Muita joita ahdisti kun koulussa piti kertoa mitä teki lomilla?

Up"

Ymmärrän. Lomat ei ollut ongelma mulle, mutta samat fiilikset oli isänpäiväkortti askartelupäivinä.

Mulla oli sama juttu. Olin ulkomailla ensimmäisen kerran 15v. Nyt meidänkään lapset ei pääse oikein minnekään, kun esikoisella kehitysvamma ja hän ei halua lähteä minnekään. Kokee ympäristökohtaista pelkoa. Nyt tehtiin päätös että kuopus lomailee toisen vanhemman kanssa. No minä vien Turkkiin. 10v. kuopuksen. Kyllä hävetti koulussa, kun oltiin aina kotona.

Mä en ymmärrä.

Meillä oli sama juttu. Isällä vähän lomaa, pääasiassa oltiin kotinurkissa. Välillä oltiin pitkä viikonloppu suvun mökillä. Joskus harvoin joku ulkomaanmatka.

Silti loma oli ihanaa aikaa! Keksin vaikka mitä tekemistä siskon kanssa tai sitten yksinkin. Kävin pyörällä uimassa. Retkeilin lähimetsässä, rakentelin sinne majoja. Luin läjäkaupalla kirjoja nurmikolla maaten. Leivoin mansikkakakkuja. Piirsin sarjakuvia. Pyöräilin kotikaupunkia ristiin rastiin ja kiersin mm. eri leikkipuistoja. Kävin uimahallissa uimassa erilaisia uimamaisterimerkkejä, niitä oli vaikka mitä erilaisia.

Olittepa te mielikuvituksettomia, kun vaan potkitte palloa kotipihalla.

5 jatkaa. Yleensä olin viikon kesästä jonkun muualla Suomessa asuvan serkkuni kotona kylässä. Ja serkku tuli sitten meille.

Sain leikkiä isän kameralla ja opetella valokuvaamaan.

Rakensin pihalle siskolleni milloin leikkipaikkaa nukkeleikkiin, milloin nurmikolle My Little Pony-maailmaa, milloin hiekkalaatikkoon Leijonakuningas-leikkejä.

Pihan pienempien lasten kanssa pelattiin keinupalloa ja tehtiin neppisautoratoja hiekkalaatikkoon. Välillä luin naperoille ääneen satuja tai sitten jotain muuta kirjaa. Mä olin yläasteikäisenä sellanen meidän pihan puuhatäti. :)

Askartelin isosta pahvilaatikosta näyttämön ja esitin pihan lapsille ja vanhuksille teatteria itse askartelemillani ja piirtämilläni keppinukeilla.

Koskaan en ollut millään järjestetyillä kesäleireillä tai kesäsiirtolassa tms. Ja AINA mulla oli enemmän tekemistä ja ideoita, kuin mitä ehdin toteuttaa.

Ja noi serkkukyläilytkin oli sellasia, että ite järkättiin. Sovittiin kirjeissä/postikorteilla sopiva viikko ja sitten alettiin vanhemmilta kärttää, sopisiko. Eli ei ollut vanhempien ideoima juttu. Jo alle 10-vuotiaana reissasin bussilla tai junalla Helsingistä mm. Turkuun ja Lahteen serkkujen luo.

Kun illat alkoi pimetä, lainasin kirjastosta tähtitiedekirjoja ja opettelin pihalla tähtikuvioita.

Alkukesästä lainasin kasvikirjan ja opettelin tunnistamaan kukkasia. Mulla on vieläkin tallella vihko, johon piirsin niitä kukkia ja kirjoitin niistä kaikki löytämäni tiedot.

Sitten mä toimitin omaa lehteä. Kun ei ollut kopiokonetta, piirsin ja kirjoitin itse 3-4 samanlaista lehteä ja laitoin kiertämään taloyhtiön postilaatikoihin.

Sain jostain tarrapaperia. Piirsin itse tarroja, se oli kivaa.

Askartelin.

