"Kissaihmisille" muutama kysymys:

Lähinnä tuohon tutustuttamiseen osaan jotain sanoa. Meillä oli entuudestaan leikattu kollikissa, kun otimme toisen kollikissan. Ensimmäisellä tapaamisella pidimme molempia sylissä ja annoimme niiden tutkailla toisiaan kauempaa. Muutaman päivän pidimme niitä vähän erillään ja näytimme lyhyen aikaa toisilleen ja annoimme niiden tehdä tuttavuutta nuuskimalla. Vähitellen ne alkoivat tottua toisiinsa. Olisikohan ollut reilun viikon jälkeen, että ne olivat jo ihan kavereita. Aluksi on vissiin hyvä, jos ensitutustumisia voi vähän valvoa, varsinkin jos toinen kissoista on huomattavasti vanhempi kuin toinen. Meillä taisi olla 12 viikkoa ja reilu vuosi kissojen iät.

Pennut tottuvat yleensä toisiinsa tosi mutkattomasti. Meillä nukkuivat kaulakkain jo toisena päivänä. Aikuisia kissoja tai aikuinen-pentu paria pitää sitten mieluusti totuttaa toistensa tuoksuun jo ennen kuin esittelee kissat varsinaisesti toisilleen.

Oman ja eläinten mielenterveyden vuoksi minusta helpointa on tehdä kodista mahdollisimman kissankestävä. Eli niin, että on mahdollisimman vähän kiellettyjä asioita. Meillä kissoilla ei ole pääsyä keittiöön, mutta muissa tiloissa ne saavat olla ihan vapaasti. Esim. verhot on meillä valittu sellaiset, että ne kissoja mahdollisimman vähän houkuttelevat (ei siis mitään liehuverhoja), samoin sohvakangas ei houkuttele terottelemaan kynsiä. Silloin kun kielto kuitenkin pitää saada perille (esim. kun kissa pyrkii väkisin keittiöön), ei-sanan sijaan suhahdan. Kissa yhdistää sen sähinään, ja uskoo kyllä. Mutta huomaa, että sähinä on voimasana, sitä ei kannata käyttää jatkuvasti.