Lue keskustelun säännöt.
Miehen kanssa yhdessä ja lapsia, mutta asutaan eri asunnoissa
17.11.2013 |
En jaksa enää tätä jatkuvaa tappelua ja uusperheilyä. Olen miettinyt miten toimisi oheinen malli: muuttaisin omaan asuntoon ja mies jäisi asumaan nykyiseen asuntoomme, mutta olisimme silti yhdessä... Meillä on yhteinen lapsi ja mietin oheista viikkosysteemiä.
Viikko 1:
ma-ke lapsemme on minun luonani
to-pe lapsi on miehen luona
la-su lapsi on minun luona
lapsi olisi tällöin miehen luona 1-2 päivää, muuten minun luonani. Mies voisi asua viikonloppuna luonani...
Viikko 2, jolloin miehen entisestä avioliitosta oleva lapsi on meillä
ma-ti lapsi miehen luona, minä omassa kodissa
ke-pe, olemme kaikki miehen luona
la-su lapsi miehen luona, minä omassa kodissa
onko ketään pariskuntia, jotka ovat yhdessä, mutta jotka asuvat eri osoitteissa ja joilla lapsi/lapsia? Pakkoko sitä on asua saman katon alka...? Mielipiteitä? Onko tämä täysin järjetön ajatus?
Kommentit (26)
Meillä on tälläinen systeemi ja on lapsia , eli lapset asuvat minun kanssani kotona ja isukilla on oma asunto, ollaan silti yhdessä joka päivä ,mutta riidat loppuivat siihen paikkAan.isukki viettää aivan normaalisti meidän kanssa aikaa ja välillä oleillaan isukin luona, molemmissa paikoissa on lapsilla hyvä olla ja välillä myös me kaikki yövymme siellä. Tää toimii meillä todella hyvin. Kun pinna kiristyy löytyy aina paikka rauhoittumiseen. ei siis ole mitään päiviä lyöty lukkoon , vaan kaikki ovet avoinna kaikille .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on semmoinen systeemi, että koetetaan vaan kestää kaikki. Olemme luvanneet toisillemme ettei mitään erosekoiluja lasten takia aloiteta ennenkuin ovat kaikki 3 täyttäneet 18v. Sen jälkeen arvioidaan tilanne uusiksi. Siihen on vielä 14 vuottamutta äkkiähän se menee. Joskus on vaan aikuisen osattava laittaa lasten etu omansa edelle. Koetamme molemmat etsiä mielihyvää ja onnistumisen tunteita myös muualta kuin avioliitostamme. Ei suinkaan aviopuoliso ole se ainut onnemme avain vaan eiköhän se ole eniten omasta asenteesta kiinni. itsensä sieltä omasta erillisasunnostaankin löytää. ivan turhaa rasitusta lapsille tuo edestakaisin haalailu...
[quote author="Vierailija" time="23.01.2014 klo 01:03"]Meillä on tälläinen systeemi ja on lapsia , eli lapset asuvat minun kanssani kotona ja isukilla on oma asunto, ollaan silti yhdessä joka päivä ,mutta riidat loppuivat siihen paikkAan.isukki viettää aivan normaalisti meidän kanssa aikaa ja välillä oleillaan isukin luona, molemmissa paikoissa on lapsilla hyvä olla ja välillä myös me kaikki yövymme siellä. Tää toimii meillä todella hyvin. Kun pinna kiristyy löytyy aina paikka rauhoittumiseen. ei siis ole mitään päiviä lyöty lukkoon , vaan kaikki ovet avoinna kaikille .
[/quote]
Mun mielestä aivan järkyttävää. Mies kuorii vaan kermat kakusta ja jättää sinulle kaiken vastuun. En suostuisi tuohon päiväksikään. Miten te naiset ootte niin miehenkipeitä, että suostutte näihin ihmeellisiin kuvioihon, joilla mies pääsee luistamaan kaikesta vastuusta.
Mitä ap:n tilanteeseen tulee, niin paha sanoa mitään, koska en tajunkut tuosta ihme säädöstä ja aikataulutuksesta mitään. On ihmiset kummallisia. Miksi piti tehdä niitä lapsia miehen kanssa, jolla on jo lapset? Hankkia yhdessä se rakkauden hedelmä ja sit tajuta, ettei ei ei, ei mua huvitakaan tää leikki.
Tää on just tätä aikuisten itsekästä ja vastuutonta "Kaikki mulle ja mulla kuuluu olla koko ajan hyvä olla ja kaikki vaan mulle ja jos ei huvita niin muusta, lapsista viis varsinkin ja ne miehen lapsethan on ihan turhia" asennetta.
En tajua teitä. Eläkää yksin, kun ette osaa olla yhdessä. Älkää lisääntykö ja täyttäkö maata, kun ette osaa siitä maasta huolta pitää.
