Suomenkiel. lapsiperheen kotiutuminen ruotsink./kaksikiel. paikkakunnalle?

Eli lapset ovat todella sopeutuvaisia ja varmaan sopeutuvat ympäristoonsä paljon helpommin kuin kukaan muu.



Oli kyseessä mikä paikka tahansa niin sanon että paikalliset arvostavat sitä että vaivaudut yrittämään oppimaan heidän kieltä ja tapoja. Ei se kuitenkaan sitä tarkoita että sinun pitää ihan heidän kaltaiseksi muuttua.





Reippaasti vaan mukaan kaikenlaiseen toimintaan. Kysehän on kaupungista omassa maassasi ja kulttuurilliset erot ovat todella pienet jos verrataan eri maahan missä olisi eri uskontokin.

Olin kans aluksi ihan kauhusta jäykkänä, kun tänne muutin. Yritin kaikki asiat hoitaa huonolla (!) ruotsinkielelläni kunnes mieheni (ruotsinkielinen äidinkieleltään) huomautti, että " hei niiden pitää sua palvella suomeksi" .. AIVAN!!! Kyll on vaan joka paikassa löytynyt suomenkieltä puhuva ja olen saanut palvelut omalla äidinkielelläni.



Harrastukset meillä täällä ainakin hoidetaan erittäin sujuvasti kahdella kielellä eli täällä ei kieli ole siinäkään ongelma, päin vastoin suuri rikkaus (lapset oppii toisen kielen " ilmaiseksi" ). Uskoisin, että jos kaupunki on virallisesti 2-kielinen niin kyll sieltä löytyy kaikkea molemmilla kielillä.. rohkeasti vaan!

Keskustelun herättämiseksi alla kopioituna aiemmin laittamani vastaus. Siten meidän tilanne erosi edellisestä vastaajasta että me molemmat olimme suomenkielisiä äidinkieleltään. Kaksikielisten perheiden osalta huomasin meidän kunnassamme olevan sopeutumisen helpompaa - ainakin jos ruotsinkielinen oli kunnasta kotoisin - tällöin tuttavaverkosto joka koostui usein suvuista oli jo valmiina. Tosin muualta muuttaneet ruotsinkieliset tunsivat silti olevansa jonkinverran " ulkopuolisia" (tästä juttelin muualta kuntaan aikanaan muuttaneen ruotsinkielisen kampaajani kanssa) ja muutama muualta kuntaan muuttanut ruotsinkielinen tuttava (ne ainoat ruotsinkieliset äidit joiden kanssa olin tekemisissä) muuttivat aika nopeasti pois kunnasta. Tämän " ulkopuolisena" huomaamani perusteella meidän entisen kunnan ruotsinkieliseen yhteisöön ei ollut kovin helppo päästä sisälle.



Tässä jo aiemmin kirjoittamaani:



Kielisuhde ehti muuttua asumisemme aikana juuri ruotsinkielisten enemmistöstä suomenkielisten enemmistöksi. Asuimme kahden pienen lapsen kanssa siellä hieman syrjemmässä pienellä asuma-alueella ja muutimme kolmannen synnyttyä viime kesänä pois.



Tuntuu että riippuu kunnan ja seurakunnan toiminnasta tuo kieliryhmien tutustuminen. Meillä ainakin seurakunnat olivat erikseen ja myös perhekerhot erilliset. Lähinnä perhekerhoissa tutustuin toisiin äiteihin, mutta olivat melkein aina suomenkielisiä. Lapseni käydessä myös seurakunnan kerhoa suomenkielisten ja ruotsinkielisten kerho oli erikseen ja sitäkin kautta tutustuin vain suomenkielisiin äiteihin ja lapsiin. Käytännössä kaikki toiminta mihin siis osallistuimme oli suomenkielistä ja ruotsinkielisiin ei siis saanut kontaktia.



Sama meno olisi sitten jatkunut päiväkodeissa ja kouluissakin. Päiväkodeissa oli eri ryhmät ja jopa eri päiväkodit kieliryhmien mukaan. Koulut oli erilliset suomenkielisille ja ruotsinkielisille. Harrastukset olisivat sitten olleet ainoita joissa oli myös joitain molemmille kieliryhmille tarkoitettuja. Muuten suomenkielisten ja ruotsinkielisten toiminta oli aika eriytetty lasten osalta.



