Lue keskustelun säännöt.
Varattu ja syvästi ihastunut!
03.01.2014 |
Minulla on ihana avomies, joka kaikilla tavoin kohtelee minua hyvin. Olin ennen todella vaikeassa suhteessa, jossa oli henkistä ja fyysistä väkivaltaa ja vuosi eron jälkeen aloin seurustella nykyisen kumppanin kanssa. Olemme olleet puolitoista vuotta yhdessä ja arki on mukavaa, seksi hyvää ja molemmat arvostamme toisiamme, sekä koemme suhteen turvallisena.
Muutamia kuukausia sitten aloin oireilla ja avautua siitä, miten erilaisia olemme. Meillä ei ole käytännössä juurikaan yhteistä, muutakun arvomaailma ja tulevaisuuden haaveet, mitkä tietysti ovat tärkeitä. Emme puhuneet juuri mistään ennen, mutta viimeisen kuukauden aikana tilanne on muuttunut, kun avomiehenikin on uskaltanut alkaa keskustella omista asioistaan muullakin tasolla, kuin päivän kuulumisten vaihtona. Kuitenkin tuntuu, että jotain puuttuu. Joku kipinä on uupunut kait alusta asti. Olen itse todella syvällinen ja aistikas ihminen ja tämä häiritsee minua.
Ehkä noin kk sitten aloin keskustella erään miespuolisen ystäväni kanssa netissä. Jotain vain kliksahti. Ensimmäistä kertaa tuntuu, että joku on kanssani samalla aaltopituudella ja ymmärtää minua. Valehtelematta voin sanoa, etten ole näin ennen kokenut edes missään ystävyyssuhteissani, että olisi niin samalla aaltopituudella. Tuntuu kuin oltaisiin tunnettu aina. Voin olla täysin oma itseni ja puhua hänelle mistä tahansa ja hän kokee samoin. Vielä sinkkuna ollessani kerran suutelin tämän miehen kanssa ja muistan sen (humalatilasta riippumatta) edelleen ja mietin, kuinka suloiselta se tuntui.
Onko ketään samassa tilanteessa olevaa? Olen hyvin määrätietoinen ja tiedän yleensä miten toimia, mutta nyt tuntuu että olen jotenkin hukassa. Pettää en missään nimessä halua, enkä aio, avomieheni ei ansaitse sitä. Valitakko turvallinen ja hyvä mies, vai pitäisikö kuitenkin seurata näitä suuria tunteita...? Mieheni tietää, että olen yhteydessä tähän ystävään ja että pelkään tunteiden syvenevän. Olen yrittänyt pitää suhteen avoimena.
- nainen 27
Kommentit (42)
Vierailija 4 olen syvällinen ja aistikas ihminen, mitä sitten? Nämä ovat piirteitä siinä missä muutkin? Prosessoin asioita syvästi ja aistin herkästi, onko se jotenkin sinulta pois? :)
-AP-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on todella samanlainen tilanne kuin sinulla ap. Mitä haluaisit tietää? Mulla on ehkä enempi järkiliitto todella hyvän miehen kanssa, ja sitten rakastua päksäytin yhteen mieheen menneisyydestä
Mä sanoisin sulle, että Nyt Hold your Horses.
Jos se toinen on mies on tarkoitettu sinulle, hän tulee, vaikka et nyt hötkyilisi.
Nim. Tea
aistikas
[ˈɑistikɑs]
hyvää makua osoittava, tyylikäs, hieno, elegantti. esim. Aistikas hattu.
nimittäin asiat rupeavat aika pian näyttämään erilaisilta, jos nyt maltat odottaa. Enkä sano, että joudut luopumaan rakkaudestasi / ihastumisestasi, asiat vain näyttäytyvät monipuolisemmassa valossa ja se voi olla todella hyvä, koska tilanteesi on takuulla aika vaikea nyt.
Tea
[quote author="Vierailija" time="03.01.2014 klo 16:31"]aistikas
[ˈɑistikɑs]
hyvää makua osoittava, tyylikäs, hieno, elegantti. esim. Aistikas hattu.
[/quote]
Hoh hoijaa ja huoh, oliko nyt tapeeksi aistikasta.
Jo valitsee itseään kuvaavaksi sanaksi aistikas, niin ei ole aistikasta nähnytkään.
Kamalaa lässytystä, olen niin hyvä ja ihana, mutta mieheni selän takana tässä virittelen hoitoa!
Voi luoja miten itsekeskeinen, syvällinen ja asistikas ihminen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hoidosta ei käsittääkseni ollut mitään puhetta ap:n tekstissä.
