Sekosiko puolitoistavuotiaani?

Kuolemanväsynyt AP tässä. Yö meni vaikeasti, pojan yskiminen herätteli meitä koko ajan, mutta ainakaan nuoremmalla ei ollut niitä kauhukohtauksia. Pääni on edelleen kipeä, ja itse ainakin olen ihan päiväunien tarpeessa, mutta kumpikaan lapsi ei suostu nukkumaan juuri nyt. Puolitoistavuotias on ölissyt ja huutanut minua säännöllisin väliajoin huoneessaan kohta kaksi tuntia. Isommalla meinaa hermot mennä, kun pyydän häntä koko ajan olemaan hiljempaa ja hän vain haluaa riehua, mikä vain häiritsee enemmän kummankin nukahtamista. Molempien pitäisi nukkua, kun toinen on sairas ja toinen yksivuotias ja kohta jo viikon ilman päiväunia.

En kestä ihan oikeasti, mikä näitä vaivaa. Miksi ne eivät vain voi nukkua. Miten te olette saaneet yksivuotiaanne nukkumaan päiväunet, jos ne vastustavat sitä kaikin voimin.  :(

Ja nyt naapuri korjaa ovikelloasn ja on pimputellut jo 10 minuuttia, lapset ihmettelevät hermona ääntä. Itku tulee kohta minullekin.

Jos pienempi ei nuku, illasta tulee taas yhtä helvettiä.

AP

Kaiken kukkuraksi tunnen oloni ihan surkeaksi äidiksi. Mikä ihmeen päiväohjelma tämä on, että suurin osa päivästä vain yritetään nukahtaa, mutta maataan vain hereillä sängyssä, tai sitten riehutaan kun ollaan väsyneitä, kaikin keinoin yritetään saada edes syömään. Ei jää aikaa leikille, lukemiselle tai millekään normaalin lapsen elämään kuuluvalle kehittävälle ja mukavalle aktiviteetille.

Asutteko ulkomailla vai miksi 1,5-v laitetaan päikkäreille jo 9.ltä aamulla? 

Vähän samoja tunteita mullakin välillä, on tämä kahden vilkkaan lapsen hoito välillä raskasta ja vielä rankempaa silloin kun joku on sairaana tai isä työmatkoilla...

Olisi tärkeää että pidät itsestäsi huolta. Tiedätkö mistä päänsärky johtuu? Auttaisko lääkkeen lisäksi venyttely, päähieronta tms? On aivan normaalia että lapsi alkaa jossain iössä pelkäämään "olemattomia". Mielikuvitus on varmaan jo kehittynyt ja lapsi on saattanut nähdä pelottavia unia. Ehkä on myös joku takiaisvaihe päällä eli äidin pitää olla kokoa ajan lähettyvillä..?

Itselläni on välillä niska-hartiasärkyä ja siihen liittyy välillä päänsärkyä. Olen yrittänyt käydä uimassa koska olen huomannut sen auttavan ja saunominenkin uinnin jälkeen rentouttaa. Hieron päätä ja niskaa itse ja venyttelen yläkropppaa. Haaveilen myös hotjoogasta, mutta siihen ole tällä hetkellä aikaa eikä oikein varaakaan.

Tsemppiä, yritä vaan rauhoitella lasta ja pitää huolta iltarutiineista. Iltakylpy, iltasatu, laulu, iltarukous, tassuttelu, unipussikin voisi auttaa jos lapsi siihen vielä tottuisi.

heipä hei

ei yksivuotiaasi ole kuitenkaan "tavoittamattomissa" noiden tuijottelukohtausten aikana. Voisi olla epileptistä samoin öisin epilepsiakohtaus voi herättää lapsen sekavassa tilassa ja sitten ei rauhoitu siitä. Voivat myös olla ihan perinteisiä kauhukohtauksia, ja jos lapsi on herkkä hän nyt vastustaa koko nukkumista kun yhdistää kauhun siihen. Yleensä kyllä sanotaan että lapsi ei muista kauhukohtauksiaan.

Nuorempi voi myös olla tulossa kipeäksi / kipeä jos isoveli on keuhkokuumeessa. Ehkä sinullakin on virustauti ja olo sen takia hirveä.

