Sinä positiivisen ajattelumallin löytänyt. Miten jaksat muita ihmisiä?

Minä pidän itseäni myös positiivisena ja mielestäni yksi tärkeimpiä piirteitä siinä on se, että ymmärtää olevansa oman onnensa herra. Jos on suhteessa (pari tai ystävyys, samase) mikä tekee jatkuvasti onnettomaksi, eroaa. Jos on työssä missä ei viihdy, etsii uuden, lähtee opiskelemaan jne. Olen aina tehnyt töirä sen eteen, että saavutan unelmani ja koen maailmassa ihania, uusia asioita. Aina on jotain hyvää tiedossa tai menossa, välillä suuria, usein pieniä juttuja, jotka tuo iloa elämään. Välillä on hyvä vain olla. Oikeasti rakastan elämääni.

Se, että olen positiivinen, ei tee minusta täydellistä. Minulla oli ystävä, joka oli ja on edelleen jatkuvasti negatiivinen. Valittaa kaikesta, on katkera ja kateellinen, rypee itsesäälissä ja taas kadehtii. Kaikki on aina huonosti. Jos itselleni lasi on aina puoliksi täysi, hänelle se on aina puoliksi tyhjä. Pienet vastoinkäymiset, siis ihan naurettavat jutut, on hänelle valtavia raivon tai surun aiheuttajia. Minä en enää jaksanut sitä valittamista. Aina, kun näimme olin aivan poikki ja ahdistunut. Katkaisin ystävyytemme ja se oli todella hyvä juttu. Minulla on hyviä ystäviä ja kavereita, ja meillä kaikilla on ollut hyvinkin suuria suruja elämässämme. Niitä on surtu ja itketty yhdessä, mutta aina ollaan selvitty. Negatiiviset ihmiset on energiasyöppöjä ja tekevät oman oloni ainakin kurjaksi, joten parempi olla ilman :) Ehkä sitten omassa positiivisuudessani on vielä tekemistä, mutta hyvin menee näinkin. :)

38. Taidat kuitenkin olla realisti.

[quote author="Vierailija" time="11.08.2014 klo 16:45"]38. Taidat kuitenkin olla realisti.

[/quote]

Okei :) miksi näin päättelet? Ihan uteliaisuudesta kysyn. :)

Kun joku ilmaisee että ei välitä seurasta vaan viihtyy yksin, paras antaa olla niin.  Eivät suomalaiset osaa puhua suoraan sittenkään vaikka olisi joku pätevä syykin, vaan vihjailevat.

Moni on yrittänyt provokoida loukkaamalla ja kun en reagoi sanoo kaksi kertaa saman asian mukamas luottaen että hänen puolellaan kaikki ovat. Mene muualle juoruilemaan he vastasivat hänelle.  Nyt asia tuntuu melko turhalta.  Mutta seisoin terveysasemalla kipeänä jonottamassa ja silloin joku haastaa riitaa ettet oikein halua tehdä työtä, suutuin todella, vaikka olinkin hiljaa.  Itäsuomalaista jee. 

Mä en kestä näitä pollyanna-positiivareita. Ovat hurahtaneet The Secret'iin yms. Ollaan positiivisia vaikka hampaat irvessä. En itse valita juurikaan, mutta en myöskään mene tarjoamaan positiivisia uppista-neuvoja masentuneelle tai romahda siitä, kun ei kestä muiden tilitystä elämästä, joka ei ylläri pylläri olekaan ruusuilla tanssimista. 

Olkaa vaan ilopillerit keskenänne, niin on KAIKILLA parempi olla. :) 

[quote author="Vierailija" time="11.08.2014 klo 17:00"]

Mä en kestä näitä pollyanna-positiivareita. Ovat hurahtaneet The Secret'iin yms. Ollaan positiivisia vaikka hampaat irvessä. En itse valita juurikaan, mutta en myöskään mene tarjoamaan positiivisia uppista-neuvoja masentuneelle tai romahda siitä, kun ei kestä muiden tilitystä elämästä, joka ei ylläri pylläri olekaan ruusuilla tanssimista. 

Olkaa vaan ilopillerit keskenänne, niin on KAIKILLA parempi olla. :) 

[/quote]Pollyanna-posetiivari :D

Mutta niin...onhan tämä jotenkin niin aikaan ja ajankuvaan sidottu muoti-ilmiö, ettei paremmasta väliä :)

...haukionkalahaukionkalahaukionkala...ommmmm......haukionkalahaukionkalahaukionkala...aummmmm...