[quote author="Vierailija" time="03.01.2014 klo 16:37"]
[quote author="Vierailija" time="03.01.2014 klo 16:31"]aistikas
[ˈɑistikɑs]
hyvää makua osoittava, tyylikäs, hieno, elegantti. esim. Aistikas hattu.
[/quote]
Hoh hoijaa ja huoh, oliko nyt tapeeksi aistikasta.
Jo valitsee itseään kuvaavaksi sanaksi aistikas, niin ei ole aistikasta nähnytkään.
Kamalaa lässytystä, olen niin hyvä ja ihana, mutta mieheni selän takana tässä virittelen hoitoa!
Voi luoja miten itsekeskeinen, syvällinen ja asistikas ihminen!
[/quote]
Nyt pikkusieluiset ihmiset pois tästä ketjusta. Jos et ymmärrä, että ihmisillä on tunne-elämää, jota he eivät voi aina hallita, niin et ymmärrä. Tunteitaan ei voi hallita, käytöstään ennemminkin voi. Sen edessähän ap tässä on, eikä takuulla ole helppoa, kuten ei ole ollut minullakaan.
Onko sinun ratkaisusi siis tunteiden tukahduttaminen, nro 10? Se ei ole hyvä ratkaisu sekään. Itse en ainakaan olisi onnellinen siten.
Itse ainakin huomasin, että yksi syy varmaan rakastumiselleni toiseen oli se, että olin tukahduttanut aiemmin tunteitani todella paljon. Ja nyt ne padot murtuu. Sen ei tarvitse tarkoittaa suhteen nyksään rikkomista. On osittain sen nyksän käytöksestäkin kiinni, miten tilanne etenee. Jos kahden ihmisen välissä ei ole tilaa kolmannelle, hän ei siihen pääse.
Tea
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu totta pahoittelu sanavalitani väärä tarkoitin aistillinen, mutta aamuyöllä tekstiä kirjoittaessa ei välttämättä kaikki sanavalinnat osu kohdilleen. Käsittääkseni se ei ole mitenkään itsessään hyvä tai huono asia, enkä viestissäni mielestäni kehunut itseäni, pikemminkin nykyistä avomiestäni. Lisäksi jos luit viestini en aio pettää, enkä ole hoidon perässä.
-AP-
Tealle kiitos viestistäsi, en aiokkaan hötkyillä asian suhteen tämä on kestänyt jo useampia kuukausia ja olen toivonut, että tunteet laantuisivat. Ei vain näytä tapahtuvan. En vain ole varma kenen kanssa nään tulevaisuuteni vaiko kenties ihan yksikseni, viihdyn niinkin nimittäi erittäin hyvin. Kauanko sinulla on tuo ihastus kestänyt toiseen mieheen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannatta viivyttää ratkaisua minun mielestäni ainakin 2 kuukautta, jonka ajan sanotaan kiihkeimmän rakastumisvaiheen kestävän. Ainakin itselläni tunteet roihusivat juuri tuon 2 kk voimakkaimmin, sitten selvästi nousi enemmän järkeä kehiin.
Mutta voi olla, että se ei päde sinuun, kerron vain, että mulla oli niin. En tiedä vaikuttiko minulla siihen se, että mieheni sanoi, että tunteita saa tuntea eli ymmärsi minua ja samaan aikaan tämä mies, johon olen rakastunut on sellainen erakko siipirikko, jonka puolelta ei tule päälle painamista. Mutta ei se ole mun rakkauttani estänyt... Ja edelleen haaveilen ystävyydestä tähän siipirikkoon.
Olen itsekin siipirikko, ja tiedän tämän siipirikkomiehen puhuttelevan minua kuin sata salamaa juuri siitä syystä. Hän todella tuntuu aivan siltä oikealta. Se on ihan hullua : / Koska mieheni on oikeastaan kaikilla muilla mittapuilla taatusti parempi valinta.
Tea
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla homma alkoi lokakuun alkupuolella. Silloin sattumalta näin tämän miehen. Ensin olin ihan että joo, kiva kun törmättiin, en todellakaan miettinyt laisinkaan, että ihastuisin taas. Se tuli niin puun takaa. Sen sijaan tunnelmat nykyisen mieheni kanssa olivat olleet samanlaiset kuin sinulla, eli tuntui, että onko meillä mitään yhteistä?
Muutenkaan en ollut kaivannut elämääni minkäänlaista toista miestä tai ulkopuolista suhdetta. Luulin olevani aivan tyytyväinen nykyisen mieheni kanssa. Ja tiedostan koko ajan, miten hän on hyvä mies.
