suuri asia.
Lasten rakkaus ei ole läsnä vain silloin, kun he kertovat rakastavansa sinua. Meidän lapsista on iloa niin monille ihmisille. Isovanhemmat, isoisovanhemmat, tädit, sedät, serkut, sisarukset toisilleen. Lapsissa kiteytyy se kaikki, mikä elämässä on niin hienoa.
Lapset ovat aitoja, eivät lahjottavissa ja oppivat koko ajan uutta. On niin hienoa seurata, miten he käsittelevät ja ymmärtävät maailmaa. On hienoa miettiä sanojen alkuperää, maailmankaikkeutta, elämää, syntymää, kuolemaa. Lapset ovat melko syvällisiä. On huikasevan hienoa nähdä, miten pieni lapsi oppii uusia juttuja; ensimmäiset askeleet, sanat, yhteenlaskua, laulamaan, soittamaan. Sekuntiakaan en vaihtaisi pois.
Lapset ovat elämässäni puolison ja koirien jälkeen se tärkein asia.
[quote author="Vierailija" time="30.11.2013 klo 22:27"]
No voi kuule.. Pelkästään se kun sen oman pienen saa ekan kerran syliin.. Se pelkästään korvaa kuule ihan kaiken.
Minä olen vasta 20 vuotias äiti ja en vaihtaisi päivääkään!! Pieni poikani on täydellisin maailmassa ja ei "rakkautta" oikeasti ymmärrä ennen kuin oikeasti kokee sen tunteen kun vaikka itse kuolisi kuin antaisi mitään pahaa tapahtua pienelle...
P.s. Itse olen kyllä mieheni mukaan nyt seksikkäimmilläni: sain mukavasti muotoja mutta raskauden jälkeen myös hoikistuin! Tällä hetkellä 168 pitkä ja painan 50.. Ei lähtenyt hiukset, ei ollut tissit kipeät :) enkä kadu sitä etten tänäänkään ole juomassa päätäni täyteen
T. Äiti ja onnellinen
[/quote]Ei nyt huhhuhh... Tuon ikäinen - normaali -nuori, on hakeutumassa opiskelupaikkaan tai juuri sellaisen saanut. Lapset eivät kuulu oikeasti tuohon ikään - mitähän mahdat sinäkään työksesti tehdä? Tai mikä olet ammatiltasi? Onko sinulla työpaikka odottamassa äitiysloman jälkeen? Miten olet ajatellut kasvattaa lapsesi pois siitä 'vanhempien koulutustaso määrittää myös jälkeläisten koulutustason'-normista - koska ethän vaan halua, että myös lapsesi on parikymppisenä vanhempi ja kouluja käymätön = täysin turha kansalainen, kuten myös sinä, ellet ole jonkun asteen 'ihme-lapsi', mitä kyllä vahvasti epäilen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anteeksi numero 12!
Minä olen juuri täyttänyt 21-vuotias pienen lapsen äiti! Ammatti on jo sekä vakipaikka myöskin, eli työt jatkuu äippäloman jälkeen. Mieheni valmistunut ja vakipaikassa (22v). Kyllä nuoretkin osaavat kouluttautua ja saavat myös vakipaikkoja!!! Voi tsiisus mitä ennakkoluuloja nuoria äitejä kohtaan!
Varmaan ihan palkitsevaa aherrusta, jos on noista jutuista kiinnostunut. Itse en kaipaa mitään, mitä vanhemmuudella on tarjota, en hyviä enkä huonoja puolia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan ihan palkitsevaa aherrusta, jos on noista jutuista kiinnostunut. Itse en kaipaa mitään, mitä vanhemmuudella on tarjota, en hyviä enkä huonoja puolia.
Mun mielestä ei kannata alkaa edes suunnittelemaan lasten hankkimista, jos kokee mm. pottatreenit ja oksennustaudit noin kamalina asioina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika tyly vastaus 12. En itse ole äiti, enkä aio lapsia nuorena tehdä, mutta voihan se sopia jollekkin toiselle. Olen kyllä itsekkin sitä mieltä, että 20 v on aika nuori äiti, ehkä pari vuotta voisi siihen parinkympin päälle elää nuoruutta. En ymmärrä tuota, että miten kasvattaa lapsi pois siitä, että vanhempien koulutustaso periytyy. Voihan se lapsi opiskella vaikka tohtoriksi, jos haluaa. Ja 20 vuotiaalla voi olla ammatti ammattikoulusta. Kyllähän täällä tavallisia suorittavantyön tekijöitä tarvitaan. Ei nämä ihmiset ole mitään turhakkeita. Itse en ainakaan haluaisi opettaa lapsilleni, että jossain ammatissa toimivat ovat ihmisenä alempi-arvoisia kuin toiset.
Mun äiti sai mut ollessaan 17, äiti ei vain hankkinut itselleen koulutusta vaan perusti mun ollessa alakoululainen menestyvän yrityksen ja meistä neljästa lapsesta, kahdella on korkeakoulututkinto, yksi on käynyt ammattikoulun ja kuopus on vielä lukiossa. Ei kaikkia nuoria äitejä voi niputtaa samaan pinoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi luoja mitä ennakkokäsityksiä ja niin negatiivista.
