Lue keskustelun säännöt.
Varattu ja syvästi ihastunut!
03.01.2014 |
Minulla on ihana avomies, joka kaikilla tavoin kohtelee minua hyvin. Olin ennen todella vaikeassa suhteessa, jossa oli henkistä ja fyysistä väkivaltaa ja vuosi eron jälkeen aloin seurustella nykyisen kumppanin kanssa. Olemme olleet puolitoista vuotta yhdessä ja arki on mukavaa, seksi hyvää ja molemmat arvostamme toisiamme, sekä koemme suhteen turvallisena.
Muutamia kuukausia sitten aloin oireilla ja avautua siitä, miten erilaisia olemme. Meillä ei ole käytännössä juurikaan yhteistä, muutakun arvomaailma ja tulevaisuuden haaveet, mitkä tietysti ovat tärkeitä. Emme puhuneet juuri mistään ennen, mutta viimeisen kuukauden aikana tilanne on muuttunut, kun avomiehenikin on uskaltanut alkaa keskustella omista asioistaan muullakin tasolla, kuin päivän kuulumisten vaihtona. Kuitenkin tuntuu, että jotain puuttuu. Joku kipinä on uupunut kait alusta asti. Olen itse todella syvällinen ja aistikas ihminen ja tämä häiritsee minua.
Ehkä noin kk sitten aloin keskustella erään miespuolisen ystäväni kanssa netissä. Jotain vain kliksahti. Ensimmäistä kertaa tuntuu, että joku on kanssani samalla aaltopituudella ja ymmärtää minua. Valehtelematta voin sanoa, etten ole näin ennen kokenut edes missään ystävyyssuhteissani, että olisi niin samalla aaltopituudella. Tuntuu kuin oltaisiin tunnettu aina. Voin olla täysin oma itseni ja puhua hänelle mistä tahansa ja hän kokee samoin. Vielä sinkkuna ollessani kerran suutelin tämän miehen kanssa ja muistan sen (humalatilasta riippumatta) edelleen ja mietin, kuinka suloiselta se tuntui.
Onko ketään samassa tilanteessa olevaa? Olen hyvin määrätietoinen ja tiedän yleensä miten toimia, mutta nyt tuntuu että olen jotenkin hukassa. Pettää en missään nimessä halua, enkä aio, avomieheni ei ansaitse sitä. Valitakko turvallinen ja hyvä mies, vai pitäisikö kuitenkin seurata näitä suuria tunteita...? Mieheni tietää, että olen yhteydessä tähän ystävään ja että pelkään tunteiden syvenevän. Olen yrittänyt pitää suhteen avoimena.
- nainen 27
Kommentit (42)
Tea ei ole sullakaan helppo tilanne. Veljeni erosi pitkästä järkiliitosta aikoinaan ja ei ole tätä kyllä katunut. Hän on onnellisessa suhteessa ollut jo pitkään sen jälkeen. Kaikki tilanteet on tietysti henkilö- ja parikohtaisia. Oma suhteeni ei ole kestänyt pitkään ja siis olimme puhuneet erosta jo ennen "kolmatta osapuolta" juuri näiden eroavaisuuksien takia. Haluaisin juuri välttää sen virheen, että kituutan molempia tässä pidempään, mikäli suhteella ei ole tulevaisuutta. Toisaalta ratkaisu pelottaa, koska mies on hyvä ja suhteessamme paljon hyvääkin. Hän on kuten sinunkin miehesi ollut hyvin ymmärtäväinen kanssani. Tuntuu pahalta hänenkin puolestaan tilanne. Tiedän kuitenkin, että hänkin haluaa olla kanssani, en silti ole varma olenko hänelle paras mahdollinen. En tarkota tätä misään mielessä että jompikumpi olisi huono millään tavoin, mutta olemme niin kovin erilaisia.
-AP-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.01.2014 klo 17:33"][quote author="Vierailija" time="03.01.2014 klo 16:26"]
Hyviä pointteja ja olen itsekkin miettinyt josko tässä ihmisessä olisi jotain narsistista, mutta vielä en ole sitä löytänyt hänestä. Hän on ollut kuitenkin ystäväni jo melko pitkään ja luulen tutevani hänet aika hyvin. Kohtelee myös muita ystäviään aina reilusti ja hänellä on pitkäaikaisia yatävyyssuhteita, eikä kukaan puhu hänestä pahaa. Hän ei myöskään syytä muita ongelmistaan ja myöntää omat heikkoutensa joten ei vaikuta kyllä olevan narsisti. Hän puhuu myös kunnioittavasti muista ihmisistä kuten vanhemmistaan ja exästään.
