Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Sinä positiivisen ajattelumallin löytänyt. Miten jaksat muita ihmisiä?
28.11.2013 |
Itse löysin positiivisen ajattelutavan parin vuoden harjoittelulla.
Päätin silloin n. pari vuotta sitten tulla onnelliseksi ja tänä aikana olen
ymmärtänyt, että onni lähtee omasta itsestä, omasta tavasta ajatella
asioita.
Niin typerältä, kuin se saattaakin kuulostaa, olen oppinut näkemään asioissa ja tilanteissa ne positiiviset puolet, enkä enää jää murehtimaan tai jankkaamaan niitä negatiivisia. Tiedostan toki ne
negatiiviset asiat ja puolet, mutten näe mitään järkeä vatvoa niitä,
vaan menen mieluummin eteenpäin ajatuksella "ihan varmasti tästä
selvitään"
Mutta mitä tehdä kun läheiset eivät niin ajattelekaan, vaan vatvovat (omasta mielestäni) turhia asioita ja rypevät itsesäälissä? Eikä niiden asioiden tarvitse olla kuin huominen työpäivä, tai rahat vähissä seur. 3 päivää ennen palkkaa, tuleva auton katsastus tai vitutus pomosta.
Jotenkin tuntuu turhauttavalta kuunnella ja katsella vierestä, lohdutan toki, että asiat järjestyvät, mutta ei se vaan mene perille. Tuntuu jotenkin tyhjänpäiväiseltä energian haaskaukselta moinen rypeminen, mutta toisaalta..mikäpä minä olen sanomaan, entinen itse negatiivisuus..
Kommentit (53)
[quote author="Vierailija" time="28.11.2013 klo 23:56"]
Olen aina halunnut kysyä positiiviselta ihmiseltä, että miten teille käy kun jotain kamalaa tapahtuu? Oletteko edelleen positiivisia?
Eikö positiivisuus ole suhteessa elämäntilanteeseen? Jos elämässä on suurta surua, on vaikea olla positiivinen. Mutta sitten kun on mennyt pidemmän aikaa hyvin, se on helpompaa. Tällaisena positiivisena kautena onkin helppoa lähteä arvostelemaan muita ihmisiä, vai mitä?
[/quote]
Minä olen elänyt lapsuuden, mihin kuului alkoholismia, insestiä, pahoinpitelyä. Olen nuorena oireillut todella pahasti ja kaikki mitä vain voi mennä pieleen, meni, koska paremmasta en tiennyt ja olin niin rikki.
Mutta silti olen aina yrittänyt olla itseni kanssa sinut. Myös myöhemmässä elämässä on ollut ja on nytkin koko ajan vaikeita asioita, lapsen sairautta ja sukulaisen kuolemaan johtavaa sairautta, mitä nyt hoidetaan yhdessä.
Koska ei tässä oikein muuta voi, kuin niillä eväillä, mitä on annettu, yrittää löytää elämästä jotain syytä, miksi täällä maapallolla ehkä noin 80 vuotta elän. Olen tehnyt tilini selväksi itseni kanssa ja elän tässä ja nyt ja yritän elää positiivisesti ja ajatella positiivisesti. Asioille ei aina voi mitään ja on vain uskallettava elää. Koska se mitä tapahtuu, on tapahtuvaksi tarkoitettu. Sitä et voi estää murehtimalla etukäteen. Jokaisella päivällä on omat murheensa.
En osaa kertoa sinulle tarkemmin. Mutta kun ei oikeastaan ole suuria ollut koskaan toivoa elämästä, on näillä eväillä tehtävä siitä sellainen, että kokee sen hyvänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.11.2013 klo 11:21"]
Päälle liimatusssa positiivisuudessa ei ole mitään tavoiteltavaa. Samaa mietin tuota otsikkoa, on sukua näille- olis kiva jos ei olis köyhiä rumentamassa mun rikasta elämääni-aivopieruille. Ylipäätään asiat harvoin on positiivisia tai negatiivisia. Erittäin rajoittava ja typerä tapa nähdä maailmaa :)
[/quote] Ei ei ei. Onnelliselle köyhyys tai rikkaus ei merkitse mitään, kaikki ihmiset ovat samanarvoisia hänelle, hän yrittää löytää jokaisesta ihmisestä, asiasta tai tapahtumasta jonkun positiivisen piirteen. Asenne elämään on optimistinen ja ongelmista selvitään aina. Asioissa voi olla monta puolta mutta asenteen voi valita itse. Minä olen mielummin onnellinen kuin onneton.
[quote author="Vierailija" time="29.11.2013 klo 11:21"]
Mä ajattelen joskus niistä negatiivisista valittajista että tässähän mulle on hyvä haaste tähän optimismin tielle.