Miksi lasten olisi pakko nukkua, lepo riittänee nyt molemmille päiväohjelmaksi. Kiva video pyörimään ja kaikille patjat olkkarin lattialle. Pientä naposteltavaa ja mehua tarjolle ja kaikki pötkölleen.

Lapsesi tarvitsevat nyt läheisyyttä ja sinä lepoa, tuossa kaikki voittaa. Tsemppiä!

19 vielä, että voisko pienempi nukkua vaikka rattaissa jos menet heidän kanssa ulkoilemaan?

Meillä pienempi nukahti tissille 2-vuotiaaksi ja kun lopetin imetyksen niin päiväunet loppui kokonaan! Eli nyt lapsi on 2v3kk eikä nuku enää ollenkaan päikkäreitä, paitsi jos sattuu sopivasti  klo12jälkeen olemaan autossa, rattaissa pidemmän matkan kävelyllä tai rattaissa bussin kyydissä. Herää klo7 ja nukahtaa 19:30 eli yleensä 11,5h nukkuu vuorokaudessa, joskus 12h. Esikoinen on 4v ja nukkuu saman verran. Totesin vain, etten jaksa taistella päikkäreitten kanssa jabkopetimme ne. Illalla lapsi on välillä yliväsynyt, mutta yleensä ihan ok. Ovat alusta asti olleet erilaisia, esikoinen nukkuu enemmän ja kuopus on vähempiuninen. Positiivista tässä on se, että molemmat menevät nukkumaan aikaisin joten saan illalla hieman omaa aikaa.

Meillä poika on vuoden verran (noin puolitoista viotuiaasta alkaen) puhunut pojasta, sanotaan vaikka että nimi on Ville. 

Kun kysyi että missä Ville on osoitti yleensä sohvaan, tai keittiöön. Sitten alkoi kauhukohtaukset öisin, yhtäkkiä alkaa huuto "Eieieieeieieieeieieieiiiiii!!!" ja jätkä lähtee menemään, hysteriinen parku, ryömii sängyn alle jne.... 

Nyt viime aikoina on sanonut että Ville on sängyssä. 

Kun leikitään sängyssä jätkä saattaa kääntyä ympäri ja sanoa "Katso Ville!", kun puoliksi heräili yksi yö osoitti makkarin nurkkaa ja sanoi "poika".

Olen nyt itsekin ruvennut vitsailemaan että minulla taitaaki olla 3 muksua täällä, omat ja Ville =D

Ja aina joskus kolisee jotain, esim talouspaperirulla tippui alas hattuhyllyltä, yhden huoneen ovi menee satunnaisesti kiinni itsekseen ja joku lelu saattaa pitää ääntää vaikka kukaan ei ole sen lähellä.

kyllä kaikelle on varmaan ihan luonnollinen selitys vaikka ei ihan heti sitä keksikään =D

Mun 1,5 vuotias poika muuttui yhdessä yössä ihan eri lapseksi. Sain takaisin vasta reilu 5 vuotiaana. Tällä välin koettiin järkyttävä uhmaikä ja todettiin ad/hd kaikkine kehitysviivästymineen.

Ulkomailta kirjoittelen, kun joku ihmetteli, miksi laitan lapsia päiväunille omituiseen aikaan.

Tänään jäi kummaltakin päiväunet väliin, mutta siinäpä sitten loikoilivat tylisistyneenä pari tuntia sängyssä. Nyt kun pitäisi jaksaa olla vielä muutama tunti hereillä alkaa veto loppua. Nyt leikkivät ihme kyllä hiljaa keskenään. Taitaa väsymys painaa jo niin paljon, etteivät viitsi edes kiistellä leluista.

Raahauduimme lähiravintolaan syömään pikaisesti, kun en jaksanut laittaa ruokaa ja katsottiin piirretty elokuva, vaikka ei pienempi siinä jaksanut kauan olla.

Luulenpa, että pojan keuhkoputkentulehdun on tarttunut pikkusiskoon, ja nyt minuun, ehkäpä pääkipu ja jomotus johtuu osittain siitä. Niin joku taisi vähän jo vihjata.