-AP-
[/quote]
Se ei todista vielä mitään ennen kuin asut hänen kanssaan saman katon alla. Se on ihan just sellainen mies kuin sä nyt haluat, ja odota vain kun nielaiset syötin. Se vetää sut siimasta lähelleen, ja kun olet iholla, se siima kummasti katkeaa kuin saksilla leikaten. Olet vain päättömästi ihastunut, mikä aiheuttaa pientä vaaleanpunaisuutta, etkä suostu näkemään miehen epäkohtia. Sillä saattaa olla millaisia vain luurankoja kaapissaan, varaudu.
[/quote]
En mielestäni katsele häntä ruusunpunaisten lasien läpi tiedän hänen huonoja puoliaankin. Olisi helppoa lokeroida ihminen narsistiksi ja unohtaa, mutta tässä tapauksessa tunnen ihmistä sen verran pitkältä ajalta ja meillä yhteisiä tuttuja jotta voin sanoa, ettei hän ole sellainen. Ei hänkään täydellinen ole sen tiedän, mutta en ole itsekkään. Ei ole kyse täydellisen etsinnästä. Hän vain tuntuu niin oikeanlaiselta juuri minulle. Ei ollut tällaista narsistiexäni kanssa ja olen kyllä silmät auki ollut kokoajan, ei samanlaisia merkkejä ollenkaan kun hänessä oli. Kuitenkin vaikka eroaisin nykyisestä olen entisten haaavojen takia hyvin varuillani enkö syöksyisi varmasti uuteen suhteeseen vaikka se tuntuisi kuinka oikealta.
-AP-
http://www.vauva.fi/keskustelu/1412294/ketju/tunteeko_kukaan_muu_nain_avioliitossaan
Tuossapa ketju joka on jotakuinkin samaa kuin mitä sinä pähkäilet
Vastasin tuohon aiemmin jo tuosta tietystä miestyypistä. Olen kyllä siitä erimieltä sillä aiemmissa suhteissani muut seurustelukumppanit tätä yhtä lukuunottamatta on olleet ihan kunnollisia. Lisäksi tämä ihastuksen kohteeni ei ole mitään pelimiestyyppiä tai mikään varsinainen hurmuri tai paha poika. Ihan tavallinen mies on kyseessä ja koska meillä sama kaveripiiri ja olemme olleet ystäviä jonkin aikaa luulen tuntevani ettei kyseessä ole mikään narsistinen persoona esimerkiksi. Kaikki pitävät häntä reiluna, mukavana ja luotettavana.
Mietin kyllä eroa nykyisestä sen perusteella jo että tämä ei vain tunnu toimivan. Tänään viimeksi siitä keskusteltiin. Hyvä mies, mutta kenties olemme vain väärät toisillemme. Olen todella ihastunut tähän toiseen, mutta en kuitenkaan haluaisi hypätä suhteeseen suoraan jos eroaisimme. Tiedän, että tarvitsen aikaa ja olen oppinut väkivaltaisesta exästä, että ennenkuin sitoudun minun täytyy ns. testata se ihminen, nähdä miten reagoi erilaisiin asioihin. Tähän mennessä hänestä on vaikea kuvitella sellaista, mutta uskokaa pois pelaisin kyllä varman päälle vanhan kokemukseni takia, koska en halua saada siipeeni enään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on kanssa tilanne, että olen ihastunut ystävääni, vaikka todella rakastan avopuolisoani. Tilanne on eri, mitä sinun ap, sillä en haluaisikaan tästä toisesta miehestä mitään, mutta ihastus on silti jäljellä, mikä on järjetöntä. Tilanne on naurettava, koska mitään "syytä" ihastumiselle ei ole, avopuolisoni on ihana ihminen ja meillä on hyvä suhde. Tämä on raivostuttavaa. Etäisyyden ottaminen ei onnistu yhteisen ammatin ja työpaikan takia. Ystävänikin on jollain tasolla ihastunut minuun ja hänellä avopuoliso myös, minun mieheni tietää tästä ihastuksesta ja otti sen todella aikuismaisesti vastaan. Tosin hän tietää, etten ole vaihtamassa, ja tietää, miten paljon rakastan häntä, kyse ei ole mistään sellaisesta.