[/quote]
Näin minäkin ajattelen. Toinen asia, mitä pidän hyvänä haasteena, on riitatilanteessa päästää irti. Siis tajuta, milloin kiivas keskustelu ei johda mihinkään eikä ole mitään hyötyä jatkaa sitä, osata luopua tarpeesta sanoa viimeinen sana. Ja vielä osata tehdä se niin, ettei tee sitä jotenkin dramaattisesti tai marttyyrimaisesti tms., eikä liioin niin, että on olevinaan samaa mieltä, jos ei kerran ole, vaan niin, että oikeasti hyväksyy sen, että se toinen ajattelee tästä asiasta eri tavalla kuin minä.
En keskity heidän valitukseensa, vaan mietin muita asioita. Ei kukaan näistä ole minkään neuvojen tai kommenttien tarpeessa, vaan kunhan vain tykkäävät pitää ääntä. Jos joskus tulee sellainen olo, että märisijää kiinnostaa minun näkökulmani märinän kohteena olevaan asiaan, voin kertoa miten itse koen ko asian, kuinka sitä voisi suhteuttaa muihin asioihin, kuinka voisi omilla valinnoillaan vaikuttaa asiaan, jne...
Joskus yritän kääntää puheenaiheen toiseksi.
En kyllä oikein jaksakaan eli paljon on vielä opettelua positiivisuudessa. En ymmärrä, miksi minun pitäisi jaksaa kuunnella jatkuvaa valitusta ihmisiltä, joilla ei oikeasti ole mitään hätää. Yritän sitten ajatella, että se on varoittava esimerkki itselleni siitä millaiseksi en ainakaan halua tulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.11.2013 klo 09:14"][quote author="Vierailija" time="28.11.2013 klo 23:56"]
Olen aina halunnut kysyä positiiviselta ihmiseltä, että miten teille käy kun jotain kamalaa tapahtuu? Oletteko edelleen positiivisia?
Eikö positiivisuus ole suhteessa elämäntilanteeseen? Jos elämässä on suurta surua, on vaikea olla positiivinen. Mutta sitten kun on mennyt pidemmän aikaa hyvin, se on helpompaa. Tällaisena positiivisena kautena onkin helppoa lähteä arvostelemaan muita ihmisiä, vai mitä?
[/quote]
Minä nyt vastaan omasta puolestani: positiivinen asenne liittyy minulla kyllä suhteellisuuteen, mutta ei noin, niin kuin kuvaat. Suhteellisuus tulee siitä, että riippumatta siitä, millainen elämä ja olosuhteet ihmisellä on, siinä on aina hyviä ja huonoja puolia. Voi itse valita, näkeekö ensisijaisesti ne hyvät vai huonot puolet elämässään.
Sen lisäksi niitä huonoja puolia on kahdenlaisia, on sellaisia, joille voi tehdä jotakin, ja sellaisia, joihin ei voi vaikuttaa. Noissa viimeksi mainituissa on yksinkertaisesti ihan turha rypeä, kun ne eivät siitä miksikään muutu. Se rypeminen on se, mikä sitä ahdistusta aiheutta, eivät ne asiat.
Jos jotakin kamalaa tapahtuu, se pitää tietenkin käsitellä. Ei positiivisuus tarkoita sitä, ettei olisi surua ja että kaikki olisi aina pelkästään ihquu. Kun se on käsitelty, jaksaa taas nähdä hyvät asiat elämässä. En osaa kuvitella sellaista kamalaa tapahtumaa, minkä jälkeen elämässä ei olisi mitään hyviä puolia. Ehkä, jos menettäisin kaikki rakkaat ihmiseni, se voisi viedä kaiken halun mihinkään positiivisuuteen.
Minusta positiivisuuteen ei kuulu muiden ihmisten ja elämänasenteen arvostelu. Minusta positiivisuus on sitä, että niissä negatiivisissakin ihmisissä näkee heidän hyvät puolensa. Mutta kyllä se tarkoittaa sitäkin, että jos joku tuntuu imevän itsestä kaiken energian, on lupa huolehtia itsestään niin, ettei ole sellaisen ihmisen kanssa tekemisissä enempää kuin on pakko.
[/quote]puhuit täysin samoin kun ajattelen ....
[quote author="Vierailija" time="29.11.2013 klo 10:21"]
Minä olen saanut elämässä niin paljon, että voin aivan hyvin kuunnella valitusta. Sellaisia jotkut ihmiset nyt vaan on, ei ole minun hommani yrittää muuttaa heitä.
[/quote]
Samaa mieltä, sosiaalisissa suhteissa on kaksi osapuolta. Molemmat vaikuttavat omalla panoksellaan tilanteisiin. Positiivisuutta on myös olla puuttumatta toisten ihmisten pikkuvirheisiin elämäntyylissä. Ilmapiiriä ei kauheasti kohota esim. vanhemmuuden pikkuvirheistä nipottaminen. Tai kylmästi puheenaiheen vaihtaminen, jos ystävä kertoo uudesta ongelmastaan.