Voisko tässä vaikka kaikki positiiviset ihmiset keksiä paikkoja missä nähdä ? :D t. Super positiivinen ajattelija

Koska itekki hoksannu ihmisiä jotka ei oo tarpeeks positiivisia niin eikö ois hyvä idea keksiä vaikka sellasia "ryhmäpaikkoja" missä vois nähä kaikki ihmiset jotka on "liian positiivisia" ;D

[quote author="Vierailija" time="28.11.2013 klo 23:56"]

Olen aina halunnut kysyä positiiviselta ihmiseltä, että miten teille käy kun jotain kamalaa tapahtuu? Oletteko edelleen positiivisia?

Eikö positiivisuus ole suhteessa elämäntilanteeseen? Jos elämässä on suurta surua, on vaikea olla positiivinen. Mutta sitten kun on mennyt pidemmän aikaa hyvin, se on helpompaa. Tällaisena positiivisena kautena onkin helppoa lähteä arvostelemaan muita ihmisiä, vai mitä?

[/quote]

En ole ap mutta vastaanpa tähän. Ymmärrän niitä jotka ei jaksa olla positiivisia silloin kun on vaikeaa, en itsekään silloin jaksa, mutta niitä en ymmärrä jotka synkistelevät, ovat negatiivisia, kriittisiä yms silloin kun asiat eivät ole erityisen huonosti. Mielestäni on negatiiviset tunteet on ok kun niille on syy, mutta sitten on tää ryhmä ihmisiä jotka valittaa aina ja haluaa muille pahaa ja ne yleensä hermostuu ja pitää arvosteluna sitä kun joku ajattelee valoisasti.

Itsekkin olen yrittänyt aina ajatella kaikkea positiivisesti. Vituttaa vaan kun mies lannistaa omalla lähes päinvastaisella ajattelutyylillä. Joka päivä hän valittaa myös vanhemmistaan, jotka pakottivat hänet väärään kouluun ja se on heidän syytä ettei hän valmistunut. Minulle, jonka (entinen) alkoholisti yhäitiä ei voinut vähempää kiinnostaa lapsensa opiskelu. Aina löytyy jotain valitettavaa

Niin ja jos haukkuu itseään ja omaa elämäänsä koko ajan (hyvinäkin aikoina), jää paljon mukavia asioita ja hetkiä kokematta.

[quote author="Vierailija" time="28.11.2013 klo 23:56"]Olen aina halunnut kysyä positiiviselta ihmiseltä, että miten teille käy kun jotain kamalaa tapahtuu? Oletteko edelleen positiivisia?
Eikö positiivisuus ole suhteessa elämäntilanteeseen? Jos elämässä on suurta surua, on vaikea olla positiivinen. Mutta sitten kun on mennyt pidemmän aikaa hyvin, se on helpompaa. Tällaisena positiivisena kautena onkin helppoa lähteä arvostelemaan muita ihmisiä, vai mitä?
[/quote]

Minulla on tällä hetkellä hyvin vähän rahaa, ja eräät päivän tapahtumat (hajonneet asiat) huonontavat tilannetta entisestään. Lisäksi kumppani on burn outin partaalla ja läheinen sukulainen sairas. Voin myöntää itsekin itselleni, että ei ole ns. Parasta aikaa elämässä tämä viimeinen puoli vuotta ollut - ja tuleva puoli vuotta tuskin on kamalasti helpompaa.

Kuitenkin olen onnistunut ylläpitämään positiivisuuteni. Joihinkin asioihin en voi vaikuttaa, kuten siihen, jos joku kodinkone päättää hajota ja syödä vähiä säästöjäni, tai jos joku sairastuu. Ainut, mitä voin tehdä, on pitää "pään kylmänä" ja yrittää olla muille tukena. Uskon, että elämä kantaa minua, sillä se on tehnyt niin aiemminkin. Olen selvinnyt paljon pahemmasta, ja uskon että tulen selviämään tästäkin.

Tietysti niin kumppanini kuin sukulaiseni tilanteet huolestuttavat minua, mutta koen että minusta on enemmän apua kuuntelijana ja rohkaisijana kuin itkemässä. Haluan nähdä elämässäni hyvää, jotta voin jakaa sitä samaa hyvää vaikka miehelleni, joka tarvitsee kaiken tukeni nyt.

Ja ei, en koskaan arvostele muita. Jokaisen elämänasenne riippuu niin moneta asiasta, ihan perusluonteesta siihen, millaisen elämän on saanut elää. Meillä jokaisella on syymme käytökseemme, enkä minä ole ketään tuomitsemassa. Pessimisteille ja elämäänsä väsyneille toivon vain kaikkea hyvää.