Kun joku tässä ketjussa halveksi hirveästi ihastumista, jos on varattu, niin ei näille tunteille näköjään aina voi mitään, vaikka mitään ei aikoisikaan tehdä. Minä yritän päästä näistä naurettavista tunteista eroon, haluan olla ihan vain ystävä ja tiedän, että avopuolisoni on minulle se oikea. Tämä ihastus on perseestä.
Minulle tunntuti toinen mies juuri rakkautensa ja halunsa vakavaan suhteeseen. Olen onnellisesti naimisissa. Tämä toisen tunsin jo kauan ennen kuin nykyisen aviomieheni ja jos hän yksin ollessani olisi tämän kertonut olisimme varmasti yhdessä. Nyt ajoitus on surkea. Tiesin toki hänellä olevan tunteita jo ennenkin, mutta kun ei voinut sanoa silloin kun olin vapaa.
Nämä menee ohi ajan kanssa. Toki minullakin on tunteita häntä kohtaan, mutta en minä silti suotta rupea toimivaa avioliittoa sähläämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos hetkeksi unihdetaan tämä ihastuksen kohteeni niin haluaisin todeta, ettå meillä on ollut nykyisen kanssa puhetta avioliitosta aiemmin. Suhtaudun avioliittoon ja sen sitoumukseen vakavasti, joten mielestäni olisi parempi saada asiaan selvyys nyt, kun tämänkaltaista sitoumusta ei vielä ole välillämme. Ei selvyyttä ihastuksen suhteen vaan oman suhteemme, jota olemme miettineet jo ennen ihastuksen kuvioon saapumista.
Mutta onhan tuo ihastus varmaan omia tunteita sekoittamassa, kun en tällaista yhteyttä kenenkään kanssa ennen kokenut, että synkkaisi näin hyvin ja olemme niin samanlaisia ja ymmärrämme toisiamme ilman, että täytyy vääntää asioita rautalangasta. Hämmentävää kyllä..
-AP-
Jätä avomiehesi. Olen itse ollut vastaavassa tilanteessa ja jäänyt parisuhteeseen. Kadun asiaa edelleen, vaikka olen jo silloisesta suhteesta eronnut ja naimisissa ihan toisen kanssa. Sä et halua jäädä miettimään, mitä olisi voinut olla sen toisen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap täällä pitkästä aikaa! Tilanne eteni niin, että lopulta tapasin tätä toista miestä kaveriporukassa. Tämä tapaaminen ainoastaan vahvisti tunteitani häntä kohtaan. Avopuolisoni kanssa erosimme ja nyt olen muutaman kuukauden tapaillut tätä uutta miestä. En kadu päätöstä, jonka tiedän nyt ainoaksi oikeaksi. En ole ikinä kokenut tällaista rauhaa parisuhteessa, joka minulla nyt on. Ensimmäistä kertaa olen tällä tavalla rakastunut, mutta myös ensimmäistä kertaa tuntuu että olen itse rakastettu juuri tällaisena.
Päätös ei ollut helppo, koska turvallisuusvyöhykkeeltä oli vaikea poistua. Uudessa suhteessa nauran joka päivä ja nyt ihmettelen miksi en aiemmin ole ymmärtänyt esimerkiksi yhteisen huumorintajun merkitystä! Tuossa nykyinen miesystäväni kuorsaa vieressä ja en voi muuta kun hymyillä. Olen aidosti onnellinen ensimmäistä kertaa parisuhteessa!
Kettu
Onkohan miehesi masentunut? Ei tuo kaikki ihan hyvältä kuulosta. Sinun täytyy arvostaa itseäsi. Jos et voi hyvin parisuhteessa eikä mikään muutu vaikka siitä puhut olisi hyvä ottaa aika lisä ja jollei mikään muutu niin erota kokonaan. Puolisollasi ei ole kaikki hyvin. Olet ehkä sokeutunut tilanteelle. Parisuhteen pitää olls voimavara ja ilon lähde. Tuo vain vie sinulta energiaa. Joudut ohittaan itsesi ja omat toiveet ja tarpeet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihastuksia tulee ja menee.
Itse olen ollut voimakkaasti ihastunut erääseen julkkikseen jo parin vuoden ajan.
Olen onnellisesti naimisissa, rakastan miestäni syvästi, hän on minulle täydellinen kumppani.