Tänään ei ole ollut kauhukohtauksia, mutta pienempi on ollut tosi arka ja itkuisa. Luulen, että hän vain pelkää olla tällä hetkellä yksin, kun on ehkä huono olo ja jokin muu vaihe. Ehkä uhmakin jo rupeaa alkamaan. Yöllä huomasin, että hän oli hereillä ja tuijotti intensiivisesti verhoja, vaikka yritin kehoittaa nukkumaan... Mitäköhän hän niissä näki. Aika puistattava tuo 22:n kertomus "Villestä", jonka lapsi näkee seikkailevan kotonaan. Mutta kai se vain on osoitus hyvästä mielikuvituksesta.

Pitää keksiä jokin keino vielä nukuttamiseen. Voin saada lapsenvahdin viemään pojan ulos ensi viikolla, kunhan hän paranee. Sitten voisin yrittää nukkua päikkäreitä pikkuisen kanssa yhdessä, kun nythän en voi jättää isompaa valvomatta nukuttamisen ajaksi. Tulee kuitenkin ovelle koko ajan kyselemään.

Kiitos viesteistä. AV saa toimia tällä hetkellä tukiverkkona, kun ei täällä ulkomailla ole muuta... voi voi :D

AP

Minkä verran siellä porvoossa on lunta?

Lapsella kehittyy mielikuvitus. Jos hänellä on paljon turvattoman tuntuisia tilanteita, mielikuvituksesta voi olla haittaakin. Lapsesi kehittyy, ei muutu yhdessä yössä toiseksi. Sinun tehtäväsi on muuttaa tyyliäsi tarpeen mukaan. Lapsi tarvitsee nyt muuta kuin vuosi sitten.

Oletko ottanut maksimiannoksen sinulle sopivaa särkylääkettä? Ota, jos et vielä.

[quote author="Vierailija" time="30.11.2013 klo 19:18"]

Minkä verran siellä porvoossa on lunta?

[/quote]

Äääääh, en minä ole porvoosta jummijammi. Miksi hitossa puolitoistavuotias alkaa ilman mitään syytä vilkuilla olan yli ikään kuin siellä olisi aaveita, ja tuijottaa kauhunsekaisin silmin jotain ei mitään?? Olen ateisti, mutta kummasti alkaa itselläkin ajatukset risteilemään. Nyt en ihan oikeasti tiedä, miten saan lapsen rauhoittumaan

AP

Ota lapsi syliin. Laula. Lue kirjaa. Jos lapsi pitää kylvystä, kylvetä. Touhottamata, raaauhallisesti.

Tontut on ruvenneet liikkumaan ja tarkkailemaan.

[quote author="Vierailija" time="30.11.2013 klo 19:21"]

Oletko ottanut maksimiannoksen sinulle sopivaa särkylääkettä? Ota, jos et vielä.

[/quote]

Kyllä, pitkin päivää, kiitos huolenpidosta. Tuli niin pahaan vaiheeseen tuo mielikuvitus-/pelkotila, kun mies ei ole täällä, poika sairastaa ja omaa päätä jomottaa. Kaksivuotiasta voi rauhoitella jo aika hyvin mielikuvituksellisissa pelkotiloissa, mutta jos puolitoistavuotias alkaa kuvittelemaan kummia, ei selittelyt auta ollenkaan. Tänäänkin se katsoi lasittunein silmin minuuttitolkulla vaatekaapin päälle jossa ei ollut mitään. Hui hitsi kun alkoi itseäkin puistattamaan, vaikka en sitä nyt lapselle näyttänyt.....

Oletko kysynyt, että mitä lapsi näkee? Osaako puhua sen verran, että osaisi kertoa.

Kannattaa ainakin vakuutella, että kaikki hyvin ja äiti huolehtii ja pitää turvassa.

Uskon, että on asioita, joita kaikki eivät näe, lapset vain ovat herkempiä niille (kuten minäkin lapsena ja nyt omat lapset).

Hui. Alko  pelottaa. Jotenkin karmaisevaa!

Meillä pienempi lapsi oli puolitoistavuotiaana just samanlainen. Hänellä jäi yliväsyneenä ns. "pitkät päälle" ja hän näki tavallaan valveunia, pelkästi kovasti hirviöitä tai jotain sen tapaisia. Heräsi öisinkin usein aivan paniikissa ja peloissaan.