Oletko ymmärtänyt positiivisuuden jotenkin väärin, vai onko sinulla lähipiirissäsi vain sellaisia ihmisiä, jotka ovat jotenkin hihkuvan yltiöonnellisia kaikesta? Ei jokainen elämänasenteeltaan positiivinen ole onneksi samanlainen. Minulle optimismi ja positiivinen ajattelu on ennenkaikkea rauhaa. Sellaista valoa pimeässä ja uskoa tulevaan. Ei se hyökkää kenenkään päälle eikä arvostele ketään.

Aloittajalle: Ehkä sillä rauhalla olen oppinut kestämään myös kaikesta valittajia. He eivät pilaa minun päivääni, koska sisäinen näkemykseni on niin vahva, ja olen muuten ympäröinyt elämäni hyvillä, onnea tuovilla asioilla. Olen vaan pahoillani, kun toisilla on niin paha olla. Joskus meinaa mennä hermo, ihmisiähän tässä ollaan, mutta yritän muistuttaa itseäni siitä, että toiselle ihmiselle hermostumisesta kärsin vain minä. Välillä muistuttaminen toimii paremmin, välillä huonommin. Jatkan yhä harjoittelua joka päivä... :)

Mun mielestä oikea positiivisuud on löytynyt sitten kun ei piittaa hevon vertaa siitä onko joku muu positiivinen vai ei. Siihen asti positiivisuus on enemmänkin sellainen hyvin itseltä piilossa oleva tapa jatkaa sitä samaa negatiivisuutta joka kohdistu tällä kertaa muihin ja siihen minkälaista elämän kuuluisi olla ja mitä sen ei saa olla.

[quote author="Vierailija" time="26.03.2015 klo 21:40"]Mun mielestä oikea positiivisuud on löytynyt sitten kun ei piittaa hevon vertaa siitä onko joku muu positiivinen vai ei. Siihen asti positiivisuus on enemmänkin sellainen hyvin itseltä piilossa oleva tapa jatkaa sitä samaa negatiivisuutta joka kohdistu tällä kertaa muihin ja siihen minkälaista elämän kuuluisi olla ja mitä sen ei saa olla.
[/quote]

Tätä paremmin en itse osaisi sanoa! Kiitos!

Minä ajattelen niin, että jokaisella on oikeus asennoitua elämään juuri niin kuin haluaa, eikä positiivisempi asennoituminen voi lähteä muualta kuin omasta itsestä. En minäkään silloin aikaisemmin olisi kuunnellut jonkun muun neuvoa positiivisemmasta asenteesta elämään, kyllä se vaatii jonkinlaisen oman oivalluksen. Siispä pyrin näkemään niissä negatiivisissakin ihmisissä heidän hyvät puolensa, en minäkään ole täydellinen. Itsekseni toivon ihan heidän vuokseen, että he jonain päivänä pystyisivät kiinnittämään enemmän huomiota  hyviin asioihin elämässä ja vähemmän niihin huonoihin.

En oikein tahdo jaksaakaan... :/

Pahinta on se, että oma mielenrauhani ja onnellisuuteni on aiheuttanut monissa kateutta ja katkeruutta. Jotkut eivät kerta kaikkiaan siedä sitä, että joku vaikuttaa tyytyväiseltä ja positiiviselta, kaikesta huolimatta. Suomalainen kulttuuri on läpeensä pessimistinen, negatiivinen ja kyyninen. Kaikesta valitetaan, kaikkea märehditään, kaikkea arvostellaan, kaikesta ollaan kateellisia... Ja sitten ihmetellään kun masentaa!  

Omasta ajattelustahan se kaikki lähtee, siitä miten päättää asioihin suhtautua. Tekisi mieli karistaa useimmat negatiiviset energiasyöpöt omasta elämästä, pääsisi helpommalla ja olisi helpompi hengittää. Joutuu oikeasti tekemään työtä ettei uppoa samaan negatiivisuuden suohon kuin useimmat.

Olen aina halunnut kysyä positiiviselta ihmiseltä, että miten teille käy kun jotain kamalaa tapahtuu? Oletteko edelleen positiivisia?

Eikö positiivisuus ole suhteessa elämäntilanteeseen? Jos elämässä on suurta surua, on vaikea olla positiivinen. Mutta sitten kun on mennyt pidemmän aikaa hyvin, se on helpompaa. Tällaisena positiivisena kautena onkin helppoa lähteä arvostelemaan muita ihmisiä, vai mitä?