Olen nelikymppinen enkä teini-iän jälkeen ole kokenut tällaisia etäihastuksia. Ennen kuin nyt. Tämä on todella outoa. Olen kuitenkin iloinen siitä että ihastus osui niin kauas eikä kehenkään naapurin mieheen tai työkaveriin :) niin en kuvittele ihastuksen olevan jotenkin suurempi rakkaus kuin oma mieheni.
Kiitos vastauksista. Minulla ja kihlatullani on tällä hetkellä eroprosessi meneillään, olen edelleen silti ihastunut tuohon toiseen mieheen, mikä hävettää suunnattomasti, mutta toisaalta en voi koko aikaa kieltää tunteita kun eivät ne mihinkään katoa. (Ainakaan toistaiseksi).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko katsonut vähän liikaa Affairia?
Kuuntele sydäntäsi. Jos jo nyt tuntuu tuolta niin mitä on loppuelämä samaa jahkaamista nykyisen kumppanin kanssa. Pettää ei kannata mutta päätä nykyinen suhteesi ennen kuin aloitat uuden.
Jos olet ennenkin päätynyt väkivaltaisen miehen hurmaamaksi, kannattaa tosissaan miettiä, tunnistatko alitajuisesti rakkaudeksi sellaisia narsistisen miehen lähettämiä viestejä, joilla hän uhrinsa koukuttaa. Jos suhde vaikuttaa kohtalonomaiselta ja mies aivan ihanalta, ota pieni aikalisä ja yritä etsiä miehestä sellaisia asioita, jotka voisivat olla yhteisiä aiemman narsistimiehesi kanssa.
t. been there...
Syvällinen ja aistikas ihminen. Höpsistä!
minä olin samankaltaisessa tilanteessa reilu vuosi sitten. olin kipuillut parisuhteessani henkistä tylsistymistä vastaan jo jonkin aikaa ennen "sielunkumppanini" tapaamista. meidän tilanne meni lopulta rumaksi, petin avomiestäni ja kadun sitä ihan hirveästi. se kuitenkin sai minut tajuamaan että on parempi kaikille että teen eropäätöksen nopeasti.
meistä ei ikinä tullut paria toisen miehen kanssa mutten ole hetkeäkään katunut eroa, tunnen itseni sen verran hyvin että minusta ei olisi ollut tyytymään mihinkään kompromissiparisuhteeseen. ja kuten sanottua, mielestäni tämä on reiluinta myös ns. paperilla täydellistä ex-avomiestäni kohtaan - hänellä on nyt mahdollisuus löytää joku, jonka mielestä hän on se täsmälleen oikea.
on todella häijy tunne kun järki sanoo että asiat on paremmin kuin hyvin mutta tunnepuoli huutaa päinvastaista. kiitän jotain korkeampaa tahoa siitä ettei meillä ollut lapsia, muuten tilanne saattaisi nykyään olla hyvin erilainen.
Ap, sä taidat olla koukussa tiettyyn miestyyppiin. Mulla on ollut väkivaltainen mies. Voimakkaita tunteita ja vahvaa rakkautta aluksi, sitten miehen tunne-elämä alkoi siirtyä liiankin fyysiseksi. Nyt tasaisemman luonteinen mies. Ei ongelmia, mutta ne huiputkin on matalampia. Mieti vielä.
[quote author="Vierailija" time="03.01.2014 klo 17:31"]Olet avoliitossa.
Lopeta yhteydenpito kokonaan kolmanteen osapuoleen ja lakkaa kiusaamasta itseäsi sekä miestäsi sillä. Tarkastele hetken kuluttua uudelleen mikä on tilanne. Tai sitten ryhdyt sinkuksi, jotta saat pellestellä vapaasti kenen kanssa lystäät.
[/quote]
Lopetin jo jossain vaiheessa yhteydenpidon kokonaan ei kyllä auttanut. En harrasta irtosuhteita joten jos sinkuksi päätän ryhtyä niin se ei kohdallani tarkoita, että sitten saan pelleillä vapaasti vaan silloin elän itsekseni ja keskityn muihin asioihin. Olen aina ollut jonkinlainen yksinäinen susi ja viihdyn siis hyvin yksinkin ja mielestäni elämässä on muutakin kuin parisuhde. Toisaalta olisi naiivia sanoa, että voisin olla sinkku loppuelämän, mutta ehkä en vain ole vielä sitten kokenut aitoja tunteita ja rakkautta mahdollisesti..
-AP-