Siis MITEN teillä ei kesällä ollut mitään tekemistä?! Kun alan miettiä, mitä kaikkea touhusin kakarana kesälomalla, niin mähän tein vaikka ja mitä. Pääosin ihan itsekseni.

5

Ei mekään oltu ikinä missään ulkomailla, eikä juuri matkailtu edes kotimaassa. Jossain Korkeasaaressa käytiin joskus ja sukulaisilla, jotka asuivat eri paikkakunnilla muttei kyllä muuten. Enkä kyllä kärsinyt yhtään, enkä edes muista kyseeltiinkökään koulussa tollaisia. Jos kyseltiinkin, niin ei ainakaan ole jäänyt mieleen.

Ei mulla tuollaisia kokemuksia ollut vaikkei lomilla yleensä mihinkään matkusteltukaan. Kyllähän sitä jotain silti tuli tehtyä. Käytiin uimassa siskojen tai kavereiden kanssa, oltiin mummolla, askarreltiin milloin mitäkin, laitettiin ruokaa, pestiin pyykkiä... Vanhemmat oli töissä joten oli tosi hienoa olla keskenään kotona, vähän kuin oltaisi oltu aikuisia ja asuttu ihan keskenään kämppiksinä.

Nolostua tuollaisista kerro itsestäsi-kierroksista aloin vasta lukiossa. Piti jollekin vaihto-oppilasryhmälle esittäytyä: nimi, ikä, mitä harrastat. Ei minulla ollut mitään harrastuksia eikä jännää elämää. Kävin lukiota lähes 24/7. Hätäpäissäni en tullut edes kertoneeksi että aina kun en lukenut tai ollut koulussa, lenkkeilin. Eihän se ollut mitään hienoa tai virallinen harrastus (muut olivat juuri kertoneet riippuliitoharrastuksistaan, itsepuolustuslajeista, miekkailusta, lumilautailusta, tanssista...)

Viihdyn itsekseni ja kotioloissa, joten en vieläkään pidä tuollaisista "kerro itsestäsi"-kierroksista. En pidä siitäkään että joku kysyy "mitä kuuluu". Olen objektiivisesti tarkasteltuna tylsä ihminen joka ei koskaan tee mitään mainitsemisen arvoista. 

Mutta viihdyn itse, se on kai pääasia.

Ei mun lapsuudessa ihmetelty mitenkään, jos joku ei tehnyt mitään lomilla. Kai se oli aika tavallista, että vanhemmat oli töissä paljon, ja jos eivät olleet, niin oltiin 3-4 vkoa mökillä, mikä oli ainakin mulle aivan kidutusta. Ei mitään muuta tekemistä yksin, kuin lukea kirjoja kaiket päivät. Isoveljestä ei ollut pitemmän päälle mitään seuraa. 

Mä kävin kyllä viikon kesässä serkuilla, serkku oli meillä toisen viikon. Sitten naapurissa kävi joka kesä saman ikäinen sukulaistyttö viikon lomailemassa, sekin oli aina kivaa. Joskus kävin itsekin heillä Vantaalla. Ja kai me joskus jotain kotimaan matkojakin tehtiin tai Ruotsin risteilylläkin joskus käytiin. Muita ulkomaan matkoja ei ollut koskaan. Teini-ikäisenä sitten matkustelin jo laskettelureissuissa, kielikurssilla jne., vaikka rahasta olikin aina tiukkaa.

Itse muistan myös, miten hankalaa oli kertoa, mitä on tehnyt lomalla. Lähinnä siksi, että olin varakkaasta perheestä ja lomalla tuli tehtyä kaikkea sellaista, mitä harvat pääsivät tekemään.

Matkustelimme paljon, meillä oli iso talo, jonka takapihalle meille lapsille hommattiin trampoliinit, minileikkipuisto jne. tekemistä. Mulla oli oma poni, jonka kanssa kävin kesäisin ratsastusleireillä. Mökkeilimme ja kävimme huvipuistoissa ja puuhamaissa.