[quote author="Vierailija" time="28.11.2013 klo 23:56"]

Olen aina halunnut kysyä positiiviselta ihmiseltä, että miten teille käy kun jotain kamalaa tapahtuu? Oletteko edelleen positiivisia?

Eikö positiivisuus ole suhteessa elämäntilanteeseen? Jos elämässä on suurta surua, on vaikea olla positiivinen. Mutta sitten kun on mennyt pidemmän aikaa hyvin, se on helpompaa. Tällaisena positiivisena kautena onkin helppoa lähteä arvostelemaan muita ihmisiä, vai mitä?

[/quote]

Minä nyt vastaan omasta puolestani: positiivinen asenne liittyy minulla kyllä suhteellisuuteen, mutta ei noin, niin kuin kuvaat. Suhteellisuus tulee siitä, että riippumatta siitä, millainen elämä ja olosuhteet ihmisellä on, siinä on aina hyviä ja huonoja puolia. Voi itse valita, näkeekö ensisijaisesti ne hyvät vai huonot puolet elämässään.

Sen lisäksi niitä huonoja puolia on kahdenlaisia, on sellaisia, joille voi tehdä jotakin, ja sellaisia, joihin ei voi vaikuttaa. Noissa viimeksi mainituissa on yksinkertaisesti ihan turha rypeä, kun ne eivät siitä miksikään muutu. Se rypeminen on se, mikä sitä ahdistusta aiheutta, eivät ne asiat.

Jos jotakin kamalaa tapahtuu, se pitää tietenkin käsitellä. Ei positiivisuus tarkoita sitä, ettei olisi surua ja että kaikki olisi aina pelkästään ihquu. Kun se on käsitelty, jaksaa taas nähdä hyvät asiat elämässä. En osaa kuvitella sellaista kamalaa tapahtumaa, minkä jälkeen elämässä ei olisi mitään hyviä puolia. Ehkä, jos menettäisin kaikki rakkaat ihmiseni, se voisi viedä kaiken halun mihinkään positiivisuuteen.

Minusta positiivisuuteen ei kuulu muiden ihmisten ja elämänasenteen arvostelu. Minusta positiivisuus on sitä, että niissä negatiivisissakin ihmisissä näkee heidän hyvät puolensa. Mutta kyllä se tarkoittaa sitäkin, että jos joku tuntuu imevän itsestä kaiken energian, on lupa huolehtia itsestään niin, ettei ole sellaisen ihmisen kanssa tekemisissä enempää kuin on pakko.

tiedän tunteen ap, mutta silti jatkan ihmisten "käännyttämistä" jos joku valittaa ja murehtii niin yleensä kerron suht suoraan miten itse ajattelisin asiasta ja sanon että ymmärrän kyllä että se on vaikea ajatella tällä tavalla positiviisesti asiasta. Toisaaltaan se kurjuuden maksimointi on myös tapa lähestyä tuollaisia tilanteita eli murehtia kaverin murheita niin paljon että ne menee yli... niin että alkaa naurattaa...

Ja mä myös tiedän että elämä on oikeasti todella paskaa ja kurjaa, mutta osaan nykyään iloita niistä pienistä asioista ja hymyillä rakkaille ihmisille koska se ei maksa mitään...

[quote author="Vierailija" time="28.11.2013 klo 23:56"]

Olen aina halunnut kysyä positiiviselta ihmiseltä, että miten teille käy kun jotain kamalaa tapahtuu? Oletteko edelleen positiivisia?

Eikö positiivisuus ole suhteessa elämäntilanteeseen? Jos elämässä on suurta surua, on vaikea olla positiivinen. Mutta sitten kun on mennyt pidemmän aikaa hyvin, se on helpompaa. Tällaisena positiivisena kautena onkin helppoa lähteä arvostelemaan muita ihmisiä, vai mitä?

[/quote] Ei positiivinen asenne tarkoita sitä että ei voisi surra, huolestua tai masentua. Se tarkoittaa sitä että tietää että suru ja masennus helpottaa jonkin ajan kuluttua ja huolestuminen jostain herättää ideoita toimia tilanteen paranatamiseksi, ei vaipumista toivottomuuteen. Minulla ainakin on mennyt niin perseelleen puoli elämää että ei tämä onnellisuus ainakaan siitä johdu että on rahaa ja turvaa ja kaikki menee putkeen :) Ja negatiivisten ihmisten kanssa ei tarvitse olla tekemisissä kovinkaan paljon, puheenaihetta voi myös vaihtaa vaivihkaa jos negatiivisuus alkaa olla musertavaa. Toisaalta sitä kestää paljon paremmin ja kauemmin koska siitä ei loukkaannu eikä ota itseensä.