Sitten varmaan vaikuttaa minkälaisia naapureita ja kuinka lähellä asuvat. Meilläkin oli siedettävän kävelymatkan päässsä samanikäisiä ruotsinkielisiä lapsia, mutta ei ihan naapurissa. Näiden lasten kanssa lapsemme eivät olleet missään tekemisissä. Emme oikein nähneet missään ja pari kertaa äiteihin törmättyämme toinen äiti vain tervehti, toinen jäi juttelemaan, mutta mitään tapaamisia tai muita ei tullut puheeksi. He viihtyivätkin sitten lähinnä keskenään (ja lapsetkin olivat serkuksia keskenään).



Lähinnä tuona aikana kun asuimme kaksikielisessä kunnassa opin tuntemaan ruotsinkielisiä miehiä! He olivat aktiivisempia liikkumaan ja puhumaan. Heidän kanssaan juteltiin jonkun aikaakin jos sattui näkemään ja aina kyllä suomeksi, eli heistä ainakin sai hyväpäivän tuttuja. Jostain syystä naiset ja lapset pysyivät enemmän kotona. Tuntui kuitenkin että tuo ruotsinkielisten perhe-, suku- ja tuttavaverkosto oli niin vahva ettei siihen uutena suomenkielisenä paikkakunnalle muuttaneena päässyt mitenkään mukaan, vaikka lähinnä olisi ollut kiva kun lapset olisivat saaneet läheltä omanikäistä kaveriseuraa.



Me emme siis päässeet mitenkään sisälle tuohon ruotsinkielisten maailmaan, mutta saimme paljon uusia suomenkielisiä ystäviä. Alkuun jotenkin oletin kaksikielisen kunnan vahvuutena olevan että lapsemme oppisivat ruotsia kanssakäymisessä toisten lasten kanssa (ja mahdollisesti päiväkodissa jota ei tarvittu), mutta lapsemme eivät oppineet sanaakaan ruotsia tuona aikana. Muutimme lopuksi vajaan 10vuoden kunnassa asumisen jälkeen suomenkieliseen kaupunkiin (lyhyet koulumatkat aina lukioon asti, kaverit lähellä, kaupat lähellä ja palvelut).

olen itse kotosin länsiuudeltamaalta 50/50 kielisuhteilla olevasta kylästä...en usko että jos sinne esim muuttaisitte , heh, olisi merkitystä kielellä...mutta muualta muuttaneet on aina ne jotka joutuu hakeen kontaktia ja sopeutumaan, oli kieli mikä hyvänsä, ehkä se menee niin että alkuasukkaat on oma porukkaansa ja muut sitten tulee siihen porukkaan mukaan jos ovat tarpeeksi aktiivisia.



Meillä päiväkotikin toimi niin että oli kyllä erilliset luokat molemmille kielille, mutta oli jatkuva kanssakäyminen, vietettiin kalevalanpäivät ja luciajuhlat ja kaikki leikkivät yhdessä pihalla. Mulla ainakin oli kavereina sekä suomen että ruotsinkielisiä.

Tämä siis 70-luvulla jolloin ei esim kielikylvyistä oltu vielä kuultukaan.



Ihmettelenkin aina kun olen kuullut että esim. venäjänkielisille maahanmuuttajille on erillisiä päiväkoteja vaikka ko. ryhmällä on kokonaisuutenakin vaikeuksia sopeutua yhteiskuntaan, miksi ei käytetä noin hyvää konstia kuin minun vanhassa päiväkodissa

Ihan hyvin pärjäätte pelkällä suomella. Täällä on 40% suomenkielisiä. Suurin osa ruotsinkielisistä ainakin ymmärtää suomea. Täällä on suomenkieliset koulut, päiväkodit perhekerhot ym. ym. Suomenkielinen työväenopisto on todella hyvä ja täynnä kivoja kursseja.

Olemme kaksikielinen perhe, minä suomenkielinen ja mies sekä-että. lapset opetamme kaksikielisiksi.

Mielestäni ongelmia ei tule, jos opettelet ajan kanssa edes hieman ruotsia, koska täällä on ummikkoruotsalaisiakin jonkunverran.

Ota kokemus elämyksenä ja mahdollisuutena oppia myös ruotsia. Lapset kyllä löytävät ystävät harrastuksista tai hoitopaikasta/koulusta.

Ja Karjaalaiset ovat todella ystävällisiä ihmisiä. Ympäristö rauhallinen ja turvallinen.

toimintoihin kun menet heti alussa perhekerhoon, siis suomenkieliseen tai kaksikieliseen. Saat sielä sitten ohjaajilta tietoja eri toiminnoista. Viikottain on ainakin torstaina suomenkielisille perhekerho Jumbopuistossa. Maanantaisin toinen molemmille kieliryhmille. Paikallislehdessä on aina ilmoitus.