Tea
Se on muuten jännä, miten se, että oma mies ymmärtääkin mun tilannetta, eikä pelästynyt, auttaa sammuttamaan näitä tunteita. Plus se, että olen käynyt läpi sitä, miksi se juttu ei edelliskerrallakaan lähtenyt alkua pitemmälle sen erakkomiehen kanssa.
En kyllä osaa yhtään sanoa, että mitä tekisin, jos mun mies olis alkanut potkia mua pihalle : /
Varmaan olisi suhde päättynyt sitten siihen. Eli voi kun ne puolisot olis aina kypsiä tällaisessa tilanteessa!!
Tea
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsekin tiedän, että hän on hyvä mies ja hyvä minulle. On kuitenkin eriasia onko se se mitä elämältä kaipaa ja haluaa. Yritän miettiä asiaa myös hänen kannaltansa. Olenko itse oikeanlainen ihminen hänelle? Hän kaipaa tasaista elämää ja muutenkin erilaisia asioita suhteelta. Mielestäni hän on niin hieno ihminen, että ansaitsee parasta, enkä tiedä onko minusta hänelle sitä antamaan. Haluan, että hän on onnellinen. Vaikuttaa olevankin suurimman osan aikaa, koska meillä on ihan hyvä yhdessä. Pelkään, että nyt hautaan tunteeni, enkä ole rehellinen itselleni ja vuosien päästä tajuan etten voi elää näin ja eroamme, mikä silloin särkisi häntä enemmän kuin nyt (onhan suhteemme melko tuore).
-AP-
Minä olen ollut lähes samanlaisessa tilanteessa. Olin seurustellut kolmisen vuotta mieheni kanssa ja olimme muuttaneet yhteen. Kyseessä oli hyvä mies, siis kaikin puolin ihanne. Kiltti, hyväkäytöksinen ja rakastunut minuun. Sellainen mies johon olisi voinut luottaa kuin kallioon. Näiden ominaisuuksien vuoksi hänet valitsinkin, mutta valitettavasti jotain lopulta puuttui. Se näkyi mm. siinä että seksi ei toiminut niin hyvin kuin olisi voinut eikä yhteistä tekemistä aina löytynyt. En koskaan varsinaisesti rakastanut häneen palavasti, toki häntä rakastin.
Tapasin töiden kautta miehen ja tunteet olivat molemminpuolisia. Rakastuin häneen. Mutta olimme varattuja. Olisin tehnyt mitä vain saadakseni hänet, sillä tuolloin ymmärsin mitä merkitystä tunteilla on parisuhteessa. Ymmärrät, jos olet samassa tilanteessa. Mutta hän halusi valita toisin, hän jatkoi suhdettaan oman puolisonsa kanssa. Minä keräsin sirpaleeni ja jatkoin hampaat irvessä eteenpäin. Jatkoin minäkin suhdettani. Ajattelin, että näin sen täytyi mennäkin, turhat haihattelut sikseen.
Sitten se tapahtui, reilu vuosi siitä kun hän valitsi jäädä puolisonsa luokse. Hän soitti minulle ja kertoi eronneensa. Olimme pitäneet ennen tätä yhteyksiä silloin tällöin ja olin ajatellut, että yhteys pitää katkaista kokonaan että voin jatkaa elämääni ilman että hän pyörii jatkuvasti mielessä. Mutta hän soitti ja kertoi eronneensa. Sen hetken jälkeen en epäillyt hetkeäkään. Tiesin, että oma silloinen suhteeni on tiensä päässä. Se oli surullista, sillä jouduin jättämään toisen miehen tämän uuden miehen takia. Olen herkkä ihminen ja elämäni voisi mennä helposti siihen, etten vain loukkaisi ketään. Se ei ollut minulle mikään pikku juttu enkä etukäteen ajateltuna olisi koskaan uskonut pystyväni siihen. En tiedä mistä sain voimia puhua entiselle kumppanille. Puhuin hänelle, että meillä ei ole yhteistä, ettei seksi toimi, ettei koko suhde toimi. Jotenkin hän ymmärsi, hän oli osin samaa mieltä, mutta olisi halunnut jatkaa.
Erosin entisestä kumppanistani ja olen nyt tämän uuden miehen kanssa. En ole katunut hetkeäkään, olen onnellinen. Molemmat olemme, en ikinä voisi löytää parempaa minulle. Toki surullinen olen entisen kumppanin puolesta,koska en olisi halunnut tämän menevän näin. Mutta en voi ajatella vain häntä, vaan omaa elämääni, kuunnella sydämeni ääntä. Ei sen kaikkia haihatuksia, mutta olennaisimpia kyllä.
Mieti tarkkaan. Minun aikani koitti rohkeuden myötä.