Tuntui jotenkin tyhmältä kertoa noita asioita, kun muut olivat viettäneet loman kotikerrostalonsa pihalla palloa potkien. Tajusin, että olen eri asemassa.

[quote author="Vierailija" time="27.11.2013 klo 14:59"]

Välillä oltiin pitkä viikonloppu suvun mökillä. Joskus harvoin joku ulkomaanmatka.

Silti loma oli ihanaa aikaa! Keksin vaikka mitä tekemistä siskon kanssa tai sitten yksinkin. Kävin pyörällä uimassa. Retkeilin lähimetsässä, rakentelin sinne majoja. Luin läjäkaupalla kirjoja nurmikolla maaten. Leivoin mansikkakakkuja. Piirsin sarjakuvia. Pyöräilin kotikaupunkia ristiin rastiin ja kiersin mm. eri leikkipuistoja. Kävin uimahallissa uimassa erilaisia uimamaisterimerkkejä, niitä oli vaikka mitä erilaisia.

Olittepa te mielikuvituksettomia, kun vaan potkitte palloa kotipihalla.

Ja noi serkkukyläilytkin oli sellasia, että ite järkättiin. Sovittiin kirjeissä/postikorteilla sopiva viikko ja sitten alettiin vanhemmilta kärttää, sopisiko. Eli ei ollut vanhempien ideoima juttu. Jo alle 10-vuotiaana reissasin bussilla tai junalla Helsingistä mm. Turkuun ja Lahteen serkkujen luo.

[/quote]Mutta teillä selkeästi ei ole ollutkaan kyse siitä, ettei olisi rahaa. Esimerkkeinä luettelemasi uiminen, bussilla/junalla matkustaminen tai edes mansikkakakun teko ovat jotain joita en missään nimessä olisi voinut lapsena tehdä, olisi tullut liian kalliiksi. Ihan oikeasti ainoat vaihtoehdot olivat niitä mitkä olivat täysin ilmaisia. Eli ainakin itselläni ne olivat kirjastossa käynti + lukeminen ja tv:n katselu. Ei ollut mitään harrastusvälineitä, ei kavereita eikä oikein sen kummempia lelujakaan. Kyllä minäkin lähimetsässä pyörin ja kirjoittelin päiväkirjaa, mutta eivät ne olleet aktiviteetteja joista olisi sen mieluummin koulussa kertonut.

Sellaisen, joka ei ole kasvanut köyhässä (meillä oli sitä henkisestikin) on nähtävästi hyvin vaikea sisäistää sitä miten vähissä oikeasti köyhän perheen lapsella vaihtoehdot ovat. Ei silloin käydä uimahallissa, eikä edes leivota. Maksaa maksaa, ei onnistu.

Ap, ymmärrän sinua oikein hyvin ja muistan saman tunteen.

Mulla ei ole mitään hajua mitä koulukaverit lomillaan olivat tehneet, siis ne joiden kanssa ei lomalaa koskaan vietetty aikaa.

Kyllähän ne siellä luokassa ne kertoivat....mutta jokainen vain miettii mitä sitä omalla vuorollaan sanoo ja vuoron jälkeen harmittaa/olo helpottaa eikä kuule niitä loppujakaan.

Kävin ala-asteen 80-luvulla. Ainakin maaseudulla oli hyvin tavallista, että kukaan ei juuri matkustellut sukulaisvierailuita pidemmälle. Maanviljelijöiden elämä on hyvin työhönsä sidottua ja lomitusjärjestelmä oli silloin hyvin alkeellinen. Jos joku jonnekin lähti, niin yleensä vain toisen vanhempansa kanssa. Tilanne oli perheittäin hyvin samankaltainen. Sitten se olikin suurpuheenaihe, jos joku kävi vaikkapa Ahvenanmaalla tai Ruotsin risteilyllä. Kyllä meiltäkin kysyttiin, mitä on tehty lomalla, mutta en kokenut sitä ollenkaan ahdistavaksi. Ei ollut kahdehdittavaa vertailukohtaa omille kokemuksille. Kertomiseksi riitti, että on leikkinyt, lukenut, uinut tms.