Eri asia toki, jos valittaa eikä tee mitään ongelmalle, joka on tiedossa vuosia. Onko esim. sukulaisiin pakko pitää niin tiivistä yhteyttä ja auttaa heitä, ja sitten valittaa kun eivät ole kiitollisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.11.2013 klo 23:56"]
Olen aina halunnut kysyä positiiviselta ihmiseltä, että miten teille käy kun jotain kamalaa tapahtuu? Oletteko edelleen positiivisia?
Eikö positiivisuus ole suhteessa elämäntilanteeseen? Jos elämässä on suurta surua, on vaikea olla positiivinen. Mutta sitten kun on mennyt pidemmän aikaa hyvin, se on helpompaa. Tällaisena positiivisena kautena onkin helppoa lähteä arvostelemaan muita ihmisiä, vai mitä?
[/quote]
Ei positiivisuus tarkoita, että aina jaksaisi olla positiivinen. Lähinnä se tarkoittaa, että yrittää nähdä hyvät puolet elämässä nimenomaan siksi, että jaksaisi paremmin. Esim. kun itse olen kovissa kroonisissa kivuissa ja sairas, on todella tärkeää yrittää repiä niitä pieniä asioita ilon aiheeksi ympärillä, jotta jaksaisi sitä tilannetta. Ei se tietysti aina toimi, mutta erityisesti tällaisella kuin minä, joka on kasvatettu negatiiviseen suhtautumiseen kaikkea kohtaan, on ollut vapauttavaa huomata, että niin ei tarvitse olla vaan että negatiiviset ajatukset voi tietoisesti katkaista.
Ajattelen aidon elämänilon olevan luonteenpiirre, mutta senkin voi oppia. Voihan myös äärimmäisen ujo oppia seurallisemmaksi. Myös positiivisesti elämään suhtautuvaa satuttaa toisten ilkeät kommentit, vähättely, eristäminen joukosta, valheelliset juorut, selkäänpuukottaminen jne. Ero on varmaan siinä, että jaksaa ymmärtää toisten ajatusmaailman ja elämänasenteen erilaisuuden eikä lähde antamaan samalla mitalla takaisin. Ja silti pitää itseä loukanneista ihmisistä ihmisinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielenkiintoista luettavaa. Lisää näitä.
Vierailija kirjoitti:
Olen aina halunnut kysyä positiiviselta ihmiseltä, että miten teille käy kun jotain kamalaa tapahtuu? Oletteko edelleen positiivisia?
Eikö positiivisuus ole suhteessa elämäntilanteeseen? Jos elämässä on suurta surua, on vaikea olla positiivinen. Mutta sitten kun on mennyt pidemmän aikaa hyvin, se on helpompaa. Tällaisena positiivisena kautena onkin helppoa lähteä arvostelemaan muita ihmisiä, vai mitä?
Mulle on käynyt kamalaa, jouduin liki 18v ajan pahoinpidellyksi lapsena kotonani, väkivaltahullun narsistivanhemman toimesta. Mitään apua ei saanut eikä kukaan soittanut lasuun, koska isä oli paikallisen tehtaan johtaja, silmäätekevä ”tärkeä” ihminen.
Jo lapsena päätin että jos elossa tästä selviän, pidän vaikka hampaat irvessä huolen siitä että olen onnellinen, positiivinen enkä pilaa enää päivääkään elämästäni v*ttumaisten ihmisten seurassa, enkä ikinä valita turhasta.
Päätös on pitänyt. Vanhempiini en ole väleissä. En anna heidän tavata lapsiani. Ja olen onnellinen, tyyni ja tasapainossa. Paljon on kaikkea ikävää ollut, viimeisimpänä sain laittomat potkut perhevapaan takia, mutta en anna tän hetkauttaa. Aina vaikealla hetkellä muistan mitä oli lapsuus. Siihen nähden kaikki vaikuttaa ihanalta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma avain onneen on toimia suoraselkäisesti, ystävällisesti ja olla piittaamatta pätkääkään siitä mitä muut ajattelevat.
Jos joku ottaa nokkiinsa, niin ei hätää maailmassa on vielä useampi miljardi uutta tuttavuutta.
Alue: Aihe vapaa
Mä en ole "löytänyt" positiivista ajattelumallia vaan eh imenyt sen äidinmaidosta tai kodin perintönä tai jotain.
En jaksaisi kyllä elää negatiivisen valittajan ja vatvojan kanssa, mutta muiden murheita ei tartte ottaa omakseen. Hyvin siis jaksaa kun sitä tarvii jaksaa vain sopivina annoksina...