Mahtava tarina, nro 20. Ymmärrän sinua hyvin. Minun suhteeni ei aivan tuore ole ja kun sen solmin olin aika paljon eri ihminen kuin nyt. Eli meillä on menossa klassinen 7. vuosi ("kriisivuosi"!) Meillä on 2 lastakin, joten en voi noin vain lähteä.
Ja sitten kolmas asia on se, että rakkausen kohteeni ei ole sillä lailla todennäköinen, että kuten sanoin, hänellä on ongelmia.
Mutta traagista on, että vasta nyt minäkin tajusin tämän lauseen: "tuolloin ymmärsin mitä merkitystä tunteilla on parisuhteessa"
Juuri näin. Miksi oi miksi en löytänyt tunteitani aikaisemmin : / Mutta olin jo 35 kun esikoisemme syntyi, joten oikeasti, en olisi siinä mielessä tahtonut odottaa enää kauempaa sitä oikeaa. Ja on paradoksi: Nykyisen mieheni tuen avulla minusta on osaltaan tullut se tunteva ihminen, joka nyt olen.
Nytkö kiitän häntä sitten rakastumalla näillä tunteillani toiseen?
Kyllä. Elämä on joskus niin.............
Tea
Mun mies ei ollut asettunut ennen minua aloilleen kenenkään kanssa, vaikka on mua reilusti vanhempi. Eli en voi edes ajatella, että joku muu olisi hänelle parempi. Tai siis, voi ollakin, että olisi, mutta hänkään ei ollut löytänyt sellaista naista. Hän oli 50+ kun esikoisemme syntyi. Hänenkin esikoisensa. Hän on hyvin onnellinen lapsista.
Kun menin hänen kanssaan yhteen, siinä tavallaan perustivat perheen kaksi joille se oli järkiliitto. Ja jotka pitivät toisistaan kovasti. Mutta hullut tunteet.... joo ei. Enpä osannut niitä aiemmin kaivatakaan, ja kuten sanoin, vasta mieheni tuki, hyväksyntä ja rakkaus ovat saaneet minut ulos lukkoisuudesta, jossa ennen olin. Kunpa ne vain kohdistuisivat häneen samanlaisina kuin tähän toiseen mieheen, mutta en oikein usko.
Tea
Olet avoliitossa.
Lopeta yhteydenpito kokonaan kolmanteen osapuoleen ja lakkaa kiusaamasta itseäsi sekä miestäsi sillä. Tarkastele hetken kuluttua uudelleen mikä on tilanne. Tai sitten ryhdyt sinkuksi, jotta saat pellestellä vapaasti kenen kanssa lystäät.
[quote author="Vierailija" time="03.01.2014 klo 16:26"]
Hyviä pointteja ja olen itsekkin miettinyt josko tässä ihmisessä olisi jotain narsistista, mutta vielä en ole sitä löytänyt hänestä. Hän on ollut kuitenkin ystäväni jo melko pitkään ja luulen tutevani hänet aika hyvin. Kohtelee myös muita ystäviään aina reilusti ja hänellä on pitkäaikaisia yatävyyssuhteita, eikä kukaan puhu hänestä pahaa. Hän ei myöskään syytä muita ongelmistaan ja myöntää omat heikkoutensa joten ei vaikuta kyllä olevan narsisti. Hän puhuu myös kunnioittavasti muista ihmisistä kuten vanhemmistaan ja exästään.
-AP-
[/quote]
Se ei todista vielä mitään ennen kuin asut hänen kanssaan saman katon alla. Se on ihan just sellainen mies kuin sä nyt haluat, ja odota vain kun nielaiset syötin. Se vetää sut siimasta lähelleen, ja kun olet iholla, se siima kummasti katkeaa kuin saksilla leikaten. Olet vain päättömästi ihastunut, mikä aiheuttaa pientä vaaleanpunaisuutta, etkä suostu näkemään miehen epäkohtia. Sillä saattaa olla millaisia vain luurankoja kaapissaan, varaudu.
Hyviä pointteja ja olen itsekkin miettinyt josko tässä ihmisessä olisi jotain narsistista, mutta vielä en ole sitä löytänyt hänestä. Hän on ollut kuitenkin ystäväni jo melko pitkään ja luulen tutevani hänet aika hyvin. Kohtelee myös muita ystäviään aina reilusti ja hänellä on pitkäaikaisia yatävyyssuhteita, eikä kukaan puhu hänestä pahaa. Hän ei myöskään syytä muita ongelmistaan ja myöntää omat heikkoutensa joten ei vaikuta kyllä olevan narsisti. Hän puhuu myös kunnioittavasti muista ihmisistä kuten vanhemmistaan ja exästään.
-AP-