Ei nyt mitään muuta kuin että ap siellä koittaa hoitaa ensin itsensä kuntoon ja saada vähän unta, koska sulla on selvästi ollut vähän rankkaa viime päivinä. Oot varmasti tosi väsynyt ja silloin alkaa aikuisenkin päässä piiputtaa (anteeksi ilmaisu mut näinhän se menee ;) Siinä se pienikin rauhoittuu.

Meille kävi kerran niin, että oltiin mökillä lasten kanssa, ja olin tosi väsynyt. Yöllä molemmat lapset heräsivät parkumaan ja kertoivat että kummitus oli ollut sängyn vieressä. Oli pimeä yö, minä siinä unenpöpperössä katselen parkuvia lapsia taskulampun valossa ja minustakin alkoi tuntua, että tosiaan joku karmea voi hyvinkin seisoa siinä ovenpielessä meitä tuijottamassa. Joten ymmärrän hyvin tuon sun mielialan. Mutta sehän ei ole todellista, olet vain väsynyt. Auttaisko sua jos soittaisit jollekulle, kaverille tms?

[quote author="Vierailija" time="30.11.2013 klo 19:31"]

Oletko kysynyt, että mitä lapsi näkee? Osaako puhua sen verran, että osaisi kertoa.

[/quote]

Kysynpä huomenna. Toivottavasti ei ala puhumaan täydellistä kirkkolatinaa.

Hän sanoa n. 60 sanaa. Tänään (miksi juuri tänään) ottanut käyttöön 4 uutta verbiä, vaikka aikaisemmin osasi vain sanoa "anna". Hui sakeli kun pelästyin kun kysyin tänään, onko jotain vaipassa ja hän vastasi "On kakka, on!" Vaikka aikaisemmin vain pyöritellyt silmiään ja taputellut vaippaa.....

Alkaisipa jo vaikuttaa tuo päänsärkylääke.

T. AP

[quote author="Vierailija" time="30.11.2013 klo 19:38"]

Meillä pienempi lapsi oli puolitoistavuotiaana just samanlainen. Hänellä jäi yliväsyneenä ns. "pitkät päälle" ja hän näki tavallaan valveunia, pelkästi kovasti hirviöitä tai jotain sen tapaisia. Heräsi öisinkin usein aivan paniikissa ja peloissaan.

Ei nyt mitään muuta kuin että ap siellä koittaa hoitaa ensin itsensä kuntoon ja saada vähän unta, koska sulla on selvästi ollut vähän rankkaa viime päivinä. Oot varmasti tosi väsynyt ja silloin alkaa aikuisenkin päässä piiputtaa (anteeksi ilmaisu mut näinhän se menee ;) Siinä se pienikin rauhoittuu.

Meille kävi kerran niin, että oltiin mökillä lasten kanssa, ja olin tosi väsynyt. Yöllä molemmat lapset heräsivät parkumaan ja kertoivat että kummitus oli ollut sängyn vieressä. Oli pimeä yö, minä siinä unenpöpperössä katselen parkuvia lapsia taskulampun valossa ja minustakin alkoi tuntua, että tosiaan joku karmea voi hyvinkin seisoa siinä ovenpielessä meitä tuijottamassa. Joten ymmärrän hyvin tuon sun mielialan. Mutta sehän ei ole todellista, olet vain väsynyt. Auttaisko sua jos soittaisit jollekulle, kaverille tms?

[/quote]

Kiitos ymmärtäväisestä viestistä. Taitaa varmasti tähän kaikkeen syynä olla se, että hän on alkanut jättää päiväunia väliin ja on yliväsynyt. Tänäänkin hän oli 2,5 h sängyssä ilman mitään vaikutusta.Miten ihmeessä saan hänet nukkumaan ja missä, meillä ei ole liikaa huoneita eikä rattaissakaan hän nuku.

Pelkääköhän hän pinnasänkyään. Se on sama sänky kuin hänen isoveljellään oli. 2,5 vuotiaana poika kieltäytyi menemästä sinne enää, koska sanoi sitä pelottavaksi ja sanoi että sen nimi on Tintin. Kysyin pojalta, voinko tuoda vauvansängyn hänen nykyisen taaperosängyn viereen ja hän sanoi että pelottava Tintin-sänky ei saa tulla. Nyt tyttö nukkuu sitten patjalla lattialla isoveljen vieressä. Taidanpa itsekin kömpiä siihen lattialle kohta seuraksi. Huhhuh...

AP