J
jos homma toimii noin, mikäs siinä. Ainakin lapsen vanhemmat pysyvät yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainoastaan te itse tiedätte, millainen asumisjärjestely teille sopii. Mutta pakko sanoa, että itse en ainakaan jaksaisi tuollaista reissaamista kodista toiseen (kokemusta on, vietin opiskeluaikana muutaman vuoden matkalaukkuelämää). Jos ette tosiaan jaksa jatkuvasti samassa asunnossa, voisitteko harkita isompaan vaihtamista? Niin että molemmille tulisi enemmän omaa tilaa, esim. omat huoneet. Tai jopa etsisitte sellaisen asunnon missä on erikseen yksiö, jos ette pysty jakamaan tappelematta keittötä, vessa ym.
Ap: Vielä on rakkautta, mutta saman katon alla asuminen tuottaa tuskaa... Haluaisin niin oman kodin, jossa voisin hengähtää aina välillä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin luulen, että kahden asunnon (tai vuokran) sijaan etsitte talon, jossa on asuttava autotalli tai toisessa päädyssä toinen olohuone tai alakerta, josta erillinen uloskäynti. Siellä voi sitten viettää sovitut päivät se vanhempi, joka ei uusperhe-elämää jaksa vetovastuussa.
[quote author="Vierailija" time="17.11.2013 klo 22:14"]
Minäkin luulen, että kahden asunnon (tai vuokran) sijaan etsitte talon, jossa on asuttava autotalli tai toisessa päädyssä toinen olohuone tai alakerta, josta erillinen uloskäynti. Siellä voi sitten viettää sovitut päivät se vanhempi, joka ei uusperhe-elämää jaksa vetovastuussa.
[/quote]
ei yhtään hullumpi idea. Tosin mies ei kirveelläkään halua muuttaa nykyisestä asunnosta eli tämä todennäköisesti kaatuisi siihen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä tulossa asumusero. Koetimme jo isomman asunnon (omakotitalon) hankkimista, mutta se ei riitoja parantanut. Avioeron toista vaihetta emme ole hakeneet (emmekä näillä näkymin haekkaan), joten päädyimme asumuseroon.
[quote author="Vierailija" time="17.11.2013 klo 22:18"]
Meillä tulossa asumusero. Koetimme jo isomman asunnon (omakotitalon) hankkimista, mutta se ei riitoja parantanut. Avioeron toista vaihetta emme ole hakeneet (emmekä näillä näkymin haekkaan), joten päädyimme asumuseroon.
[/quote]
onko teillä lapsia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ah, olisi ihanaa. Ei tarvitsisi siivota miehen sotkuja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mieheni asuu omien lastensa kanssa ja minä meidän yhteisten.
aikataulutus on helppoa, sillä asumme lähekkäin ja näemme päivittäin, mutta tämä on järjestely loppupeleissä on taloudellisista syistä. mieluummin asuisimme kaikki yhdessä sulassa sovussa, mutta en halua olla miehen elätettävänä.
kyllä se toimii, monen yhteisen vuoden kokemuksella :)
Mitä tarkoitat taloudellisillä syillä? Eikö olisi halvempaa asua saman katon alla? Mistä syistä päätitte tällaisen kuvion?
[quote author="Vierailija" time="17.11.2013 klo 22:37"]
mieheni asuu omien lastensa kanssa ja minä meidän yhteisten.
aikataulutus on helppoa, sillä asumme lähekkäin ja näemme päivittäin, mutta tämä on järjestely loppupeleissä on taloudellisista syistä. mieluummin asuisimme kaikki yhdessä sulassa sovussa, mutta en halua olla miehen elätettävänä.
kyllä se toimii, monen yhteisen vuoden kokemuksella :)
[/quote]
Voi toimiakin, jos molempien vilpitön tahto.
Meillä ei toimi, sillä mies ei halua asua saman katon alla ja minä taas haluaisin. Ei kestä arkea uusioperheessä. Etenkin kun meillä on pieni vauva, niin vastuu on yksin minun. Tässä nyt sit roikutaan, kunnes saa edes suunnilleen nukuttua ja jaksaa tehdä muita ratkaisuja.
En suosittele, jos ei mies ole täysin samaa mieltä.
kukaan ei tule ajatelleeksi niitä lapsia, kuinka stressaavaa niille on ravata viikottain eri paikoissa. miten se miehen entisen liiton lapsi, eiköhän sille ole ihan tarpeeksi se että on kaksi kotia mihin pitää asettua, mutta että kolme! voi tosiaan toimia, mutta ei tuolla tavalla lapsien kannalta luoda normaalia suhtautumista paikoilleen asettumiseen tms myöhemmällä iällä.
[quote author="Vierailija" time="17.11.2013 klo 22:20"]
[quote author="Vierailija" time="17.11.2013 klo 22:18"]
Meillä tulossa asumusero. Koetimme jo isomman asunnon (omakotitalon) hankkimista, mutta se ei riitoja parantanut. Avioeron toista vaihetta emme ole hakeneet (emmekä näillä näkymin haekkaan), joten päädyimme asumuseroon.
[/quote]
onko teillä lapsia?
[/quote]
On kolme
Kaikki ratkaisut voivat mielestäni olla hyviä, jos vanhemmat ovat tyytyväisiä. Olen sitä mieltä, että vanhempien hyvinvointi on keskeisin osa lasten hyvinvointia. Kuka se muka määrittelee millaisen on onnellinen perhe.