Ymmärrän kyllä toisaalta ap:n kokemuksen. Nyt näen elämämme lastemme luokkakaverien kautta. Tuloerot näkyvät olevan melkoisia eri perheissä ja se taas tarkoittaa sitä, että toiset käyvät ulkomailla kaksi kertaa vuodessa ja siihen päälle kylpylälomat kotimaassa, laskettelureissut, huvipuistot ja muut. On tavallaan enemmän, mihin verrata. En kyllä ole huomannut, että lapsemme olisivat itse kärsineet siitä, että meillä ei ole mahdollisuuksia sellaiseen. Lomat täytetään jollakin muulla toiminnalla ihan tässä kotipiirissä.

Olen 70-luvun lapsi, eikä me koskaan missään ulkomailla käyty. Useimmilla mun kaverien vanhemmilla ei olisi ollut siihen varaakaan. Se oli sitä aikaa, kun taistolaisuus oli voimissaan ja vappumarssit väkirikkaita ja jos sattui olemaan parempituloisesta perheestä, niin se kersa piti suunsa visusti kiinni, koska "mitä sä siinä lesoilet", ja merkkifarkut oli Amerikan hapatusta. Loman jälkeen moni kirjoitti että uitiin, syötiin, oltiin mummolassa, käytiin autoajelulla ja telttaretkellä ja isän kanssa ongella ja marjametässä. Ei osannut kaivatakaan mitään muuta. Nämä laskettelut ja ulkomailla hyppäämiset tulivat loma-ohjelmiin 80-luvulla, kun olin jo lukio-ikäinen ja oli juppien kulta-aika.

Siihen aikaan kun minä kävin koulua, kukaan ei vielä käynyt lomilla missään, joten ei meiltä mitään lomasta kyseltykään. Etelänmatkailu oli silloin todella, todella harvinaista.

[quote author="Vierailija" time="27.11.2013 klo 16:15"]

Siihen aikaan kun minä kävin koulua, kukaan ei vielä käynyt lomilla missään, joten ei meiltä mitään lomasta kyseltykään. Etelänmatkailu oli silloin todella, todella harvinaista.

[/quote]

Ja vielä lisään, että opetus oli niin autoritääristä ja opettajajohtoista, ettei oppilaiden kokemuksille silloin juurikaan annettu sijaa. Nykyään lapset voivat luokissa puhua paljon vapaammin, kuin minun lapsuudessani.

Ei todellakaan, en minäkään koskaan ulkomaille päässyt, eikä kyllä suurin osa luokkakavereistakaan. Se oli tosi erikoista jos joku oli tehnyt jotain erikoista, ja en muista olisiko kenelläkään ollut mökkiä, kaikki kun asuivat omakotitalossa niin mitäs sitä mökillä tekee, eikä yläasteellakaan tuntenut ketään kerrostalossa asujaa jolla olisi ollut mökki. Isovanhempien talot oli meidän mökkejä, ja kun isoäitini kuoli, hänen talostaan tuli oikeasti suvun mökki.

Kun minä olin lapsi en muista, että oltaisiin retosteltu sillä mitä tuli lomilla tehtyä. Myöhemmin olen tajunnut, että me emme käyneet koskaan missään huvipuistossa ( asuimme pikku kaupungissa) ja vasta aikuisena kävin ensimmäisen kerran vuoristoradassa. Myöhemmin tajusin kuinka eriarvoista oli kun ei ollut mökkiä missä käydä. Tuo mökki juttu on eniten harmittanut. Nykyään varmaan on ihan eri vaatimukset ihmisillä.

Mutta tosiaan miksi täytyy lapsille järjestää kouluissa tällaisia kyselyitä ja miksi täytyy korostaa isänpäivää ja äitienpäivää. On oikeasti aika julmaa kun isätön taikka äiditön joutuu kuuntelemaan hehkutuksia.