Raskausaika oli ihanaa. Synnytyksessä oli tietty kipuja, alussa.
Oli ihanaa hoitaa vauvaa.
Kaikki meni hyvin. En juuri valvonut.
Pikkulapsiaika oli kivaa. Kävimme maalla ja serkku
syntyi samana vuonna.
Lapsellisen elämä on ihanaa!!! Vauva on mitä ihanin, vaikka hän olikin sairas. Nyt kuitenkin jo suht toipunut. On ihanaa, kun saa olla vapaasti vauvan kanssa kotona, töissä olinkin raatanut jo yli 10 vuotta. Vauvan kanssa matkustellaan, kikatellaan, tehdään kaikkea kivaa. Ei ole öitä tarvinnut paljoa valvoa, kun vauva on nukkunut jo kauan ainakin 10h yössä :)
Minä en keksi mitään negatiivista! Vihasin tylsää ja yksinäistä sinkkuaikaa yli kaiken! Nyt elämä on täydellistä. Jopa niitä itkuja ja kuolaamista jaksaa ;D
Tosiaan, ei meillä kukaan oksennellut kuin kerran.
Se oli kaksi minuuttia ja ohi.
Sitäkö nyt surisin vuosikaupalla?
Lapsi on parasta mitä mulle on tapahtunut.
Lapset oksentaa, ripuloi, sotkee, metelöi, käyttää tavalla tai toisella sun rahat, niistä on huolta, niistä on vaivaa, raskaus on ihan kamalaa, huoli kaikesta on ihan kamalaa.
Lapset nauraa, iloitsee, hymyilee, ovat aitoja, opettavat sulle elämästä semmoista viatonta puolta minkä olet jo unohtanut, lapset kasvaa ja kehittyy, itse nuorrut niiden myötä.
Elämä on.
ihmisen ja eläimen elämän tarkoitus on lisääntyä ja siten jatkaa elämää.
Tunnen kaksi nuorta äitiä, jotka molemmat keksivät jatkuvasti tekosyitä, jotta pääsisivät edes hetkeksi pois kotoa ja toinen heistä on käytännössä jättänyt lapsensa omien vanhempiensa hoidettavaksi. Toinen puolestaan toteaa joka kerta tavatessamme, että onneksi tämä äitiysloma on kohta ohi kun tulee hulluksi kotona vauvan kanssa. Ei saa nukuttua öisin ja mieskin on jatkuvasti raivona silloin kun ylitöiltään käy kotona kääntymässä. Vauva kuulemma parkuu jatkuvasti ja nukkuu vain pari tuntia yössä. Toinen äiti aina lapsensa seurassa (silloin kun se ei ole mummin ja papan hoidettavana) tiuskii tälle jatkuvasti ja lapsesta on kasvanut huomionkipeä ja ylivilkas ADHD.
Samaan aikaan toisaalla ... olemme mieheni kanssa hankkineet kaksi kissanpentua. Emme koskaan malta odottaa, että pääsemme yliopistolta tai töistä kotiin leikkimään niiden kanssa. Kotitehtävät ja sosiaalinen elämä kärsivät kun haluamme viettää kaiken aikamme mussujemme kanssa. Pelkästään ajatus pienistä vauvoistamme saa sydämeni pakahtumaan ilosta ja rakkaudesta, ja hymyilen itsekseni tyhmän näköisenä kadulla kun muistelen kuinka muruni herättivät minut aamulla hyökkäämällä peiton alta pilkottavien varpaideni kimppuun. Minun puolestani kultani saisivat säilyä vauvoina koko lopun ikäänsä, mutta on myös ihanaa nähdä niiden kasvavan päivä päivältä, keksivän uusia jekkuja ja kiintyvän meihin entistä enemmän.
Joo, en minäkään ymmärrä miksi ihmiset hankkivat lapsia. Tuntuu ihan mielipuoliselta touhulta, kun kissanpennuista saa sen kaiken ilon ja ihanuuden, eikä huonoja puolia oikeastaan ole. Mutta kukin taplaa tyylillään; toiset valitsevat kärsimyksen, minä otan mieluummin ilon ja hauskuuden ;)
No voi kuule.. Pelkästään se kun sen oman pienen saa ekan kerran syliin.. Se pelkästään korvaa kuule ihan kaiken.
Minä olen vasta 20 vuotias äiti ja en vaihtaisi päivääkään!! Pieni poikani on täydellisin maailmassa ja ei "rakkautta" oikeasti ymmärrä ennen kuin oikeasti kokee sen tunteen kun vaikka itse kuolisi kuin antaisi mitään pahaa tapahtua pienelle...
P.s. Itse olen kyllä mieheni mukaan nyt seksikkäimmilläni: sain mukavasti muotoja mutta raskauden jälkeen myös hoikistuin! Tällä hetkellä 168 pitkä ja painan 50.. Ei lähtenyt hiukset, ei ollut tissit kipeät :) enkä kadu sitä etten tänäänkään ole juomassa päätäni täyteen
T. Äiti ja onnellinen